Skenaarioita käsittelevä blogisarja Osa 4: Aurinko- ja tuulivoima

Aurinko- ja tuulivoimarakentaminen on viime vuosina yleistynyt nopeasti Suomessa. Näillä kahdella lähteellä tuotetun energian määrä vaihtelee sääolosuhteiden eli pilvisyyden ja tuulisuuden lisäksi myös vuoden- ja vuorokaudenajan mukaan. Ne vaativat paljon tilaa, mikä merkitsee investointikohteissa mittavaa muutosta maankäyttöön. Parhaillaan on käynnissä valtakunnallinen lainsäädäntöuudistus, joka koskee alueiden käyttöä. Alueidenkäyttölain uudistuksen yhtenä tavoitteena on selkeyttää aurinko- ja tuulivoimarakentamisen pelisääntöjä muun muassa aurinkovoimalaitosten kaavoitukseen liittyen [2, 3]. 

Satakunta kuuluu olosuhteiltaan Suomen parhaisiin alueisiin aurinkovoiman rakentamisen kannalta [1]. Suomen uusiutuvat ry:n mukaan Satakunnassa oli vuoden 2026 alussa vireillä 26 teollisen mittakaavan aurinkovoimahanketta ja 18 maatuulivoimahanketta [4, 5]. Osa hankkeista sijoittuu tai on suunniteltu käytöstä poistetulle turvetuotantoalueelle [6]. Aurinkovoimahankkeiden kumulatiivinen kapasiteetti Satakunnassa on maakunnista suurin, 3 106 MW. Maatuulivoimahankkeiden kapasiteetti Satakunnassa on 1 372 MW. Keskimääräinen hankekoko on aurinkovoimalla 84 MW ja maatuulivoimalla 143 MW valtakunnallisesti [4, 5]. Satakunnassa vastaavat luvut ovat 119 MW ja 76 MW, eli aurinkovoimahankkeet ovat keskimääräistä suurempia ja tuulivoimahankkeet keskimääräistä pienempiä. 

Uusiutuvan energian tuotanto, erityisesti aurinkovoiman tuotanto, oli yksi toivotuimmista maankäyttömuodoista Satumaa-hankkeen maanomistajakyselyn vastaajien keskuudessa [7]. Kyselyn toteutusajankohtana alkuvuodesta 2024 monet satakuntalaiset maanomistajat olivat saaneet yhteydenottoja liittyen omistamansa maa-alueen vuokraamiseen teollisen mittakaavan energiantuotantoon. Taustalla ovat vaikuttaneet aluehallintoviranomaisten suositukset ja toimet aurinkovoimarakentamisen ohjaamiseksi käytöstä poistetuille turvetuotantoalueille [8]. Maanomistajan kannalta aurinko- ja tuulivoimarakentaminen merkitsee tavallisimmin maa-alueen pitkäaikaista vuokraamista jollekin energiainvestointeja suunnittelevalle organisaatiolle. 

Aurinko- ja tuulivoimahankkeiden riskienhallinta on keskeinen syy siihen, että näihin energiamuotoihin on syntynyt perinteisten energiayhtiöiden rinnalle uudenlaisia toimijoita, niin sanottuja hankekehittäjiä [9]. Hankekehittäjien ansaintalogiikka perustuu uusien energiantuotantomuotojen hankeoikeuksien myyntiin, joka kattaa muun muassa valmiit maanvuokrasopimukset, hoidetut viranomaisprosessit (kaavoitus, mahdollinen ympäristövaikutusten arviointi ja  luvitus) sekä sähköverkkoliittymän. Myyntihinta perustuu hankkeen arvioituun tulevaan tuottoon. Hankekehittäjä voi tehdä ostajan kanssa sopimuksen myös hankkeen rakennusvaiheesta, kuten rakentamisen johtamisesta ja hankinnoista. Hankkeen valmistuttua hankekehittäjä voi myös jäädä hoitamaan aurinko- tai tuulivoimalan käytäntöjä, kuten sähkönmyyntiä ja huoltojen koordinointia uuden omistajan lukuun. 

Tuuli- ja aurinkovoiman tuotannon kasvu on osa energiajärjestelmän murrosta ja ns. vihreää siirtymää. Kehitys kohti vähäpäästöistä ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiajärjestelmää perustuu EU:n ja kansalliseen ilmastopolitiikkaan. Se tukee energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta, joiden merkitys on kasvanut viime vuosina geopoliittisten syiden vuoksi. Vihreään siirtymään liittyy myös muita investointeja, jotka voivat olla taloudellisen kasvun ja työllisyyden kannalta avainasemassa tulevaisuudessa [10]. Uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö jatkaa suomalaista perinnettä, jossa riittävän ja edullisen energian saannin ajatellaan houkuttelevan maahan uusia investointeja. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä tule enää olemaan investointeja energiaintensiivisille perusteollisuuden aloille, vaan investointeja digitalisaatioon, teknologiateollisuuteen, datakeskuksiin ja esimerkiksi jakamistalouteen liittyvien digipalvelujen tuotantoon. 

