Matkakuulumisia Namibiasta

Hankkeen tutkimusryhmän puolesta Katja Haapanen ja Antti Saloranta

Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa oli selvää, että työn käynnistämisen kannalta tutkimusryhmämme pitäisi päästä käymään Namibiassa heti ensimmäisen kevään aikana. Huhtikuussa olikin aika pakata laukut ja suunnata Windhoekiin. Ennen matkaa jännitystä oli ilmassa melkoisesti, sillä osalle tutkijoista tämä oli ensimmäinen matka Namibiaan eivätkä kaikki olleet aiemmin lentäneet toiselle mantereelle. Pitkä lento vaati veronsa, mutta perillä mielen valtasi innostus ja helpotus. Hyvin nukutun yön jälkeen työt oli helppo aloittaa aivot virkeinä. Ennen aineistonkeruun aloittamista asialistalla oli laboratoriovälineiden kuntotarkastus matkan jäljiltä sekä koeasetelman viimeiset viilailut.

Ensimmäisenä testauspäivänä heitimme labrarepun selkään ja suuntasimme Windhoekin laitamille Namibian yliopiston (University of Namibia, UNAM) pääkampukselle, joka yllätti vehreydellään ja viihtyisyydellään. Pienten suunnistusvaikeuksien jälkeen löysimme tiemme Future Tech Labin tiloihin, jotka toimivat tutkimuksemme tukikohtana matkan ajan. Meidät ottivat vastaan isäntinämme toimivat professori Erkki Sutinen ja kampuskoordinaattori Lannie Uwu-khaeb (University of Turku Future Tech Lab). Lannien kautta saimme tutkimuksen ensimmäisiksi osallistujiksi UNAMin opiskelijoita eri kielitaustoista. Iloksemme saimme vapaaehtoisia sekä foneettiseen treenautustutkimukseen että arkistoitaviin haastatteluihin. Testauksen lomassa pääsimme keskustelemaan hankkeesta myös UNAMin kielentutkijoiden kanssa sekä tapaamaan Suomen suurlähettilästä suurlähetystön vastaanotolle. Hanke herätti suurta kiinnostusta.

Matkalla ehdimme töiden lisäksi nähdä myös ainutlaatuista Namibian luontoa. Aamuinen patikointi Daan Viljoenin luonnonpuistossa aktivoi istumisen puuduttamat pakarat ja ennen kaikkea tarjosi mahdollisuuden kukkuloiden rinteillä kulkevien kirahvien, antilooppien, gnuiden ja pahkasikojen ihailuun. Suomalaisen tasaiseen metsä- ja peltomaahan tottuneelle silmälle horisontissa kohoavat vuoret ja kukkulat heinikoineen ja puineen näyttivät käsittämättömän kauniilta jopa auton ikkunasta käsin, saati patikointipolulla.

Kotimatkalle lähdettiin reppu täynnä uutta aineistoa ja pää täynnä ideoita. Ensi kerralla pääsemme toivottavasti matkaamaan myös Namibian pohjoisosiin keräämään lisää aineistoa ja näkemään Namibiaa pääkaupungin ulkopuolella. Siihen asti tutkijamme pysyvät kiireisinä aineistojen läpikäynnin ja analyysien parissa.

Kiitos Namibia ja UNAM, ensi kertaan!