Satumaa-skenaarioita käsittelevä blogisarja Osa 3: Metsittäminen
Satakunnan turpeentuotantoalueiden tulevaisuutta käsittelevän blogisarjan kolmannessa osassa keskitytään metsittämiseen. Satumaa-hankkeen maanomistajakyselyssä metsä, metsätalous ja metsittäminen olivat luonnehdintoja toivotuimmasta tulevaisuuden maankäyttömuodosta vuonna 2050 [1]. Maanomistajat odottavat tuottavia maankäyttöratkaisuja ja maan arvon säilymistä [1, 2]. Metsittämisen uskottiin edelleen tarjoavan siihen parhaat mahdollisuudet — Bioenergia ry:n mukaan viimeisten 30 vuoden aikana turvetuotannosta poistuneesta maa-alueesta peräti 75 % on metsitetty tai metsittynyt [3]. Metsää on siis voinut kasvaa luontaisestikin metsän välittömässä läheisyydessä oleville alueille.
Kuten kaikissa Satumaa-hankkeen skenaarioissa, seuraavassa keskitytään siihen, millä edellytyksillä satakuntalaiset turpeentuotantoalueiden maanomistajat voisivat päätyä metsittämiseen, kun uusi maankäyttöratkaisu tulee ajankohtaiseksi heidän omistamillaan turvetuotannosta vapautuvilla maa-alueilla. Lisäksi käsitellään metsittämisen yleistymisen esteitä ja sen erilaisia vaikutuksia. Esillä ovat poliittiset, teknistaloudelliset, sosiokulttuuriset ja ekologiset näkökulmat.
Metsittäminen ja metsänkasvatus käytöstä poistetuilla turvetuotantoalueilla
Käytöstä poistetun turvetuotantoalueen metsittäminen on yleisin ja tavallisin maankäyttöratkaisu turvetuotannon päätyttyä ja ympäristöluvan mukaisten jälkihoitotoimenpiteiden toteuduttua [3]. Turvetuotannosta vapautuvista alueista metsitykseen on arvioitu sopivan noin 60 % [4]. Näillä alueilla on yleensä valmiina infrastruktuuria, kuten teitä ja ojitusta. Suonpohjat voivat vaatia maaperän ja ojien kunnostusta.
Mätästyksellä voidaan saada suotuisa ja riittävän kuiva alusta istutettaville puuntaimille tai siementen kylvämiselle. Jos turvekerrosta on jäljellä enemmän, esimerkiksi 30–60 cm, mätästys on hankalampaa. Turvemailla tarvitaan usein tuhkalannoitusta tai kalium- ja fosforilannoitusta (KP-lannoitus) sekä myöhemmin mahdollisesti myös typpi-, boori- ja kenties muutakin hivenainelannoitusta [4–7]. Jos turvekerroksen paksuus on tätä suurempi, puun juuret eivät yllä turvekerroksen alla olevaan kivennäismaahan ja metsänkasvu jää vaati-mattomaksi.
Metsittäminen kannattaa tehdä mahdollisimman pian turpeennoston päätyttyä, jolloin pintakasvillisuutta ei vielä ole. Puulajeista suonpohjien metsitykseen soveltuvat parhaiten hieskoivu ja mänty, mutta myös kuusi, lepät ja lyhytkiertoiset paju ja hybridihaapa voivat sopivissa olosuhteissa menestyä [4–7]. Istuttamisen ja kylvämisen lisäksi metsittämisessä voidaan hyödyntää myös luontaista siemennystä/taimettumista, jos reuna-alueella olevassa metsässä kasvaa haluttua puulajia, kuten hieskoivua tai havupuita.
Jaksollisessa metsänkasvatuksessa puut ovat yleensä vain yhtä puulajia, suunnilleen samanikäisiä ja -kokoisia, joten tuottoja joudutaan odottamaan. Tyypillisesti ensiharvennus tehdään 20–35 vuoden ikäiselle metsälle, jolloin korkeatuottoisimman tukkipuun osuus hakkuukertymästä on vielä alhainen [8]. Puulajista ja kasvuolosuhteista riippuen tehdään 1–2 harvennushakkuuta ennen pääte- eli uudistushakkuuta. Suurin puuntuotto saadaan pääte- eli uudistushakkuusta, jolloin tukkipuun osuus on maksimissaan. Kiertoajan pituus riippuu puulajista ja kasvuolosuhteista. Tavallisesti se on 45–90 vuotta. Lehtipuilla kiertoaika on yleensä lyhyempi kuin havupuilla.