Seuraavassa analyysissä keskitytään siihen, millä edellytyksillä satakuntalaiset turvetuotantoalueiden maanomistajat voisivat päätyä aurinko- ja tuulivoiman tuotantoon, kun uusi maankäyttöratkaisu tulee ajankohtaiseksi heidän omistamillaan maa-alueilla. Lisäksi käsitellään tähän liittyviä esteitä ja erilaisia vaikutuksia. Esillä ovat poliittiset, teknistaloudelliset, sosiokulttuuriset ja ekologiset näkökulmat. 

Aurinko- ja tuulivoiman tuotannon edellytykset ja esteet 

Satumaa-hankkeessa keväällä 2024 toteutetun maanomistajakyselyn tulokset osoittivat, että moniin maanomistajiin on oltu yhteydessä tarkoituksena neuvotella sopimuksesta maa-alueen vuokraamisesta energiantuotantoon. Monet maanomistajat toivoivatkin näkevänsä alueensa uusiutuvan energian ja erityisesti aurinkoenergian tuotannossa pidemmällä aikavälillä [7]. 

Infrastruktuuri 

Käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden ottaminen aurinko- tai tuulivoiman tuotantoon on potentiaalinen jälkikäyttömuoto, sillä alueet ovat usein avoimia ja tasaisia sekä infrastruktuuria, kuten ojituksia ja teitä, on jo olemassa [9]. Tuulivoimalaitosten osalta tiestön kantavuutta joudutaan kuitenkin aina parantamaan, sillä yksittäisten kuljetusten, kuten konehuoneen ja tornin alaelementtien, kokonaismassa voi olla jopa 200 tonnia. Yksi keskeisistä aurinko- ja tuulivoimarakentamisen edellytyksistä teollisessa mittakaavassa on sellaisen sähkölinjan läheisyys, johon aurinkopaneelikenttä tai tuulivoimapuisto voidaan kytkeä sähkön siirtämiseksi valtakunnan verkkoon [1, 11]. Käytännössä teollisen mittakaavan laitokset edellyttävät vähintään 110 kilovoltin (kV) suurjännitelinjaa. Lukuisten investointisuunnitelmien vuoksi kantaverkon liityntä- ja kulutuskapasiteetteja on länsirannikolla viime aikoina rajoitettu, mutta kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan verkon vahvistamisen ja uusien sähköasemien myötä rajoitteet poistuvat asteittain vuosina 2027–2029 [12, 13]. 

Tilantarve ja perustukset 

Tuulimyllyjen ja aurinkopaneeleiden rakentaminen vaatii kunnolliset perustukset. Aurinkopaneeleiden tavallisia perustusmenetelmiä ovat paikalla valetut tai elementtivalmisteiset betonipainot ja betonianturat ja tarvittaessa paalutus. Perustuksen päälle kiinnitetään teräskehikko paneelien ja niiden mahdollisten kääntömekanismien asentamista varten. Paksuturpeiselle turvemaalle rakentaminen on joissain tapauksissa koettu haasteelliseksi, sillä huono kantavuus ja painuma-alttius nostavat perustusten ja infrarakentamisen kustannuksia verrattuna kiinteään kivennäismaahan [14]. 

Tuulivoimapuiston sijoittaminen pelkästään käytöstä poistetulle turvetuotantoalueelle on haastavaa riittävän suurien yhtenäisten alueiden puutteen vuoksi. Koska maatuulivoimapuistoa varten tarvittava alue on hyvin laaja, kaikkien voimalaitosyksiköiden perustuksia ei voida aina tehdä samalla tavalla. Satoja tonneja painavien perustusten rakentaminen edellyttää myös pohjaveden hallintaa ja turvemaalla jäljellä olevan turvekerroksen korvaamista kivennäismaa aineksella (massanvaihto) sekä mahdollisesti paalu- tai pilariperustusta, jos turvekerroksen alla on savea tai muuta huonosti kantavaa maa-ainesta [15]. 

Aurinkovoiman tuotanto teollisessa mittakaavassa vaatii suuria yhtenäisiä maa-alueita, joilla on tavallisesti useita maanomistajia. Yhden megawatin (MW) tehoinen aurinkovoimala tarvitsee 1-3 hehtaaria pinta-alaa, joten esimerkiksi 100 MW:n aurinkopaneelipuistoa varten tarvitaan 100–300 hehtaaria maapinta-alaa [14]. Teollisen mittakaavan aurinkovoimapuistossa on erittäin suuri määrä aurinkopaneeleita, sillä yksittäisen paneelin nimellisteho on tyypillisesti 550–750 W. 

Esimerkiksi käytöstä poistetulle turvetuotantoalueelle perustetussa Lapuan Heininevan aurinkopuistossa on 123 000 kpl 700 W:n aurinkopaneeleita, yhteisteholtaan 86 MW. Suurin osa paneeleista on asennettu kiinteästi normaalia hieman jyrkempään 35 asteen kulmaan, jotta lumi valuisi paremmin pois paneelien pinnalta. Heininevalla on myös pilottialue, jossa on 1 155 aurinkoa seuraavaa paneelia (Tracker). Heininevan aurinkovoimapuiston pinta-ala on 120 ha, joten tilantarve yhtä megawattia kohti on tässä esimerkissä noin 1,4 ha [16]. 

