Yhteinen tiedonmuodostus aikuissosiaalityön arjessa
Osallistuimme hyvinvointialueen sosiaalipalveluiden kehittämispäivään, jossa tarkasteltiin sosiaalialan ammattilaisten hyviä käytänteitä tiedon jakamiseen, hyödyntämiseen ja osaamisen levittämiseen. Päivä tarjosi arvokkaan näkymän aikuissosiaalityön arkeen – siihen työhön, jossa kohdataan moninaisia elämäntilanteita, tuotetaan ratkaisuja haastaviin tilanteisiin ja rakennetaan asiakkaiden kanssa kestävää muutosta.
Hyvinvointialueilla aikuissosiaalityötä tehdään tiimiperustaisesti eri puolilla aluetta, usein toisistaan poikkeavissa toimintaympäristöissä. Asiakkaiden tilanteet, käytettävissä olevat palvelut sekä yhteistyöverkostot vaihtelevat merkittävästi alueittain.
Tämä tarkoittaa, että sosiaalialan ammattilaisten työssä syntyvä tieto on vahvasti kontekstisidonnaista ja rakentuu pitkälti sosiaalisesti suhteessa muihin ammattilaisiin ja asiakkaisiin. Esimerkiksi suurissa kaupungeissa korostuvat usein toimeentulon haasteet, kun taas pienemmillä paikkakunnilla keskeiseksi kysymykseksi voi nousta palvelujen saatavuus. Ammattilaisille kertyy syvällistä ymmärrystä ilmiöiden taustatekijöistä, niiden seurauksista sekä siitä, millaiset ratkaisut ovat kussakin ympäristössä mahdollisia.
Tutkimus on osoittanut, että sosiaalityötä tekevien tiedonmuodostus tapahtuu pitkälti vuorovaikutuksessa – keskusteluissa kollegoiden ja esihenkilöiden kanssa. Tästä nousee esiin keskeinen kysymys: miten tätä kokemukseen perustuvaa, usein hiljaista ja kontekstiin kytkeytyvää tietoa voidaan jakaa laajemmin?
Miten varmistamme, että paikallisesti kertynyt ymmärrys rikastaa myös muiden työtä ja tukee koko organisaation oppimista?
Kysymys kytkeytyy tiiviisti tiedolla johtamisen haasteisiin, jonka äärellä oltiin myös kehittämispäivänä. Sosiaalipalveluissa tietoa tuotetaan paljon, mutta tiedon hajanaisuus, suuri määrä ja erilaiset tulkintatavat vaikeuttavat sen yhteistä hyödyntämistä.
Aikuissosiaalityön liikkuva luonne tuo tähän oman lisähaasteensa. Työ tehdään pitkälti asiakkaiden arkiympäristöissä, eri toimipisteiden välillä liikkumalla. Tällöin kollegoiden ja esihenkilöiden tarjoaman tiedollisen tuen saavutettavuus ei ole itsestäänselvyys.
Kehittämispäivillä keskusteltiin muun muassa siitä, miten digitalisaatio tarjoaa esimerkiksi Teams-kanavien kaltaisia välineitä tiedon jakamiseen, mutta ne eivät yksin ratkaise yhteisen ymmärryksen rakentumista. Myös kasvokkaiset kohtaamiset, kuten viikoittaiset tiimipalaverit, ovat merkittävä osa yhteistä tiedonmuodostusta.
Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten erilaiset tiedon jakamisen käytännöt saadaan nivottua yhteen tavalla, joka tukee ammattilaisten työtä, vahvistaa yhteistä tilannekuvaa ja mahdollistaa tiedon tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen päätöksenteossa.
Myös työyhteisön ja organisaation kehittämispäivillä voi olla tässä tärkeä rooli: niissä kootaan yhteen eri toimipisteiden hyväksi havaittuja käytäntöjä ja jaetaan ymmärrystä aikuissosiaalityön tilanteesta.