Jatkuvassa metsänkasvatuksessa puusto uusiutuu luontaisesti, joten puut ovat eri ikäisiä ja eri kokoisia, usein myös eri puulajeja. Tuotto-odotukset ovat alhaisempia kuin pelkästään puuntuottoon keskittyvässä jaksollisessa kasvatuksessa. Jatkuvassa kasvatuksessa ei ole määriteltyä kiertoaikaa, vaan hakkuita tehdään tarpeen mukaan esimerkiksi poimintahakkuina tai pienimuotoisina aukkohakkuina. Hakkuukertymä ei siten ole kovin suuri, mutta toisaalta hakkuita voidaan tehdä useammin kuin jaksollisessa metsänkasvatuksessa.
Tukea käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden metsittämiseen
Osalla maanomistajista on todennäköisesti jo kokemusta käytöstä poistetun turvetuotantoalueen metsittämisestä. Käytännössä kokemus ohjaakin usein tämän jälkikäyttövaihtoehdon valitsemiseen, sillä se on tuttu ja sosiokulttuurisesti luonteva jälkikäyttömuoto maatalouden ohella [9]. Vuosina 2021–2023 oli haettavissa joutoalueiden metsitystuki, jota myönnettiin eniten käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden metsityshankkeille [10, 11]. Vuoden 2024 alusta tuli voimaan viisivuotinen metsätalouden kannustinjärjestelmä, mutta näihin ns. Metka-tukiin ei kuulu lainkaan metsitystukia [12]. Tällä hetkellä ei siis ole tarjolla tukimuotoja käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden metsittämiseen.
Maa- ja metsätalousministeriö asetti helmikuussa 2026 työryhmän valmistelemaan uutta metsitystukea eli ”metsäpinta-alan laajentamistukijärjestelmää” [13]. Sitä koskeva ehdotus ja lakiluonnos lähtivät lausuntokierrokselle kesäkuussa 2026 ja ne tulevat eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2026 [14, 15]. Tukea myönnettäisiin yksityisille maanomistajille maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen, turvetuotannosta poistuneiden suonpohjien sekä tiettyjen ohutturpeisten turvepeltojen metsittämiseen. Sisällöltään ehdotus vastaa vuosien 2021–2023 joutoalueiden metsitystukea. Tukea haettaisiin Metsäkeskuksesta, ja järjestelmän on tarkoitus tulla voimaan budjettilakina vuoden 2027 alusta alkaen [14, 15]. Toteutuessaan uusi metsitystuki ohjaisi entisten turvetuotantoalueiden maankäyttöä metsitykseen.
Metsittämisen ja metsätalouskäytön vaikutuksista
Käytöstä poistetun turvetuotantoalueen metsittäminen on kasvihuonekaasupäästöjen kannalta sikäli varteen otettava vaihtoehto, että puuston kasvun sitoma ja kerryttämä hiilivarasto kompensoi turvekerroksen hajoamisen aiheuttamia maaperän kasvihuonekaasupäästöjä [6, 7, 16]. Toisaalta turpeen hajoaminen kuitenkin jatkuu ja vähitellen turvekerros menetetään. Kokonaispäästöjen kannalta vedenpinnan korkeudella on merkitystä: mitä korkeammalla vedenpinta voidaan pitää, sitä vähäisempää on turpeen hajoaminen ja hiilidioksidipäästöt maaperästä.
Metsitys yleensä pienentää vesistöjen ravinnekuormitusta, muttei lopeta sitä kokonaan. Vaikutus biodiversiteettiin riippuu paljon metsittämisen tarkoituksesta, puulajien valinnasta ja metsitystavasta. Voimaperäinen yhden puulajin kasvattamiseen keskittyvä jaksollinen metsätalous ei juurikaan edistä monimuotoisuutta turvetuotantoon verrattuna, mutta luontainen metsitys ja erityisesti sekametsä ovat tältä kannalta parempia vaihtoehtoja. Ero metsittämisen ja suoksi ennallistamisen monimuotoisuusvaikutusten välillä on kuitenkin suuri (6, 7, 16).