Modernien aurinkoa seuraavien kaksipuolisten aurinkopaneelien hyötysuhde on parempi kuin kiinteiden paneelien. Tehokkaampien materiaalien ja kääntyvien järjestelmien ansiosta nykyaikaiset aurinkopaneelit pystyvät hyödyntämään suoran säteilyn lisäksi tehokkaasti myös heijastuvaa eli epäsuoraa auringonsäteilyä. Niiden haasteita ovat perinteisiin kiinteästi asennettuihin paneeleihin verrattuna korkeampi hinta ja suurempi tilantarve. 

Nykyaikaisen maatuulivoimayksikön nimellisteho on 3–8 MW, kokonaiskorkeus 150–250 m ja roottorin halkaisija 100–160 m. Jokainen tällainen yksikkö tarvitsee perustuksille, huoltotöissä tarvittavalle nosturille ja huoltotielle pysyvästi noin 1–2 hehtaaria maata. Tuulen suuntaan nähden peräkkäisten yksiköiden välisen etäisyyden tulisi olla 7–9 kertaa roottorin halkaisija ja sivusuuntaan 3–5 kertaa roottorin halkaisija [17]. Näillä etäisyyksillä 25 yksikön maatuulivoimapuisto tarvitsisi 6–7 MW tehoisilla yksiköillä 25–40 km² (2 500–4 000 ha) maapinta-alaa, josta myllyjen perustukset, nosturialueet ja huoltotiet vievät pari prosenttia. Loppu on käytettävissä muihin tarkoituksiin, kuten metsänkasvatukseen, maanviljelyyn, ennallistamiseen, virkistyskäyttöön tai aurinkovoiman tuottamiseen. 

 

Hybridipuisto 

Tuuli- ja aurinkovoiman yhdistelmä eli hybridipuisto on mielenkiintoinen vaihtoehto, koska se voi tarjota huomattavia etuja [18]. (1) Se voi hyödyntää samaa infrastruktuuria ja jakaa saman sähköverkkoliittymän. (2) Tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoprofiilit täydentävät toisiaan sekä vuodenaika- että vuorokausitasolla. Tuulivoima tuottaa yleensä parhaiten syksyllä ja talvella, aurinkovoima taas keväällä ja kesällä. Aurinkovoima tuottaa parhaiten keskipäivällä, kun taas tuulisuus voimistuu usein iltaisin ja öisin. (3) Hybridipuistossa maankäyttö on tehokkaampaa, sillä harvakseltaan sijoitettavien tuulivoimayksiköiden väliin jää runsaasti tilaa matalille aurinkopaneeleille telineineen, eivätkä korkeat tuulivoimayksiköt varjosta niitä. (4) Pelkkä tuuli- tai aurinkopuisto voi jättää sähköverkon liityntäkapasiteetin vajaakäytölle, koska kumpikin pystyy tuottamaan sähköä täydellä teholla vain osan ajasta. Hybridipuisto tuottaa sähköä tasaisemmin ja pitää siirtolinjat tehokkaammin käytössä. (5) Hybridipuistoon liitetään usein myös sähkön varastointi. Esimerkiksi ylikapasiteettitilanteessa sähköä voidaan tuottaa ja varastoida akustoon, josta se voidaan myydä verkkoon silloin, kun sähkön pörssihinta on korkea. Yhdistelmä luo myös pohjaa paikalliselle vihreän vedyn tuotannolle, joka on keskeisessä asemassa Satakuntaliiton maakuntaohjelmassa 2026–2029 [19]. 

Rakentamisprosessin vaiheet ja maanvuokra 

Yksityisen maanomistajan kannalta aurinko- ja tuulivoimapuiston rakentamiseen johtava prosessi voi olla hidas ja vuokratuotto voi olla eri suuruinen hankkeen eri vaiheissa. Varausvaihe käsittää hankkeen suunnittelun, mahdollisen kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn sekä tarvittavat viranomaisluvat. Se voi kestää 2–5 vuotta, varsinkin jos hankkeelta edellytetään YVA-menettelyä. YVA-seloste on varsin laaja dokumentti [esim. 20]. Tuulivoimahankkeilla YVA on ollut lakisääteinen, mutta vuoden 2026 alusta alkaen sitä edellytetään hankkeilta, joissa on vähintään viisi voimalaitosyksikköä tai vähintään 45 MW:n kokonaisteho [21]. Aurinkovoimahankkeisiin YVA-menettelyä sovelletaan, jos (1) hanke vaatii yli 200 hehtaarin yhtenäisellä alueella metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyvää muuttamista, (2) hankkeen yhteydessä rakennetaan yli 15 km vähintään 220 kV:n maanpäällistä voimajohtoa tai (3) aluehallintoviranomainen arvioi hankkeen vaikutukset sellaisiksi, että YVA-menettely on tarpeen [22]. Nämä koskevat myös käytöstä poistetulle turvetuotantoalueelle suunniteltuja hankkeita. 

