Satumaa-skenaarioita käsittelevä blogisarja – Osa 2: Soistaminen

Satumaa-skenaarioblogisarjan ensimmäinen osa käsittelee käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden soistamista. Soistamisen tarkoituksena on palauttaa aiemmin turpeentuotantoa varten ojitettu ja kuivatettu suo takaisin toimivaksi suoekosysteemiksi. Soistamisen synonyyminä voidaan käyttää suoksi ennallistamista. 

Turvetuotantoalueen käytöstä poistamiseen liittyvät toimet, kuten turvetuotannon ympäristöluvan rauettaminen ja turvetuotantoalueen jälkihoito, vesiensuojelurakenteiden purkaminen ja alueen siistiminen, ovat turvetuottajan vastuulla [1, 2]. Kun Elinvoimakeskus on todennut jälkihoitoon kuuluvat toimet ympäristöluvan mukaisiksi, turvetuottajan vastuut päättyvät ja alue palautuu maanomistajalle [2, 3]. Turvetuottajalla on yleensä paras tieto alueen ominaisuuksista, kuten jäljellä olevan turvekerroksen paksuudesta, pohjamaan laadusta sekä turvetuotannon aikaisista rakenteista ja veden kulusta alueella [1]. Näistä tiedoista voi olla paljon hyötyä maanomistajalle alueen jälkikäyttöä suunniteltaessa. 

Keskeisin toimenpide soistamisessa on vedenpinnan nostaminen vähintään maanpinnan tasolle, jolloin jäljellä olevan turpeen hajoaminen hiilidioksidiksi loppuu hapenpuutteen vuoksi. Hapettomissa olosuhteissa voi alkaa muodostua metaania, joka on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Lyhyellä aikavälillä metaanipäästöt voivat kasvaa enemmän kuin hiilidioksidipäästöt vähenevät, mutta myöhemmin tilanne tasoittuu ja pidemmällä aikavälillä ennallistetusta suosta muodostuu hiilinielu. Käytännössä vedenpinnan nostaminen eli vettäminen tehdään tukkimalla tai täyttämällä turpeentuotantoa varten tehdyt laskuojat. Soistettavan alueen rajaamistarve ja soistettavan alueen sisäiset korkeuserot edellyttävät usein muutakin maanmuokkausta. Pelkkä vettäminen ei myöskään välttämättä aina riitä, vaan haasteelliset kasvuolosuhteet saattavat edellyttää turvetta kerryttävän kasvillisuuden, esimerkiksi rahkasammalen, palauttamista alueelle [4]. 

Soistamisen edellytykset ja esteet 

Satumaa-hankkeessa on alustavasti arvioitu maanpinnan korkeuden perusteella vettämiseen soveltuvan pinta-alan suuruutta Satakunnan turvetuotantoalueilla sekä Satumaa-hankkeen kohdealueilla. Arviossa ovat mukana ympäristöään matalammalla olevat alueet, joihin mahtuu vähintään 10 000 m3 vettä ja joiden pinta-ala tällöin on vähintään 0,5 ha. Pienemmät painanteet eivät siis ole arviossa mukana. Arvioinnissa käytettyjen Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineistojen perusteella Satakunnassa on 10 091 hehtaaria turvetuotantoalueita, joista noin 40 % (4 048 ha) soveltuu vettämiseen [5]. Satumaa-hankkeen neljän kohdealueen yhteenlaskettu pinta-ala on 2 782 ha, josta peräti 68,5 % (1 906 ha) on vettämiseen soveltuvaa [5]. Näiden alustavien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että Satumaa-hankkeen kohdealueet soveltuvat keskimääräistä laajemmin vettämiseen ja edelleen suoksi ennallistamiseen ja muihin vettämistä edellyttäviin jälkikäyttöihin. 

