Oppimisentarina – kertomus vahvuuksista ja olemisen ilosta

OPPIMISENTARINA –  KERTOMUS VAHVUUKSISTA JA OLEMISEN ILOSTA

Marita Neitola & Juli-Anna Aerila

Mietipä, milloin olet viimeksi kertonut jotakin lapsesta hänelle itselleen? Jos olet vanhempi, varhaiskasvatuksen henkilöstöä tai lähipiirissäsi on muuten pieniä lapsia, tarinan kertomisesta ei voi olla paljon aikaa. Lapset kuulevatkin varhaiskasvatuksessa paljon erilaisia kertomuksia sekä oppimisestaan, käyttäytymisestään ja toiminnastaan että kertomuksia muiden aikaisemmista, nykyisistä ja tulevista kokemuksista. OECD:n selvityksen (2015) mukaan yksitoista maata kahdestakymmenestä käyttää kertomuksia erityisesti varhaiskasvatuksessa antaessaan palautetta lapsen kehityksestä ja työskentelystä vanhemmille. Tämä on luonnollista, sillä lapsille kertominen sopii hyvin: kertomalla he kuvaavat, jäsentävät ja käsittelevät erilaisia asioita. Myös ihmisten identiteetti, minuus ja muistot rakentuvat kertomuksista: itse kertomamme ja muiden meistä kertomat kertomukset vaikuttavat siihen, millaiseksi tulevaisuutemme muotoutuu. Kertomus on myös vuorovaikutuksen väline, sillä kertomalla voidaan jakaa ja käsitellä erilaisia kokemuksia ja yrittää ymmärtää ihmisten toimintaa erilaisissa tilanteissa.

Oppimisentarina on tarinan muotoon kirjoitettu kuvaus lapsen toiminnasta. Oppimisen tarinan pituus ja muoto vaihtelevat kirjoittajan, vastaanottajan iän ja tilanteen mukaan. Pääsääntöisesti oppimisentarina on pituudeltaan yhden kappaleen ja yhden sivun välissä. Oppimisentarina sisältää perinteisen, verbaalisen tarinan, mutta sitä voi tarvittaessa täydentää kuvilla tai videokatkelmilla, jotka auttavat tarinassa kuvatun tilanteen havainnollistamisessa ja muistamisessa. Visuaalinen dokumentointi avaa lapsen nähtäväksi sellaiset hänen kehityksensä mahdollisuudet ja ulottuvuudet, joista hän ei ole tietoinen.

Oppimisentarina (Learning Story)-menetelmä on kehitetty Uudessa-Seelannissa 1990-luvun alussa. Kehittäjänä toimi Margaret Carr, joka pyrkii oppimisentarinoilla varmistamaan yksilöllisen ja kehittävän arvioinnin toteutumisen (ks. esim. Carr 2001). Oppimisentarinoita on käytetty pääasiassa varhaiskasvatuksessa pedagogisen dokumentoinnin  muotona. Tarinat soveltuvat kaikenikäisille lapsille tai lapsiryhmille, ja niitä voidaan käyttää paitsi lapsen ja lapsiryhmän senhetkisen tilanteen kuvaamiseen ja arviointiin, myös toiminnan suunnitteluun. Kun oppimisentarinaa käytetään arviointiin, se on tiedonkeruuta ja analyysia siitä, mitä lapsi tietää, osaa tehdä ja ymmärtää autenttisissa, luonnollisissa tilanteissa.

Oppimisentarinan tavoitteena on tallentaa lapsille merkityksellisiä tilanteita lapsilähtöisellä, luovalla, kokonaisvaltaisella ja vuorovaikutteisella tavalla. Oppimisentarinat osoittavat lapselle aikuisen kiinnostusta (taking an interest) ja osallisuutta lapsen toimintaan (being involved), opettavat lapsia sietämään keskeneräisyyttä ja epävarmuutta (persisting with difficulty and uncertainty), olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa (communicating with others) sekä ottamaan vastuuta (taking responsibility).

Tärkeitä oppimisentarinan elementtejä ovat positiivisuus (tarinat kertovat aina positiivisista asioista, esim. vahvuuksista), tarinan aitous (lähtökohta on aina lapsen toiminnassa) sekä rakenne, joka tukee lapsen osallisuutta (lapsi on aktiivinen toimija ja teksti on kertova). Drummond (2019) käyttää oppi-misentarinoissaan aina minä-muotoa korostaakseen opettajan/muun aikuisen roolia tarinankertojana ja hänen kiinnostustaan lapsen toimintaan. Osa oppimisentarina-menetelmän käyttäjistä lisääkin oppimisentarinan loppuun reflektoivan osuuden yhdessä muiden aikuisten kanssa. Oppimisentarinan rakenne noudattaa pääpiirteissään perinteisen tarinan rakennetta: tiivistelmä, orientaatio, mutkistuva toiminta, arviointi ja tulos.

Oppimisentarina on osa vahvuuksiin perustuvaa, formatiivista arviointia. Sen tavoitteena on auttaa myös opettajaa näkemään ryhmän lapset toisin silmin, vahvuuksien ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Näin arviointi parhaimmillaan voimaannuttaa ja edistää erilaisuutta sekä korostaa tehtäväkeskeisyyttä kilpailun sijasta. Alustavien tutkimusten perusteella oppimisentarinat soveltuvat myös perusopetusikäisille. Eräs oppija sanoin opettajalleen: ” Oletko sinä tehnyt tämän tarinan minua varten?” Oppimisentarinat soveltuvatkin hyvin nykyisissä  opetussuunnitelmissa määriteltyihin palautteenanto-  ja arviointitapoihin. Rinnalla-hankkeessa oppimisentarinoissa kuvataan erityisesti niitä sosiaaalisemotionaalisia taitoja, joita lapsilla jo on tai hän on juuri oppinut/oppimassa.

Rinnalla-hankkeessa oppimisentarinoiden uskotaan (aikaisempien tutkimusten mukaan) vaikuttavan myönteisesti oppijan minäkäsitykseen, suoritusmotivaatioon, sinnikkyyteen sekä heidän käsityksiinsä muista ryhmän lapsista. Tarinat parantavat ryhmän ilmapiiriä ja edistävät lasten toisia huomioivaa käyttäytymistä.