Rakentamisvaiheen aikana rakennetaan tarvittava infrastruktuuri, voimalaitosyksiköt perustuksineen sekä mahdolliset sähkönsiirtoyhteydet ja sähköasemat. Tämä vaihe kestää yleensä 1–3 vuotta riippuen hankkeen koosta, sijainnista ja tarvittavan uuden sähköinfrastruktuurin laajuudesta. Tuotantovaiheessa valmistunut aurinkovoima-, tuulivoima- tai hybridipuisto aloittaa sähköntuotannon valtakunnan verkkoon. Maanvuokrista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä tuotantovaiheen vuokraa, jota koskeva sopimus tehdään voimalan koko arvioidun käyttöajan ajaksi, esimerkiksi 30–50 vuodeksi. Vuokrasopimuksen laatii tavallisesti hankekehittäjä tai energiayhtiö. Maanomistajan kannalta tärkeitä seikkoja ovat muun muassa voimalan purkaminen ja sen kustannusten kattaminen, tuotantovaiheen minimitakuuvuokra vs. sähkön myyntituotto-osuus, vuokran indeksiehto, maanomistajan oikeudet voimala-alueella ja sen ympäristössä, teiden käyttöoikeudet, ulkopuolisille aiheutuvat vahingot, varausvaiheen kesto ja korvaukset sekä vuokrasopimuksen siirto kolmannelle osapuolelle [23–26]. 

Maanomistajalle maksettavan vuokran suuruus riippuu muun muassa maa-alueen sijainnista ja maaperän ominaisuuksista. Erityisesti varausvaiheessa hanketoimijoiden intressi on pitää vuokra mahdollisimman alhaisena, sillä alueen soveltuvuus sekä tarvittavien viranomaislupien saaminen ja aikataulu ovat vielä epävarmoja. Tuotantovaiheessa maanvuokra voidaan sopia kiinteäksi tai voimalan tuotosta riippuvaksi. Maanvuokria ei tilastoida, mutta vuosivuokran vaihteluväliksi on arvioitu 500–3 000 €/ha ja keskimääräiseksi vuokraksi noin 1 000 €/ha vuodessa [26]. Maan vuokraaminen aurinko- tai tuulivoiman tuotantoa varten on yleensä maanomistajalle kaikkein tuottoisin käytöstä poistetun turvetuotantoalueen jälkikäyttövaihtoehto [26, 27]. 

Aurinko- ja tuulivoiman tuotannon vaikutuksista käytöstä poistetuilla turvetuotantoalueilla 

Ympäristövaikutukset 

Tuuli- ja aurinkovoiman tuotannon koko elinkaari huomioiden merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät rakennusmateriaalien ja voimalaitoskomponenttien tuotantoon. Suuri osa tästä tuotannosta tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella [28]. Suomen tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden paikalliset luontovaikutukset ovat energiainfrastruktuurin aiheuttamia maankäytön muutoksia, jotka pirstovat, pienentävät ja heikentävät elinympäristöjä. Hankkeet saattavat aiheuttaa lisäpainetta monille jo valmiiksi uhanalaistuneille luontotyypeille ja eliöille. Sijoittamalla aurinko- ja tuulivoimaloita rakennettuun ympäristöön, kuten käytöstä poistetuille turvetuotantoalueille, näitä vaikutuksia voidaan vähentää. 

Aidattujen alueiden muodostamaa estettä eläinten liikkumiselle on pidetty aurinkovoiman merkittävimpänä luontovaikutuksena Suomessa [28]. Tuulivoiman tuotanto voi haitata lintujen, erityisesti muuttolintujen, luontaista liikkumista. Lintujen muuttoreitit pyritään ottamaan huomioon jo tuulivoimapuiston sijainnin suunnittelussa. On myös olemassa teknisiä ratkaisuja, joiden avulla alueen linnustoa pyritään suojelemaan tuulivoimalaitosten pyöriviltä roottoreilta. Tuulivoimaloista on todettu olevan haittaa myös poroille, metsäpeuroille ja lepakoille [29]. 

Käytöstä poistetuilla turvetuotantoalueilla aurinko- ja/tai tuulivoiman tuotannon välittömät ympäristövaikutukset riippuvat myös siitä, harjoitetaanko alueella muuta toimintaa, esimerkiksi ennallistamistavoitteita tukevaa toimintaa. Turvekerroksen hajoamisen aiheuttamat maaperän hiilidioksidipäästöt voivat rajoittaa aurinko- ja tuulivoimatuotannon hyötyjä fossiilisten polttoaineiden korvaajana, mutta toisaalta alueen vedenpinnan nostaminen voi johtaa todellisiin ilmastohyötyihin [30, 31]. Muita aurinko- ja tuulivoiman merkittäviä ympäristövaikutuksia ovat maisema-, melu- ja heijastushaitat. 