Keväällä 2024 toteutetun maanomistajakyselyn [6] tulokset osoittivat, että soistaminen tai suoksi ennallistaminen ei juurikaan ole Satakunnan maanomistajien lähiajan suunnitelmissa eikä myöskään pidemmän tähtäimen toiveissa. Kyselyn tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta viittaavat siihen, että suoksi ennallistaminen ei houkuttele maanomistajia, vaikka yleinen mielipide on ympäristöjärjestöjen teettämien kyselyjen tulosten perusteella ennallistamiselle verrattain myönteinen [7]. 

EU:n ennallistamisasetukseen perustuva kansallinen ennallistamissuunnitelma on parhaillaan valmisteilla. Käytöstä poistettujen turpeentuotantoalueiden ennallistaminen on tärkeässä roolissa hiilinielujen ja biodiversiteetin lisäämisessä pitkällä aikavälillä. Tästä näkökulmasta soistamisen yleistyminen edellyttää mekanismia, jonka avulla maanomistajille aiheutuvia soistamisen kustannuksia ja menetettyjä tuottoja voidaan kattaa [8]. Maan arvon säilyminen on maanomistajille erittäin tärkeää [6]. 

Nimenomaisesti käytöstä poistettujen turpeentuotantoalueiden soistamiseen tai niiden erilaisiin jälkikäyttöihin kohdistettuja tukimuotoja ei toistaiseksi ole. Tukimuotoja soistamiseen ja kosteikkoviljelyyn on lähinnä maatalouden ja metsätalouden hallinnonaloilla, mutta ne ovat tavallisesti määräaikaisiin ohjelmiin sidottuja [9–11]. Ajan tasalla olevan yleiskuvan saaminen tukimuodoista on hankalaa, sillä kokonaisuudesta ei toistaiseksi vastaa mikään taho [9]. 

Soistaminen voi kuitenkin olla potentiaalinen vaihtoehto maan arvon säilyttämisen kannalta tulevaisuudessa, sillä se on yksi tapa kompensoida taloudellisten aktiviteettien aiheuttamia luontohaittoja. Kompensointi on tällä hetkellä vapaaehtoista [12, 13], joten luonnonarvomarkkinat ovat toistaiseksi kehittymättömät. Alalla on kuitenkin jo toimijoita, ja luonnonarvomarkkinoiden kehittymistä vauhdittaisivat kompensaatiovelvoitteet [14]. Yritysten velvoittaminen kompensaatioon tuo keskusteluun kansainvälisen kilpailun ja argumentin, ettei suomalaisille toimijoille pidä asettaa sellaisia velvoitteita, joita kilpailijamaissa ei ole. Tämän vuoksi käytännössä tarvitaan vähintään EU:n laajuinen järjestelmä. Mielenkiintoinen vaihtoehto oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on myös tarjouskilpailu maanomistajille turvemaiden vettämisestä [15]. Se soveltuisi myös käytöstä poistetuille turvetuotantoalueille, ja sillä voisi hyvin olla oma roolinsa kansallisessa ennallistamisohjelmassa. 

Suomessa suuri osa turpeentuotantoalueista on yksityisessä omistuksessa. Maanomistajien määrästä saa kuvan Satumaa-hankkeen neljästä kohdealueesta, joilla oli yhteensä 356 eri maanomistajaa [6]. Samallakin kiinteistöllä voi olla useita maanomistajia. Soistamisen sosiokulttuurisena edellytyksenä voidaankin pitää maanomistajien yhteistyötä, jota hankaloittaa erilaisten intressien ohella monien nykyisten maanomistajien asuminen muualla kuin maa-alueen sijaintikunnassa. Jotkut kiinteistöt voivat myös olla jakamattomien kuolinpesien hallinnassa. Turpeentuotannon vuosikymmeniä jatkunut paikallinen perinne ei myöskään hetkessä muutu soistamiselle myönteiseksi, vaikka valtakunnallinen mielipide olisikin ennallistamiselle myönteinen. 