Taloudellisista vaikutuksista
Metsityksen suosio perustuu suurelta osin puukaupasta saataviin tuotto-odotuksiin ja maan arvon säilymiseen metsänuudistuksen tai jatkuvan kasvattamisen kautta. Metsittämisen tuotot riippuvat paljon metsänkasvatustavasta, puulajeista, puun tuotosta, hakkuutavasta ja hakkuukertymästä sekä puusta maksettavasta hinnasta. Seuraavassa tarkastellaan neljää metsittämisen taloudellisten vaikutusten kannalta oleellista tekijää: (1) metsitettävää käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden pinta-alaa (ha), (2) metsittämisen kustannuksia (€/ha), (3) metsitetyn alueen hakkuukertymää (m³/ha) ja (4) puun hintaa (€/m³).
Vuonna 2020 julkaistun raportin [17] mukaan Satakunnassa oli silloin ajankohtaisen joutoalueiden metsitystuen piiriin sopivia alueita yhteispinta-alaltaan 4 138 hehtaaria. Niistä käytöstä poistettuja turvetuotantoalueita oli 513 hehtaaria [17]. Kyseistä metsitystukea myönnettiin Satakunnassa yhteensä 168,3 hehtaarille [17], joten valmisteilla oleva metsäpinta-alan laajentamistukijärjestelmän piiriin sopivia entisiä turvetuotantoalueita olisi jäljellä vuoden 2020 mukaisesta arviosta 335 ha. Tämä on kuitenkin vuoteen 2050 ulottuvaan skenaarioon hyvin alhainen arvio, sillä turvetuotannosta tulee vapautumaan lisää alueita tulevien vuosien aikana.
Varsinais-Suomen elinvoimakeskukselta syksyllä 2024 saadun tiedon mukaan Satakunnassa on käytöstä poistettuja turvetuotantoalueita 1 841 hehtaaria. Jos metsittämiskelpoisia alueita olisi näistä 60 %, niin metsitettävän alueen pinta-ala olisi 1 105 ha. Tätä voidaan pitää metsitettävän pinta-alan alarajana. Ylärajaksi voidaan asettaa Satakunnan kaikkien turvetuotantoalueiden metsittämiskelpoinen kokonaisala. Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineiston mukaan Satakunnan nykyisten ja entisten turvetuotantoalueiden pinta-ala on 10 191 hehtaaria. Jos tästä 60 % oletetaan metsittämiskelpoiseksi, ylärajaksi saadaan 6 054 ha.
Elinvoimakeskus on vuonna 2023 arvioinut metsittämisen kustannuksiksi 900–1 500 €/ha riippuen ojien kunnosta, lannoituksen tarpeesta, puulajista ja metsitystavasta [18]. Tuomas Polso (2023) esitti tästä poikkeavat kustannusarviot kahden Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan kohdealueen metsittämiselle [19]. Hän arvioi 6,6 hehtaarin kohteen metsittämisen kustannuksiksi kylvämällä 3 907 €, eli 592 €/ha. Ne koostuivat pelkästään tuhkalannoituksesta ja männyn siemenistä, sillä maanomistajan omalle työlle ei arvioitu lainkaan kustannuksia [19]. Toisesta 10 hehtaarin kohteesta suunniteltiin metsitettäväksi kylvämällä neljän hehtaarin kokoinen osa. Noin kahden hehtaarin arvioitiin metsittyvän luontaisesti, ja loput 4 ha soveltuivat paremmin suoksi ennallistamiseen [19]. Tämän kohteen kustannusarvio oli 5 430 € ja se koostui tuhkalannoituksesta, männyn siemenistä, mätästyksestä sekä konetyöstä. Kustannukset kylvämällä toteutettavan metsityksen osalta olivat 1 163 €/ha. Tässäkään tapauksessa maanomistajan oman työn hintaa ei arvioitu.
Turvepeltojen metsittämisen kustannuksista istuttamalla on esitetty huomattavasti korkeampiakin kustannusarvioita. Esimerkiksi Jylhä ym. (2024) tarkastelivat metsityskokeilujen kannattavuutta diskonttaamalla vuosikymmenten takaisilla käytännöillä ja hinnoilla toteutuneet kustannukset nykyarvoon eri korkotasoilla [20]. Pelkän istuttamisen kustannukset vaihtelivat koealueiden kesken välillä 1 476–4 039 €/ha. Kaikilla koealueilla oli lisäksi maanmuokkauksen kustannus 67 €/ha. Osalla alueista kustannuksia aiheutti myös pintakasvillisuuden ennakkotorjunta ja ojituksen kunnostaminen tai täydentäminen. Joillakin alueilla istutus epäonnistui, mikä aiheutti huomattavia lisäkustannuksia täydennysistutusten muodossa. Istutuksen jälkeen kustannuseränä oli myös pintakasvillisuuden kemiallinen tai mekaaninen torjunta, ei tosin kaikilla alueilla.