Aurinkovoiman tuotannon yleistyessä huomiota on alettu kiinnittää myös yhteiskunnallisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin vaikutuksiin. Suurien pinta-alojen vuoksi maankäytön muutoksella on hyvin monenlaisia vaikutuksia, joista ei toistaiseksi tiedetä riittävästi [10, 32, 33] 

 

Kustannukset, tuotot ja aluetaloudelliset vaikutukset 

Taloudellisista vaikutuksista keskeisiä ovat investoivalle energiayhtiölle aurinko- ja tuulivoimapuistojen rakentamis- ja huoltokustannukset, maan hinta tai maanvuokra sekä tuotot sähkön myynnistä, jotka riippuvat sähkön kysynnästä ja sähkömarkkinatilanteesta eli pitkäaikaisista sähkösopimuksista ja sähköpörssin markkinahinnasta. Elinvoimakeskuksen muutaman vuoden takaiset arviot aurinko- ja tuulivoimarakentamisen kustannuksista olivat aurinkovoimalle 0,5–1,0 M€/MW ja tuulivoimalle 1,2–1,5 M€/MW [34]. Suomen olosuhteet vaikuttavat investointikustannuksiin. Esimerkiksi aurinkopaneelien perustusten ja telineiden rakenne, mahdollisen tracker-järjestelmän mekanismien ja ohjelmistojen ominaisuudet sekä komponenttien kestävyys suurissa lämpötilanvaihteluissa ja talviolosuhteissa asettavat Suomessa enemmän vaatimuksia kuin vaikkapa Keski-Euroopassa. 

Aurinko-, tuuli- ja hybridipuistoinvestointien suora taloudellinen vaikutus voi olla kymmeniä, jopa satoja miljoonia euroja. Suurin osa investoinneista perustuu tuontituotteisiin, koska voimalaitosten tärkeimpiä teknisiä komponentteja, kuten aurinkopaneeleita sekä tuulivoimalaitoksen turbiineja, tornin osia ja roottorin lapoja, ei valmisteta Suomessa. Perustuksiin, sähköverkkoliitäntään, sähköasemiin, generaattoreihin, suunnitteluun, luvitukseen ja muuhun viranomaistoimintaan liittyvät kustannukset jäävät kuitenkin tuloina Suomeen ja osittain myös Satakuntaan. Investointien kotimaisella osuudella on myös runsaasti kerrannaisvaikutuksia muille toimialoille. 

Aurinko- ja tuulivoimapuistojen käytön ja ylläpidon ajanjakso on 30–50 vuotta. Voimalaitosten käyttö, huolto ja kunnossapito sekä maanvuokrat ja verotulot hyödyttävät aluetaloutta sekä suoraan että epäsuorasti kerrannaisvaikutusten kautta. Maanomistajalle kertyy tuloa maan myynnistä tai vuokraamisesta. Maan myyntihinnoista ei ole käytettävissä tietoja, mutta vuokratulon on arvioitu vaihtelevan välillä 500–3000 €/ha vuodessa, kuten edellä todettiin. 

Aurinko- tai tuulivoimalaitoksen sijaintikunta saa tuloja kiinteistöverosta, jonka merkitys voi olla huomattava varsinkin pienille kunnille [35, 36]. Kiinteistöveron suuruus määräytyy voimalaitoksen kokoluokan, voimalaitoskiinteistön verotusarvon ja siihen kohdistuvan kiinteistöveroprosentin perusteella [37, 38]. Verotettavaan kiinteistöön kuuluvat voimalaitosten tarvitsemat perustukset, tuulivoimalaitosten tornit ja konehuoneen kuoret, aurinkopaneelien telineet sekä mahdolliset aidat. Verotusarvo lasketaan investointikustannuksien perusteella. 

Yli 10 MW:n voimalaitoksiin kunta voi soveltaa erityistä voimalaitosten kiinteistöveroprosenttia, jonka maksimiarvo on 3,1 % voimalaitosrakennusten verotusarvosta. Tätä pienempiin voimalaitoksiin sovelletaan kunnan yleistä kiinteistöveroprosenttia, joka voi vaihdella 0,93–2,0 prosentin välillä. Vuonna 2026 voimalaitosten kiinteistöveroprosentti on käytössä kaikissa Satakunnan kunnissa Raumaa lukuun ottamatta [39]. Sen maksimiarvo 3,1 % on käytössä kaikissa muissa kunnissa paitsi Pomarkussa, jossa se on 3,0 %. Rauman kaupunki soveltaa kaikkiin voimalaitoksiin kunnan yleistä kiinteistöveroprosenttia, joka vuonna 2026 on 0,93 %. 

Voimalaitosten kiinteistövero peritään niiden verotusarvosta, joka määräytyy jälleenhankinta-arvon ja ikävähennyksen erotuksesta. Ensimmäisenä vuonna jälleenhankinta-arvo on 75 % voimalaitosrakennusten rakentamiskustannuksista. Koska ikävähennys on ensimmäisenä vuonna nolla, verotusarvo on sama kuin jälleenhankinta-arvo. Tämän jälkeen jälleenhankinta-arvo muuttuu vuosittain rakennuskustannusindeksin mukaisesti ja verotusarvo määräytyy vuosittaisen jälleenhankinta-arvon ja 4 %:n ikävähennyksen erotuksena. Ikävähennyksiä ei tehdä enää sen jälkeen, kun verotusarvo on saavuttanut niin sanotun lattiatason eli 40 % kyseisen vuoden jälleenhankinta-arvosta. Verotusarvo on tämän jälkeen aina 40 % jälleenhankinta-arvosta, joka on edelleen sidoksissa rakennuskustannusindeksiin. [38] 

Lisäksi kiinteistöveroa peritään voimalaitosten maapohjan verotusarvosta erillisen veroprosentin mukaan. Maapohjan kiinteistöveron osuus on yleensä marginaalinen, sillä voimalaitosten maapohja on erityisesti tuulivoimalaitoksilla melko pieni ja käytöstä poistetun turvetuotantoalueen verotusarvo on yleensä matala. Satakunnan kunnissa maapohjan kiinteistöveroprosentti vuonna 2026 vaihtelee välillä 1,3–1,4 % [39]. 

