TARU – Tarinoilla lukijaksi -materiaalia

TARU – Tarinoilla lukijaksi tuottaa lukemisella mielihyvää

   Tarinoilla lukijaksi -menetelmän ensimmäiset koulutuspäivät ovat takana, ja mentorit ovat saaneet maistiaisia lukemisen yhteisöllisyydestä ja tunnetaitojen kehittämisestä tarinoiden avulla. TARU-menetelmän kivijalkoina ovat lukuilo sekä lukukokemusten jakaminen ja jatkaminen esimerkiksi draaman, kuvittamisen ja kirjoittamisen avulla. TARU joustaa toiminnan tavoitteiden ja ryhmän mukaan, sillä se ei ole tarkasti strukturoitu, tiettyjen vaiheiden perusteella etenevä toimintatapa, vaan pikemminkin polku tarinoiden tuottamaan mielihyvään.

TARU-menetelmän keskiössä on lapsen lukijuus ja tarinoista nauttiminen. Erilaiset lapsille suunnatut tekstit, lukemisen lisääminen, tekstirepertuaarin laajentaminen, mielekäs, luettuun liittyvä toiminta, lasten aktiivisuus, lukemisen näkyväksi tekeminen (lasten oman lukemisen, aikuisten lukemisen ja lapsen toimintaympäristöissä tapahtuvan lukemisen) ja perhelukemiseen kannustaminen ovat TARUn keskeisiä periaatteita. Lukemista viritellään yhteistyössä erilaisten paikallisten toimijoiden kanssa, kuten kirjastojen, sanataideohjaajien, kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden, lukukoiraohjaajien ja lastenteatterien.  Myös Lukukeskus valtakunnallisena toimijana on yhteistyössä mukana.

Laadukkaan kirjallisuuden ja positiivisten lukukokemusten pitäisi olla kaikkien lasten oikeus. Kuntien säästöpäätökset, muuttuneet vapaa-ajanviettotavat ja tietämättömyys kirjan monipuolisesta merkityksestä yksilön kehitykselle ovat kuitenkin nakertaneet kirjan arvoa. Kirjallisuuden ja merkityksellisten lukuhetkien tarjoamisessa ei ole kyse vain lukutaidosta tai koulumenestyksestä. Kirjalla ja lukemisesta nauttimisella on lisäksi vaikutusta lapsen itsetuntoon, minäkuvaan ja tunteiden tunnistamiseen sekä tunnetaitojen kehittämiseen. Tarinoihin uppoutuvat – niiden hahmoihin samastuvat ja juonenkäänteitä myötäelävät – lapset kokevat epätodennäköisemmin mielenterveysongelmia kuin lukemista harrastamattomat lapset.

TARU-menetelmän merkitys lapsen sosiaalisemotionaalisen kasvun tukijana perustuu lastenkirjallisuuden näkemykselliseen käyttöön, kirjaan liitettyyn mielekkääseen toimintaan sekä lukijayhteisöjen rakentamiseen ja aktivointiin. Kirjallisuudessa lapsi kohtaa elämän koko kirjon, ja samastuttavien henkilöhahmojen kautta hänellä on mahdollisuus eläytyä erilaisiin tilanteisiin tai tunteisiin. Elämällä tarinaa läpi lapsi saa lohtua, rohkeutta, tietoa ja kokemuksia lähes kaikesta, mitä hän elämänsä aikana kohtaa tai on jo kokenut. Kirja lohduttaa, kannustaa ja johdattaa sankarihahmojensa kautta.  Sekä perheissä että varhaiskasvatuksessa kirjasta on tukea ja iloa monissa lapsen kasvun ja kehityksen vaiheissa. Kirjallisuus toimii keskustelun avaajana erilaisissa ryhmä- ja perhetilanteissa. Jotta kirja saa sille kuuluvan paikan lapsen kehityksen tukijana, varhaiskasvatuksessa on keskeistä tuntea lastenkirjallisuutta laajasti ja osata tarjota sopivaa kirjallisuutta lapsille ja perheille erilaisiin tilanteisiin.  Jokainen lapsi tarvitsee kirjallisuutta!

