Tutkimuksesta
Yliluonnollinen toinen maailmansota – Kriittinen autoetnografinen tutkimus kulttuuriperinnön luomisprosessista
”En ollut rohkea sotilas, ja sota oli aivan erilainen kuin olin kuvitellut sen olevan. Sodassa on erilaisessa mielentilassa. Siinä pelkotilassa on jotenkin herkemmässä kunnossa.”
”Sota-aikana ilmapiiri oli ahdistava ja elettiin ainaisessa hermojännityksessä. Antennit virittyivät vastaanottamaan viestejä myös telepaattisesti.”
”Kokemukset ovat niin voimakkaita, että ne ovat jääneet elämään suvun kertomuksina.”
(SmM 2017–2023.)
Kirjoitan väitöskirjaa Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineeseen toisen maailmansodan yliluonnollisiksi tulkituista kokemuksista. Edellä olevat sitaatit ovat vuosina 2017–2023 muodostamastani tutkimusaineistosta. Erilaiset enteet, aavistukset ja näyt liittyvät omaan, läheisen ihmisen ja maan kohtaloon sotarintamilla, kotirintamalla ja evakkoteillä. Kokemukset eivät rajaudu sotavuosiin, vaan suomalaiset enteilivät sotaa jo ennen talvisodan syttymistä. Sotakokemukset säteilevät myös nykyaikaan. Moniäänisistä kokemuksista on muotoutunut tulkitsevia kokemuskertomuksia.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Yliluonnollinen sota -muistitietokeruun ja tekemieni haastatteluiden ja kirjeenvaihdon kautta väitöskirjan kertojia on tällä hetkellä 224. Median rooli on ollut suuri, juttujen perusteella ihmiset ympäri Suomen ovat löytäneet tutkimushankkeen. Viidennes aineistosta liittyy kertojan omaan kokemukseen. Kokijat ovat sota-ajan lapsia, nuoria, sotaorpoja ja sotaveteraaneja. Suurin osa aineistostani on perhemuistoina, suvuissa ja lähiyhteisöissä kerrottua. Kertojat ottavat kantaa toisen maailmansodan hallitsevaan sodan muistamisen kulttuuriin ja sen muutokseen nykyajassa. Itsenäisenä tutkimusaiheena ei toisen maailmansodan yliluonnollisia kokemuksia ole Suomessa aiemmin käsitelty.
Tutkimukseni on hermeneuttisesti kehittyneen kulttuuriperinnön luomisprosessin kuvaus. Kriittisen autoetnografisen analyysin avulla kohdistan katseeni kulttuuriperinnön luomiseen ruohonjuuritasolta. Olen kiinnostunut, mitä ominaispiirteitä kokemuskertomuksilla on kulttuuriperinnön lähteinä, sekä siitä, millaisia tunteita, affekteja ja valtasuhteita kokemuskertomukset ilmentävät. Esittelen aineistoni vuorovaikutteisten keskusteluiden muodossa ja avaan ymmärrystäni kertojien tulkinnoista ja merkityksistä.
Olen erityisen kiinnostunut aiemmin vaietuista kokemuskertomuksista. Olen halunnut tuottaa uutta tietoa kokemuksista, jotka vaativat alhaalta päin nousevaa menetelmää esiin tullakseen. Käytän kriittistä autoetnografista metodia reflektoidakseni osallisuuttani tutkimusaiheeseen ja käsitelläkseni tutkimusprosessissa kehittyneitä ajatuksiani ja tunteitani. (Auto)etnografian vahvuus on alhaalta ja sisältäpäin katsominen ja sieltä nousevien äänten esiin nostaminen. Tarkastelen kokemuskertomusten soveltamisen mahdollisuuksia kokemuspaikoissa kymmenen esimerkin avulla.
Aihe nousi kentältä. Kun aloitin väitöskirjan kirjoittamisen keväällä 2017, olin toiminut noin 15 vuotta Kainuussa kulttuuriperinnön tallentajana, tuotteistajana, popularisoijana sekä kestävän luonto- ja kulttuurimatkailun kehittäjänä. Olin haastatellut satoja kainuulaisia ihmisiä, kun yllättäen vuonna 2011 hyrynsalmelainen mies uppoutui muistelemaan kokemustaan, joka oli jäänyt häntä vaivaamaan, ja jolle hän ei ollut järkiselitystä löytänyt. Hän kertoi jatkosodan aikaisesta tapauksesta, jossa venäläiseen sotilaaseen eivät luodit pystyneet. Suomalaiset ampuivat lähietäisyydeltä konepistoolein ja pikakiväärein, mutta vihollinen vain asteli, kuin ei tietäisi räiskinnästä mitään. Lopulta luutnantti pyysi lopettamaan ampumisen, koska arveli miesten olevan tekemisissä korkeampien voimien kanssa.
Jonkin ajan kuluttua nainen kertoi lapsuuden kokemuksestaan. Suomussalmen Kerälän kylän pellon laitaan laskeutui kesällä 1944 kolme enkeliä. Lapset ne näkivät. Ei kulunut kauaa, kun kolme kylän poikaa kaatui. Kajaanilainen veteraani puolestaan kertoi, miten unikakkiainen, unenhaltija, pelasti hänen henkensä Tali-Ihantalan taistelussa kesällä 1944. Haltija herätti nukkuvan sotilaan ja pyysi siirtymään pois poterosta viime hetkellä ennen täysosumaa. Tajusin löytäneeni tutkimusaiheen.
Tutkimustani ovat rahoittaneet Turun yliopistosäätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Työllisyysrahasto.