Suorien aluetaloudellisten vaikutusten lisäksi kerrannaisvaikutukset muilta toimialoilta ja muille toimialoille ovat merkittäviä. Vertailtaessa turvetuotantoalueiden ja muiden jälkikäyttövaihtoehtojen aluetaloudellisia vaikutuksia voidaan todeta, että aurinko- ja tuulivoimarakentamisen aluetaloudelliset vaikutukset ovat omaa luokkaansa. Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineiston perusteella tehdyn arvion mukaan Satakunnassa on yhteensä 10 091 hehtaaria turvetuotantoalueita. Teoriassa tällainen pinta-ala mahdollistaa varsin mittavan aurinko- ja tuulivoimarakentamisen. Satakunnassa vireillä olevista hankkeista osa sijoittuukin käytöstä poistetuille turvetuotantoalueille. 

Käytöstä poistetuilla turvetuotantoalueilla tapahtuvan aurinko- ja tuulivoimarakentamisen vaikutuksia ei ole toistaiseksi juurikaan arvioitu. Turvetuotantoalueisiin tai aurinko- ja tuulivoimaan liittyvät aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnit ovat tavallisesti kohdistuneet joko uusiutuvan energian potentiaaliin tietyllä alueella [40–42] tai turpeen käytön vähentämiseen [43, 44]. 

 

Käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden aurinko- ja tuulivoimatuotannon aluetaloudelliset vaikutukset Satakunnassa ovat sitä merkittävämpiä, mitä enemmän hankkeissa hyödynnetään maakunnan omia resursseja eli paikallisia suunnittelu-, urakointi- ja asennuspalveluja sekä paikallista työvoimaa. Satakunnassa entisten turvetuotantoalueiden käyttämisellä aurinko- tai tuulivoiman tuotantoon on mahdollista saada huomattavia tuottoja verrattuna turvetuotantoon ja muihin jälkikäyttöihin. Tuotot maanomistajille ovat kuitenkin varausvaiheessa melko alhaisia, eivätkä kaikki suunnitellut hankkeet toteudu [45]. Investointina aurinko- ja maatuulivoima ovat aina riskialttiita, sillä sähkön markkinahinnan alhaisuus ja pitkäaikaisten myyntisopimusten puute heikentävät kannattavuutta ja hillitsevät siten investointihalukkuutta [10, 45]. Lisäksi entisillä turvetuotantoalueilla rakentamiskustannukset ovat korkeammat kuin kantavammilla kivennäismailla. Näistä ongelmista huolimatta aurinko- ja tuulivoiman tuotanto on toteutuessaan aluetaloudellisten vaikutusten kannalta kaikkein potentiaalisin käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden jälkikäyttömuoto. Vedenpinnan nostamisella pystytään myös pienentämään maaperän hiilidioksidipäästöjä, mikä maksimoi uusiutuvan energian ilmastohyödyt pitkällä aikavälillä. 

 

Kirjallisuus 

[1] Pöyry Oy (2016). Esiselvitys aurinkoenergian tuotantoalueista. Loppuraportti. Satakuntaliitto 28.4.2016. https://satakunta.fi/wp-content/uploads/2021/05/101001204_Satakuntaliitto_Esiselvitys_aurinkoenergian_tuotantoalueista_20160428_LOPPURAPORTTI.pdf 

[2] Valtioneuvosto (2026). Hallitus esittää eduskunnalle uutta alueidenkäyttölakia. Tiedote 16.4.2026. https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/hallitus-esittaa-eduskunnalle-uutta-alueidenkayttolakia 

[3] Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta HE 70/2026 vp. https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=6080 

[4] Suomen uusiutuvat ry (2026). Aurinkovoimahankkeet Suomessa 15.1.2026. Ramboll Oy. https://suomenuusiutuvat.fi/media/20260115-aurinkovoimahankkeet-suomessa-talvi-2025.pdf 

[5] Suomen uusiutuvat ry (2026). Tuulivoimahankkeet Suomessa 16.1.2026. Ramboll Oy. https://suomenuusiutuvat.fi/media/surf-tuulivoimahankkeet-suomessa-talvi-2026_3.2.2026.pdf 

[6] Kostina, D. & Nordlund, K. (2025). Aurinkopuistot Satakunnassa. Toteutus, ympäristövaikutukset ja talous. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Pori. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061063704 

[7] Vehmas, J. (2025). Maanomistajakysely tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 15.8.2025. https://sites.utu.fi/satumaa/maanomistajakysely-tuotti-mielenkiintoisia-tuloksia/ 