Pienten lasten lukijuudesta – elämyksellisestä tekstin kohtaamisesta ja kirjan synnyttämästä tunnevasteesta – tiedetään toistaiseksi vain vähän. TARUssa lastenkirjallisuuteen liitetään taidelähtöistä toimintaa, jonka avulla lapsi tekee luovasti näkyväksi sitä, miten hän on tarinan juonen tai henkilösuhteet ymmärtänyt ja mikä tarinassa on hänelle erityisen merkityksellistä. Kirjallisuuden tulkinta pohjautuu esimerkiksi aikaisempiin luku- ja elämänkokemuksiin ja yksilön persoonallisuuteen. Näin ollen me aikuiset ymmärrämme lastenkirjallisuutta väistämättä eri tavoin kuin lapset. Lasten lukukokemusten näkyväksi tekeminen avaa portteja lasten tapaan kokea ja käsittää asioita. Keskustelun kautta lapsi tulee kuulluksi tarpeineen ja tavoitteineen. Aikuinen saa puolestaan mahdollisuuden osoittaa olevansa ymmärtävä kuuntelija ja samalla turvallinen kanssakulkija lapselle. Lapsi tavoittaa taidelähtöisen tulkinnan kautta myös vertaisten – muiden lasten – peilauspintaa tarinoille ja niiden kokemiselle.

Taidelähtöiset menetelmät johdattavat ymmärtämään itseä, erilaisten asioiden herättämiä tunteita ja muiden tapaa kohdata tilanteita ja kokea asioita. Taidelähtöinen toiminta toteutuu ryhmissä, jolloin lapset oppivat myös työskentelyn aikana erilaisia sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. Taidelähtöisyyden myötä TARU-menetelmässä pyritään muuttamaan kirjallisuuskeskusteluja yksityiskohtien muistamisesta ja yhdestä oikeasta tulkinnasta aidoksi keskusteluksi. Lapsia rohkaistaan kysymään itseltään ja toisiltaan, liittämään kokemuksia luettuun, jatkamaan tekstiä ja kuvailemaan tapahtumien ja henkilöhahmojen taustoja – elämään tarinaa yhdessä läpi.

Kirjan pariin innostamisessa on tärkeää tarinaan liittyvä, lapselle merkityksellinen toiminta. Tähän liittyy lapselle keskeisten lukijayhteisöjen tekstien ja lukukulttuurin näkyväksi tekeminen. Pelkkä puhe lukuharrastuksen arvokkuudesta ei riitä, vaan lapsi on saatettava tietoiseksi lähipiirinsä aikuisten lukuharrastuksesta ja mielilukemisesta. Toiminta opettaa tehokkaammin kuin sanat, joten lukemisen merkityksellisyttä kannattaa mallintaa monin tavoin, kuten liittämällä kirjaan omat lukukokemukset, keskustelemalla lasten kanssa heidän kokemuksistaan kirjojen äärellä, huolehtimalla, että sekä kotona että päiväkodissa on lapsia kiinnostavaa luettavaa helposti ja kiinnostavasti tarjolla sekä miettimällä tapoja ”mainostaa” lukemista lapsen toimintaympäristössä (mukavat lukupaikat, julisteet erilaisista kirjoista, yhteinen kirjanpito luetusta).

Kirjallisuus koskettaa ja lohduttaa. Se auttaa ymmärtämään ja tuntemaan empatiaa. Hyvinvoinnin resepti on yksinkertainen: on löydettävä oikea kirja, aikaa kirjaan tutustumiseen ja tarinoista kiinnostunut keskustelukumppani.

>> Rinnalla-mentoreiden kirjallisuusvinkkejä tunnekirjallisuuteen

Lue lisää:

Aerila, J.-A. & Kauppinen, M. (2019). Lukukipinä. Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn. Jyväskylä: PS-kustannus.

Cremin, T., Mottram, M. Collins, F., & Powell, S. (2008). Building Communities of Readers. London: PNS/UKLA.

Cremin, T., Mottram, M., Collins, F., Powell, S., & Safford, K. (2009). Teachers as Readers: Building communities of readers. Literacy 43(1):11–19.

Cremin, T., Mottram, M., Collins, F., Powell, S., & Safford, K. (2014). Building Communities of Engaged Readers: Reading for pleasure. New York: Routledge. L

Kauppinen, M. & Aerila, J.-A. (2019). Luokanopettajien lukijuus ja sen merkitys oppilaiden lukuinnon kasvattamisessa ja kirjallisuudenopetuksen kehittämisessä. Teoksessa M. Rautiainen & M. Tarnanen (toim.) Tutkimuksesta luokkahuoneisiin. Jyväskylä: Ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja.

Merga, M. (2015). Access to books in the home and adolescent engagement in recreational book reading: Considerations for secondary school educators. English in Education, 49(3), 197–214.

Merga, M. (2016). I don’t know if she likes reading”. Are teachers perceived to be keen readers, and how is this determined? English in Education, 50(3), 255–269.

Mete, G. (2012). A research on elementary 8th grade students’ reading habits. Journal of Language and Literature Teaching, 1(1), 43-64.

Cremin et al. tuloksia ja mahtavia käytännön ideoita: https://researchrichpedagogies.org/research/theme/reading-communities