Metsittämisen kustannukset voivat siis nousta huomattavasti Elinvoimakeskuksen arvion ylärajaa (1 500 €/ha) korkeammiksi, erityisesti jos metsitys tehdään istuttamalla ja myös työ hinnoitellaan. Kustannushaarukaksi voidaan siten asettaa 600–5 000 €/ha, olettaen, että metsittäminen sujuu ongelmitta.
Hakkuuikäisen metsän puuntuotto hehtaaria kohti riippuu puulajista ja kasvuolosuhteista. Hakkuukertymä riippuu puuntuoton ohella myös metsänkasvatus- ja hakkuutavasta. Jaksollisessa kasvatuksessa puuntuotto voi kiertoajan lopussa paksuturpeisellakin suonpohjalla olla varsin korkea [21]. Puuntuotto ei kuitenkaan vuoteen 2050 mennessä ehdi vielä nousta kovin korkeaksi varsinkaan havupuilla.
Hakkuukertymä jaotellaan puun käyttötarkoituksen perusteella määräytyvien runkomittojen mukaan puutavaralajeiksi, tavallisimmin tukkipuuksi, kuitupuuksi ja energiapuuksi [8]. Jaksollisessa kasvatuksessa ensiharvennuksen hakkuukertymä koostuu yleensä pääosin muista puutavaralajeista kuin tukkipuusta. Jatkuvassa kasvatuksessa metsänomistaja valitsee hakkuissa kaadettavat puut. Jos metsä on hoitamatonta, energiapuuksi myyminen kokopuuna voi olla hyvä vaihtoehto [8]. Luonnonvarakeskuksen metsätilastoissa tuoreimmat luvut Satakunnan hakkuukertymästä ovat vuodelta 2023 [22]. Niiden mukaan kuutiometreinä (m3) tilastoitu hakkuukertymä jakautui puulajeittain ja puutavaralajeittain Taulukon 1 mukaisesti.
Kustakin puutavaralajista metsäyhtiöt maksavat puulajin, kauppatavan (pysty- tai hankintakauppa), korjuualueen, leimikon sijainnin, hakkuutavan, puun laadun ja markkinatilanteen mukaan määrittelemänsä hinnan. Valtakunnallista ja alueellista seurantatietoa keskimääräisestä puun hintakehityksestä löytyy useista eri lähteistä, kuten Metsälehdestä [23], Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä [24], metsäyhtiöistä, kuten Stora Ensosta [25] ja UPM:stä [26] sekä Metsänhoitoyhdistyksestä [27].
Taulukko 1. Hakkuukertymän jakautuminen puulajeittain ja puutavaralajeittain Satakunnassa vuonna 2023 [22].
| Puutavaralaji | Mänty (%) | Kuusi (%) | Lehtipuu (%) | Yhteensä (%) |
| Tukkipuu (%) | 17.4 | 21.5 | 1.6 | 40.5 |
| Kuitupuu [%] | 15.2 | 14.8 | 7.1 | 37.2 |
| Energiapuu (%) | 6.3 | 5.0 | 11.1 | 22.3 |
| Yhteensä (%) | 38.9 | 41.4 | 19.8 | 100.0 |
25 vuoden aikajänteen vuoksi puun hinnan alaraja tuottoarviossa voidaan asettaa energiapuun hinnan perusteella. Energiapuun hinta on hieman keskimääräistä korkeampi Etelä-Suomessa, johon Satakunta kuuluu. Vuonna 2025 energiapuun keskimääräinen pystykauppahinta oli koko maassa 16,04 €/m³ ja Etelä-Suomessa 18,40 €/m³ [22]. Hankintakaupassa hinnat ovat noin kaksinkertaiset, mikä kannustaa yksityisiä maanomistajia hankintakauppaan erityisesti nuoren metsän harvennuksessa. Etelä-Suomessa karsitun energiapuun hinta oli hankintakaupassa noin 48 €/m³ ja energiapuun keskimääräinen hinta 40,42 €/m³ [22]. Energiapuussa hankintakaupan osuus onkin suurempi kuin teollisuuspuussa (tukki- ja kuitupuu), jossa se on vain noin 10 %. Metsitettyjen entisten turvetuotantoalueiden harvennuksesta kertyy paljon energiapuuta, josta hankintakaupan osuudeksi voidaan arvioida 30 %. Puuta myytäessä hintahaarukan alarajaksi voidaan asettaa energiapuun keskimääräinen pystykauppahinta Etelä-Suomessa, eli 18,40 €. Ylärajaksi voidaan asettaa esimerkiksi karsitun energiapuun hankintakauppahinta eli 48 € [22]. Hintahaarukka on kapeahko, mutta perusteltu, koska tarkasteltava aikaväli on vain 25 vuotta.