[8] Mateos, L.D. (2025). Renewable energy from former peat extraction sites: Solar parks. Satumaa-hankkeen blogikirjoitus 10.2.2025. https://sites.utu.fi/satumaa/renewable-energy-from-former-peat-extraction-sites-solar-parks/ 

[9] Peltonen, L., Salonen, S., Puustinen, T., Donner-Amnell, J. & Sairinen, R. (2026). Tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden haasteet, huolet ja hyväksyttävyys. Kyselytutkimus tuuli- ja aurinkovoimayritysten hankekehittäjille. Publications of the University of Eastern Finland No. 32. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/37150 

[10] Puustinen, T., Sairinen, R. & Salonen, S. (2025). Uuden äärellä – Näkökulmia aurinkovoimarakentamisen maankäyttökysymyksiin Suomessa. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Social Sciences and Business Studies No 30. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/35801 

[11] Salo, H. & Savolainen, V. (toim. 2008). Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö. Opas alan toimijoille. https://kuiva-turve.fi/images/kuivaturve/Turvetuotannon_jalkikayttoopas.pdf 

[12] Fingrid (2025). Kantaverkon kehittämissuunnitelma 2026–2035. https://www.fingrid.fi/kantaverkko/kehittaminen/kehittamissuunnitelma/ 

[13] Fingrid (2026). Kantaverkon kehittämissuunnitelma 2026–2035. Länsi-Suomi. https://www.fingrid.fi/globalassets/dokumentit/fi/kantaverkko/kantaverkon-kehittaminen/lansi-suomi_materiaali_fingrid-kantaverkon-kehittamissuunnitelma-2026–2035.pdf 

[14] Markkanen, L. (2024). Aurinkovoimalan sijoittaminen ja perustamistaparatkaisut. Tampereen yliopisto, diplomityö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202406157223 

[15] Ala-Karvia, R. (2023). Aurinkovoimala tarvitsee kymmenisen maanvuokraajaa. Turun tienoo 27.8.2023. https://www.turuntienoo.fi/content/fi/2/23550/Aurinkovoimala%20tarvitsee%20kymmenisen%20maanvuokraajaa.html?news_id=25415 

[16] Kaunismäki, H.-M. (2025). Aurinkovoimapuiston rakentaminen entiselle turvetuotantoalueelle. Case Heinineva. Vaasan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082124073 

[17] Suomen uusiutuvat ry (2026). Tuulivoimaloiden sijoittelu. https://suomenuusiutuvat.fi/tuulivoima/tuulivoimatuotanto/tuulivoimaloiden-sijoittelu/ 

[18] Westerling, T. (2025). Teollisen mittakaavan aurinkopuiston mitoittaminen tuulipuiston rinnalle Suomessa. Tampereen yliopisto, diplomityö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202503132737 

[19] Satakuntaliitto (2025). Satakunnan maakuntaohjelma 2026–2029. https://satakunta.fi/wp-content/uploads/2025/11/Maakuntaohjelma-2026-2029_hyvaksytty.pdf 

[20] Neova Oy (2024). Kairinevan ja Peränevan tuuli- ja aurinkovoimahanke, Halsua ja Kokkola. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/Kairinevan_ja_Per%C3%A4nevan_YVA-selostus.pdf 

[21] Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 252/2017. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2017/252 

[22] Nieminen, K. (2025). YVA-menettely aurinkoenergiahankkeissa. Aurinkowebinaari 9.9.2025. https://elinvoimakeskus.fi/documents/d/elinvoimakeskus/06-yva-ja-aurinkovoima-vasinais-suomen-ely-keskus 

[23] Ekdahl, M. (2025). Aurinkovoimasopimukset maanomistajan kannalta. MTK 20.2.2025. https://www.kpedu.fi/docs/default-source/projektisivustot/tietovirta/aurinkovoimasopimukset_mekdahl_mtk_20022025.pdf 

[24] MTK (2022). Tuulivoimaopas maanomistajille. https://www.mtk.fi/-/tuulivoimaopas_2022 

[25] Suomen uusiutuvat ry (2026). Tuulivoima — tietoa maanomistajille. https://suomenuusiutuvat.fi/tuulivoima/tietoa-maanomistajalle/ 

[26] Pantsu, P. (2023). Aurinko- ja tuulivoimalat maksavat pelloista ja metsistä huippuvuokraa — yhden sopimusehdon pitää soittaa hälytyskelloja. Yle 27.11.2023. https://yle.fi/a/74-20061430 

[27] Jylhä, P., Aro, L., Knuuttila, M., Lötjönen, T., Ukonmaanaho, L. & Wejberg, H. (2025). After peat extraction, productive land becomes available: the challenge lies in profitability. Peatlands International 4/2025, 30–32. ISSN 1455-8491. 