Maanomistajat eivät ole valmiita luopumaan maasta satavasta tuotosta ja sen tarjoamasta pitkäjänteisestä turvasta. Ilman kunnollisia kannustinjärjestelmiä ja tukimuotoja ennallistaminen vaikuttaa muihin maankäyttömuotoihin verrattuna kannattamattomalta. Luonnonarvomarkkinat ja niiden kautta soistamisesta saatava korvaus mahdollistaisi sen, ettei ennallistamien maankäyttövaihtoehtona näyttäisi taloudellisesti niin epävarmalta. 

Soistamisen vaikutuksista 

Mitä enemmän käytöstä poistettuja turpeentuotantoalueita soistetaan, sitä lähemmäs päästään EU:n ennallistamistavoitetta kansallisella tasolla. Tätä voi pitää soistamisen keskeisenä poliittisena vaikutuksena. Turvepellot ja ojitetut suometsät ovat saman vettämistavoitteen alla. Satakunnassa metsäojitettujen turvemaiden kokonaispinta-ala (105 419 ha) on noin kymmenkertainen turvetuotannossa olevaan pinta-alaan nähden [5]. 

Onnistuneen soistamisen positiivisista ympäristövaikutuksista pitkällä aikavälillä on tieteellistä näyttöä [esim. 16, 17]. Kasvihuonekaasupäästöt voivat alkuvaiheessa lisääntyä metaanin muodostumisen vuoksi, mutta pidemmällä aikavälillä suot muodostavat uusia hiilinieluja samalla kun kasvi- ja eläinlajisto monipuolistuu lisäten biodiversiteettiä soistetuilla alueilla. Laskuojien tukkiminen pienentää vesistökuormitusta välittömästi ja parantaa veden laatua, joka paranee myöhemmin lisää kasvipeitteen muodostumisen myötä. Veden laadun paranemisella on todennäköisesti muitakin positiivisia seurauksia, kuten esimerkiksi rantakiinteistöjen arvonnousu [vrt. 18–20]. 

Taloudellisia vaikutuksia voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Keskeisiä ovat soistamiseen liittyvät investoinnit sekä mahdolliset tuotot, joista aluetaloudelliset vaikutukset muodostuvat. Tällä hetkellä soistamisen merkittävimmät taloudelliset vaikutukset liittyvät suoraan soistamisen investointikustannuksiin. Elinvoimakeskuksen muutaman vuoden takaisen arvion [10] mukaan pelkästään vedenpinnan nostamisen kustannukset ovat suuruusluokkaa 500–1 000 €/ha. Erään toisen arvion mukaan avo-ojiin asennettavien säätöpatojen kustannukset ovat noin 1 100 €/ha [11], joista tarvikkeiden osuus on 60 %, asennuksen 25 % ja suunnittelun 15 %. 

Soistaminen on yksinkertaisin ja pinta-alayksikköä kohti vähiten kustannuksia aiheuttava turpeentuotantoalueiden jälkikäyttövaihtoehto. Pullonkaula on kuitenkin taloudellisten kannustimien ja tuottojen puute. Tuottoja voi tulla luonnonarvokaupasta ja mahdollisesta alueen samanaikaisesta muusta käytöstä. Suorien aluetaloudellisten vaikutusten lisäksi niin sanotut kerrannaisvaikutukset eli välilliset taloudelliset hyödyt jäävät pelkässä soistamisessa vähäisiksi ja painottuvat investointivaiheeseen. 

Jos oletetaan, että kaikki edellä mainitut Satakunnan vettämiseen soveltuvat turvetuotantoalueet (4 048 ha) poistetaan turvetuotannosta ja soistetaan vuoteen 2050 mennessä, arvioidut vettämisen kustannukset 1 000 €/ha [10] tuovat työtä ja sitä kautta kasvattavat Satakunnan aluetaloutta noin 160 000 eurolla vuosittain tulevien 25 vuoden aikana. Muilla vettämistä edellyttävillä jälkikäytöillä eli kosteikkoviljelyllä ja kosteikkometsätaloudella on omat kustannuksensa ja mahdolliset tuottonsa, jotka lisäävät suoria aluetalousvaikutuksia. Näiden kerrannaisvaikutuksista sekä mahdollisista luonnonarvomarkkinoiden aikaansaamista vaikutuksista on vielä mahdotonta esittää rahamääräisiä arvioita.  