Pidemmällä aikavälillä ylärajan voisi asettaa huomattavasti korkeammaksi. Tällöin teollisuuspuun osuus hakkuukertymästä kasvaa ja myyntitulotkin kasvavat. Havupuiden kiertoaika on tyypillisesti 70–90 vuoden luokkaa, joten uuden metsitettävän kohteen suurin tuotto on saatavissa vasta vuoden 2100 lähestyessä, lehtipuilla hieman aikaisemmin. Metsätalouden harjoittaminen onkin perinteisesti ollut ylisukupolvista toimintaa. Toisaalta kiertoajan lyhentäminen on yksi puuntaimien jalostuksen tavoitteista. Hyviä tuloksia on saavutettu rauduskoivulla (28, 29), mutta niiden saavuttaminen käytöstä poistetuilla turvetuotantoalueilla on epävarmaa, sillä tutkimukset on tehty lähinnä kivennäismailla (vrt. 20].
Taulukkoon 2 on koottu yhteen edellä käsiteltyjä arvioita käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden metsittämisen kustannuksista ja tuotoista. Arvioista ei voi päätellä metsittämisen yksityistaloudellista kannattavuutta. Kustannukset ja tuotot ovat aina kohdekohtaisia, ja metsityksen yksityistaloudelliseen kannattavuuteen vaikuttaa oleellisesti tarkasteltava aikaväli, sillä tuotot tulevat puun myynnistä, johon vaikuttavat monet edellä kuvaillut asiat. Taulukossa 2 esitettyjä kustannuksia ja tuottoja voidaan pitää korkeintaan suuntaa antavina.
Taulukko 2. Arvio metsittämisen kustannuksista ja tuotoista käytöstä poistetuilla turvetuotantoalueilla Satakunnassa vuoteen 2050 mennessä.
| Muuttuja | Min | Max |
| Käytöstä poistettuja turvetuotantoalueita (ha) | 1 841 | 10 091 |
| Metsitettäväksi soveltuva ala (ha) | 1 105 | 6 054 |
| Metsityksen kustannus (€/ha) | 600 | 5 000 |
| Kokonaiskustannus (€) | 663 000 | 30 270 000 |
| Hakkuukertymä (m3/ha) | 30 | 100 |
| Puun keskimääräinen hinta (€/m3) | 18,40 | 48,00 |
| Puun myyntitulo (€/ha) | 552 | 4 800 |
| Kokonaistuotto (€) | 609 960 | 29 059 200 |
Käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden metsittämisen aluetaloudelliset vaikutukset jakautuvat lyhyen aikavälin investointivaiheeseen sekä kymmeniä vuosia kestävään pitkän aikavälin tuotanto- ja hyötyvaiheeseen. Metsä kasvaa hitaasti, joten aluetaloudelliset kerrannaisvaikutukset realisoituvat huomattavan pitkällä aikavälillä.
Investointivaiheen aluetaloudelliset vaikutukset voidaan jakaa (1) suoriin vaikutuksiin, jotka muodostuvat välittömistä hankinnoista ja työstä, jotka syntyvät heti metsityksen käynnistyessä ja kohdistuvat suoraan työn suorittajiin sekä tarviketoimittajiin (taimi- ja siemenhankinnat, maanparannustyöt sekä kylvö- ja istutustyö). Lisäksi on (2) välillisiä vaikutuksia, kuten alihankinta ja viranomaistoiminta, jotka kytkeytyvät alueen muihin palveluntarjoajiin sekä metsitykseen liittyvään hallintoon (metsäasiantuntijapalvelut, koneiden huolto ja polttoaineet sekä mahdolliset metsityksen tukijärjestelmät). Metsittämisen työllistämien henkilöiden kulutus alueella aiheuttaa lisäksi (3) tulovaikutuksia aluetalouteen.