[28] Pasanen, A., Kari, E., Laine, C. & Meller, K. (2025). Suomen tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset. Suomen uusiutuvat ry. https://suomenuusiutuvat.fi/media/selvitys-suomen-tuulivoiman-ja-aurinkovoiman-luontovaikutukset.pdf 

[29] Tolvanen, A., Routavaara, H., Jokikokko, M., & Rana, P. (2023). How far are birds, bats, and terrestrial mammals displaced from onshore wind power development? – A systematic review. Biological Conservation, 288, Article 110382. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2023.110382 

[30] Lång, K., Aro, L., Assmuth, A., Haltia, E., Hellsten, S., Larmola, T., Lempinen, H., Lindfors, L., Lohila, A., Miettinen, A., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ollikainen, M., Ojanen, P., Sarkkola, S., Sorvali, J., Seppälä, J., Tolvanen, A., Vainio, A., Wall, A. & Vesala, T. (2022). Turvemaiden käytön vaihtoehdot hiilineutraalissa Suomessa. Suomen ilmastopaneelin raportti 2/2022. https://ilmastopaneeli.fi/hallinta/wp-content/uploads/2024/03/ilmastopaneelin-raportti-2-2022-turvemaiden-kayton-vaihtoehdot-hiilineutraalissa-suomessa.pdf 

[31] Geologian tutkimuskeskus (2026). Aurinkovoiman ja vettämisen yhdistäminen entisillä turvemailla voi tuoda todellisia ilmastohyötyjä. Uutinen 21.5.2026. https://www.gtk.fi/ajankohtaista/aurinkovoiman-ja-vettamisen-yhdistaminen-entisilla-turvemailla-voi-tuoda-todellisia-ilmastohyotyja/ 

[32] Laasasenaho, K., Lauhanen, R. & Luhtala, M. (2024). Aurinkovoimalat turvetuotannosta vapautuvilla suonpohjilla ovat massiivisia rakennustyömaita — lisätietoja ympäristövaikutuksista ja maankäyttöristiriidoista tarvitaan. Suo 75(1–2), 73–78. https://www.suo.fi/pdf/10831 

[33] Luoma, J., Laasasenaho, K. & Heikkilä, R. (2026). Turvetuotannosta poistuneiden alueiden hyödyntäminen aurinkovoimaloiden sijoituspaikkoina — mitä tiedämme vaikutuksista? Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SEAMK verkkolehti. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042332383 

[34] Elinvoimakeskus (2023). Turvetuotantoalueiden jatkokäyttömuodot — kustannukset ja tuet. https://elinvoimakeskus.fi/documents/916257/0/Kustannukset_ja_tuet_2023-08-15.pdf 

[35] Suokas, M. (2023). Pelastavatko tuuli- ja aurinkovoima kuntatalouden? FCG Finnish Consulting Group 1.6.2023. https://www.fcg.fi/nakemyksia/pelastavatko-tuuli-ja-aurinkovoima-kuntatalouden/ 

[36] Miettinen, P. (2025). Teollisen mittakaavan aurinkovoimaloiden vaikutusten arviointi kuntanäkökulmasta. Lapin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060420407 

[37] Suomen uusiutuvat ry (2026). Tuulivoimalan kiinteistöveron määräytyminen. https://suomenuusiutuvat.fi/tuulivoima/faktapaperit-tuulivoimasta/tuulivoimaloiden-kiinteistoveron-maaraytyminen  

[38] Vero.fi (2026). Voimalaitokset kiinteistöverotuksessa. Syventävä vero-ohje VH/2359/00.01.00/2026, 20.4.2026. https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/361273/voimalaitokset-kiinteistoverotuksessa2/ 

[39] Vero.fi (2026). Kiinteistön arvo ja kiinteistöveroprosentit. https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/kiinteistovero/kiinteiston-arvo-ja-kiinteistoveroprosentit/ 

[40] Savikko, H. & Hokkanen, J. (2022). Tuulivoimalan aluetaloudellisten vaikutusten arviointi. Ilmatar Energy Oy. https://ilmatar.com/wp-content/uploads/2024/10/Tuulivoiman-aluetalousvaikutukset-7.2.2023-3.pdf 

[41] Kujala, S. & Hakala, O. (2021). Uusiutuvan energian potentiaalin aluetalousvaikutukset Kaustisen seudulla. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, raportteja 212. http://hdl.handle.net/10138/337575 

[42] Hakala, O. & Kujala, S. (2026). Aluetaloudelliset vaikutukset Etelä-Pohjanmaan energiamurroksessa: uusiutuvan energian potentiaalin ja omistajuuden merkitys. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, raportteja 255. http://hdl.handle.net/10138/627720 

[43] Valonen, M., Huovari, J., Sajeva, M. & Alimov, N. (2021). Turvetoimialan aluetalousvaikutukset. Pellervon taloustutkimus, PTT työpapereita 204. https://www.ptt.fi/julkaisut/turvetoimialan-aluetalousvaikutukset/ 

[44] Soimakallio, S., Sankelo, P., Kopsakangas-Savolainen, M., Sederholm, C., Auvinen, K., Heinonen, T., Johansson, A., Judl, J., Karhinen, S., Lehtoranta, S., Rasanen, S. & Savolainen, H. (2020). Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa. Tekninen raportti, Sitra. https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2020/06/turpeen-rooli-ja-sen-kaytosta-luopumisen-vaikutukset-suomessa-tekninen-raportti.pdf 

[45] Viljanen, Mika (2025). Aurinkovoimabisnes otti takapakkia alan kärkimaa­kunnassa – investointihalukkuus on nyt alhaalla. Yle, uutinen 6.10.2025. https://yle.fi/a/74-20186508