Aluetaloudelliset vaikutukset ovat sitä merkittävämpiä, mitä enemmän soistamisessa ja muissa jälkikäytöissä hyödynnetään maakunnan omia resursseja eli paikallisia suunnittelu-, urakointi- ja asennuspalveluja sekä paikallista työvoimaa. Tällä on positiivisia vaikutuksia myös alueen elinvoimaisuuteen, yhteisöllisyyteen ja toimien hyväksyttävyyteen. Verrattaessa edellä esitettyjä lukuja muutama vuosi sitten tehtyyn arvioon turvetoimialan supistumisen aluetalousvaikutuksista [21], voidaan todeta, että Satakunnassa turpeentuotantoalueiden soistamiseen liittyvän jälkikäytön arvoketjuja ja ansaintamekanismeja pitää kehittää merkittävästi, jotta turpeentuotannon supistumisen aluetaloudelliset vaikutukset pystytään paikkaamaan. Sama koskee myös muita maanomistajien valittavissa olevia jälkikäyttöjä. 

Maanomistajien ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö voi olla hyödyksi kaikissa jälkikäyttövaihtoehdoissa, sillä parhaimmillaan se mahdollistaa suuremman toimenpiteiden kohdealueen, alhaisemmat yksikkökustannukset ja tehokkaamman (paikallisten) resurssien käytön. Tämä pätee myös soistamiseen. Maanomistajien ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö voi olla avainasemassa myös luonnonarvomarkkinoiden kehittymisessä. 

Kirjallisuus 

[1]. GTK (2023). Ilmastoviisaat ratkaisut turvetuotantoalueiden jatkokäyttöön. Opas maanomistajalle ja laajempaan suunnitteluun. Geologian tutkimuskeskus. https://storymaps.arcgis.com/stories/e596596f4aa24758aef64f0f069a99d0 

[2] Tapio Oy (2023). Turvetuotantoon vuokratun alueen palautus maanomistajalle. https://tapio.fi/turvetuotantoon-vuokratun-alueen-palautus-maanomistajalle/ 

[3] TEM (2021). Turvetyöryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:24. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-856-1 

[4] Luonnonvarakeskus (2026). Hiilikompensaatio-info. Turvetuotannosta poistetun alueen vettäminen. https://hiilikompensaatioinfo.fi/kompensaatiokeino/turvetuotannosta-poistetun-alueen-vettaminen/ 

[5] Suomen ympäristökeskus (2026). Paikkatietoaineisto: Soiden ja kivennäismaiden ojitustilanne. https://ckan.ymparisto.fi/dataset/%7BC73BC2C1-C2CA-4FCA-9171-B8074F2BC2A3%7D 

[6] Vehmas, J. (2025). Maanomistajakysely tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 15.8.2025. https://sites.utu.fi/satumaa/maanomistajakysely-tuotti-mielenkiintoisia-tuloksia/ 

[7] World Wildlife Fund (2026). Enemmistö suomalaisista kannattaa luonnon ennallistamisen vaikuttavaa toimeenpanoa. Uutinen 27.4.2026. https://wwf.fi/uutiset/2026/04/wwf-enemmisto-suomalaisista-kannattaa-luonnon-ennallistamisen-vaikuttavaa-toimeenpanoa/ 