Kun alue on metsitetty, se alkaa kerryttää alueelle uutta taloudellista arvoa, joka realisoituu vasta pidemmällä aikavälillä. Taimikonhoito työllistää 10–20 vuoden ajan metsityksen jälkeen. Sittemmin hakkuut tuovat alueelle puunmyyntituloja sekä raaka-ainetta metsäteollisuudelle ja energiantuotantoon. Ne metsitetyt alueet, joita ei hakata, toimivat hiilivarastoina. Tulevaisuudessa maanomistajat voivat mahdollisesti saada tuloa myymällä hiilensidontakompensointia yrityksille. Alueen muuttuminen metsäksi voi myös luoda uusia mahdollisuuksia luontomatkailulle, riistanhoidolle sekä marjastukselle ja sienestykselle, mikä tukee paikallista taloutta.
Kirjallisuus
[1] Vehmas, J. (2025). Maanomistajakysely tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 15.8.2025. https://sites.utu.fi/satumaa/maanomistajakysely-tuotti-mielenkiintoisia-tuloksia/
[2] Jylhä, P., Aro, L., Knuuttila, M., Lötjönen, T., Ukonmaanaho, L. & Wejberg, H. (2025). After peat extraction, productive land becomes available: the challenge lies in profitability. Peatlands International 4/2025, 30–32. ISSN 1455-8491.
[3] Bioenergia ry (2019). Turvetuotannosta poistuneet suonpohjat ovat jo hiilinieluja – metsitys tärkein jälkikäyttömuoto. Tiedote 8.3.2019. https://www.bioenergia.fi/2019/03/08/turvetuotannosta-poistuneet-suonpohjat-ovat-jo-hiilinieluja-metsitys-tarkein-jalkikayttomuoto/
[4] Salo, H. & Savolainen, V. (toim. 2008). Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö. Opas alan toimijoille. https://kuiva-turve.fi/images/kuivaturve/Turvetuotannon_jalkikayttoopas.pdf
[5] Aro, L. & Hytönen, J. (2019). Suonpohjasta metsäksi. https://mediafiles.fi/api/MediaFile/Share/NDAwNzkzMXpKXkM0QCFebm0qanJARm1SN3g5VCEmJGdVcDMkdCMxdEI%3D/suonpohjasta-mets%C3%A4ksi.pdf
[6] Aro, L., Jylhä, P., Järvenranta, K., Matila, A., Virkajärvi, P., Ramstadius, U., Ronkainen, T., Räsänen, A., Silvan, N., Silvenius, F., Virkajärvi, P., Wall, A., Tolvanen, A. (2023). Turvetuotannosta poistuvien alueiden jatkokäytön vaihtoehdot Suomessa sekä arvio niiden ympäristö- ja talousvaikutuksista. Luonnonvarakeskus, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 120/2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-853-9
[7] Ikonen, P., Laasasenaho, K., Lauhanen, R., Viholainen, I., Palomäki, A., Kuittinen, S., Pappinen, A. (2023). Katsaus turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien jälkikäyttömuotoihin, sekä niiden ympäristö- ja monimuotoisuusvaikutuksiin. Suo 74(1–2), 49–69. https://suo.fi/article/10823
[8] Laania (2026). Näin vertailet puukauppatarjouksia. https://laania.fi/blogi/nain-vertailet-puukauppatarjouksia
[9] Vehmas, J. (2026). Maatalous. Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 3.6.2026. https://sites.utu.fi/satumaa/satumaa-skenaarioita-kasitteleva-blogisarja-osa-2-maatalous/
[10] Metsäkeskus (2026). Tietoa metsitystuesta. https://www.metsakeskus.fi/fi/metsatalouden-tuet/metsitystuki-paattynyt/tietoa-metsitystuesta
[11] Metsäkeskus (2026). Avoin metsä- ja luontotieto / Tietoa metsien käytöstä / Tuet, Metsitystuen käyttö. https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietoa-metsien-kaytosta/tuet
[12] Metsäkeskus (2026). Metka-tuet. https://www.metsakeskus.fi/fi/metsatalouden-tuet/metka-tuet
[13] Valtioneuvosto (2026). Metsäpinta-alan laajentamistukea valmisteleva työryhmä. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/8184b04e-22e2-4518-9e58-beb1acb78bc6/79903308-5038-4522-a044-bdda1ae5bb75/ASETTAMISPAATOS_20260305143733.PDF
[14] Maa- ja metsätalousministeriö (2026). Metsittäminen eli metsäpinta-alan laajentaminen. https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsat-ja-ilmastonmuutos/metsapinta-alan-laajentaminen
[15] Valtioneuvosto (2026). Hallitus esittää joutoalueiden metsitystukijärjestelmän käynnistämistä uudelleen − lausuntokierros 3.8. saakka. Tiedote 5.6.2026. https://valtioneuvosto.fi/-/1410837/hallitus-esittaa-joutoalueiden-metsitystukijarjestelman-kaynnistamista-uudelleen-lausuntokierros-3.8.-saakka
[16] Lång, K., Aro, L., Assmuth, A., Haltia, E., Hellsten, S., Larmola, T., Lempinen, H., Lindfors, L., Lohila, A., Miettinen, A., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ollikainen, M., Ojanen, P., Sarkkola, S., Sorvali, J., Seppälä, J., Tolvanen, A., Vainio, A., Wall, A. & Vesala, T. (2022). Turvemaiden käytön vaihtoehdot hiilineutraalissa Suomessa. Suomen ilmastopaneelin raportti 2/2022. https://ilmastopaneeli.fi/hallinta/wp-content/uploads/2024/03/ilmastopaneelin-raportti-2-2022-turvemaiden-kayton-vaihtoehdot-hiilineutraalissa-suomessa.pdf
[17] Lumperoinen, M. & Hämäläinen, M. (2020). Metsitys kestävästi – paikkatietoanalyysi joutoalueiden metsityspotentiaalista Suomessa vuonna 2020. Tapio Oy. https://tapio.fi/wp-content/uploads/2021/09/Raportti_Metsityspotentiaali_Tapio_19_05_2020.pdf
[18] Elinvoimakeskus (2023). Turvetuotantoalueiden jatkokäyttömuodot — kustannukset ja tuet. https://elinvoimakeskus.fi/documents/916257/0/Kustannukset_ja_tuet_2023-08-15.pdf
[19] Polso, T. (2023). Entisten turvetuotantoalueiden jatkokäyttö. Lapin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051711571
[20] Jylhä, P., Huuskonen, S., Ahtikoski, A., Hytönen, J. & Aro, L. (2024). Mänty, kuusi, raudus- ja hieskoivu kivennäismaa- ja turvepeltojen metsityksessä — puuntuotos, hiilensidonta ja yksityistaloudellinen kannattavuus. Metsätieteen aikakauskirja 2024, 24001. https://doi.org/10.14214/ma.24001
[21] Lauhanen, R., Laasasenaho, K., Aro, L., Ojanen, P., Minkkinen, K., Jokelainen, L., Liutu, O. & Lohila, A. (2025). Metsityksen taloudellinen kannattavuus paksuturpeisilla suonpohjilla. Suo 76(1–2). 21–34. https://www.suo.fi/pdf/10845
[22] Luonnonvarakeskus (2026). Metsätilastot. https://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/
[23] Metsälehti (2026). Puunhinta. https://www.metsalehti.fi/puunhinta/puunhinta-2/
[24] Maaseudun Tulevaisuus (2026). Metsäpalvelu — puun hinta. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsapalvelu/puun-hinta
[25] Stora Enso Metsä (2026). Puun hinta. https://www.storaensometsa.fi/puun-hinta/
[26] UPM Metsä (2026). Katso puun hintojen kehitys. https://www.upmmetsa.fi/puukauppa-kanssamme/ajankohtaista-puumarkkinoilla/
[27] Metsänhoitoyhdistys (2026). Puun hinta jäsenetuna metsänhoitoyhdistyksen jäsenille. https://www.mhy.fi/metsatietoa/puun-hinta
[28] Höglund, H. (2024) 5 syytä kasvattaa rauduskoivua. Metsäkeskus, uutinen 24.10.2024. https://www.metsaan-lehti.fi/uutiset/metsanhoito/5-syyta-kasvattaa-rauduskoivua.html
[29] Heikkilä, M. (2025). Rauduskoivikko nopeasti järeäksi — tukkitili jopa alle 40 vuodessa. Maatilan Pellervo 3.9.2025. https://maatilanpellervo.fi/jutut/rauduskoivikko-nopeasti-jareaksi-tukkitili-jopa-alle-40-vuodessa/