[8] GTK (2025). Soiden ennallistaminen yksityismailla vaatii kannustavia ohjauskeinoja ja paikallistasolla toimimista. Geologian tutkimuskeskus, uutinen 13.6.2025. https://www.gtk.fi/ajankohtaista/soiden-ennallistaminen-yksityismailla-vaatii-kannustavia-ohjauskeinoja-ja-paikallistasolla-toimimista/ 

[9] Nordic Council of Ministers (2025). Exploring Rewetting Efforts in the Nordic countries. TemaNord 2025:524. https://pub.norden.org/temanord2025-524/ 

[10] Elinvoimakeskus (2023). Turvetuotantoalueiden jatkokäyttömuodot — kustannukset ja tuet. https://elinvoimakeskus.fi/documents/916257/0/Kustannukset_ja_tuet_2023-08-15.pdf 

[11] Miettinen, A. (2023). Arvioita kosteikkoviljelyn tuotoista ja kustannuksista. Luonnonvarakeskus, MURU-hankkeen webinaari 29.2.2023. https://www.ilmastoviisas.fi/wp-content/uploads/2023/02/Miettinen-MURU-hankkeen-webinaari-28-02-2023.pdf 

[12] Ympäristöministeriö (2026). Vapaaehtoiset luonnonarvomarkkinat. https://ym.fi/vapaaehtoiset-luonnonarvomarkkinat 

[13] Tapio Oy (2026). Yksityisen sektorin mahdollisuudet ja esteet ennallistamisen rahoittamiselle. Loppuraportti 27.2.2026. Tapion raportteja | nro 86. https://tapio.fi/wp-content/uploads/2026/02/Yksityisen-sektorin-mahdollisuudet-ja-esteet-ennallistamisen-rahoittamiselle-Loppuraportti.pdf 

[14] Lähteenmäki-Uutela, A. (2026). Mihin suomaita pitäisi käyttää, ja mihin ei? Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 24.1.2026. https://sites.utu.fi/satumaa/mihin-suomaita-pitaisi-kayttaa-ja-mihin-ei/ 

[15] Kekkonen, H., Niskanen, O., Laurila, M. & Wejberg, H. (2024). Tarjouskilpailulla oikeudenmukainen korvaus turvepeltojen vettämisestä. Luonnonvarakeskus, blogi 27.5.2024. https://www.luke.fi/fi/blogit/tarjouskilpailulla-oikeudenmukainen-korvaus-turvepeltojen-vettamisesta 

[16] Tahvanainen, T. (2026). Restoration of forestry-drained oligotrophic peatlands can bring climate change mitigation within a few decades. Restoration Ecology 34(4), e70326. https://doi.org/10.1111/rec.70326 

[17] Räsänen, A., Albrecht, E., Annala, M., Aro, L., Laine, A.M., Maanavilja, L., Mustajoki,J., Ronkanen, A.-K., Silvan, N., Tarvainen, O. & Tolvanen, A. (2023). After-use of peat extraction sites — A systematic review of biodiversity, climate, hydrological and social impacts. Science of the Total Environment 882, 163583. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2023.163583. 

[18] Gunko, R., Rapeli, L., Scheinin, M., & Karell, P. (2025). Does environmental quality play a role in determining housing prices in a coastal community? Finnish Journal of Social Research, 18(2), 82–95. https://doi.org/10.51815/fjsr.143398 

[19] Ahtiainen, H. (2016). Benefits of reduced eutrophication: evidence from Finland, the Baltic Sea area and Europe for policy making. Natural resources and bioeconomy studies 6/2016. http://hdl.handle.net/10138/160175 

[20] Artell, J. (2013). Recreation Value and Quality of Finnish Surface Waters — Revealed Preferences, Individual Perceptions and Spatial Issues. MTT Science 23. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-485-4 

[21] Valonen, M., Huovari, J., Sajeva, M. & Alimov, N. (2021). Turvetoimialan aluetalousvaikutukset. Pellervon taloustutkimus, PTT työpapereita 204. https://www.ptt.fi/julkaisut/turvetoimialan-aluetalousvaikutukset/