Taiteen ja tutkimuksen monet kasvot: käsitteet, käytännöt ja rajankäynnit
Kollokvion esiintyjät
- Sandeep Bhagwati (Concordia University, Montréal, Matralab)
- Mika Elo (Taideyliopisto, KuvA)
- Esa Kirkkopelto (Malmön teatteriakatemia, Lundin yliopisto
- Katve-Kaisa Kontturi (Turun yliopisto, Taidehistoria)
- Hanna Korsberg (Helsingin yliopisto, Teatteritiede)
- Kalle Lampela (Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta)
- Leena Rouhiainen (Taideyliopisto, TeAk, Tutke)
- Max Ryynänen (Aalto-yliopisto, ViCCA)
- Anne Sèdes (Université Paris VIII, CICM)
Kollokvion taustaa
2020-luvun alussa taiteen alan tutkimuksen akateemisia maamerkkejä Suomessa ovat taiteiden tutkimus eri tieteenaloineen ja taiteellinen tutkimus taiteen praktiikkaan kytkeytyvine lähtökohtineen. Kumpaakin luonnehtivat omat erityiset historiansa, institutionaaliset ja koulutukselliset rakenteet, tiedonintressit, käsitteistöt, käytännöt ja keskustelut.
Monesti nämä kaksi taiteen alan tutkimuksellista suuntautumista nähdään perustavalla tavalla erilaisiksi ja toisensa poissulkeviksi tiede vs. taide -vastakohta-ajattelun pohjalta. Toisaalta taiteeseen liittyviä tutkimuskenttiä ja -käytäntöjä luonnehtivat erilaisten lähestymistapojen ja menetelmien yhdistämiset, käsitteellisten hierarkioiden purkamiset sekä kokeellisen, kokemuksellisen ja toiminnallisen tiedonmuodostuksen kysymykset. Taidepraktiikan sisältä kumpuava tutkimus sekä taidetta tieteen perinteestä käsin tarkasteleva tutkimus voivat käydä hedelmällistä vuoropuhelua paitsi laajassa taidetta koskevassa tutkimuksellisessa keskustelussa myös yksittäisen tutkimuksen sisällä.
Taiteen ja tieteen välisiä kytköksiä on kehitetty myös muilla tutkimuksen alueilla kuin taiteiden tutkimuksessa ja taiteellisessa tutkimuksessa, kuten esimerkiksi taideperustaisessa yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksessa sekä monenlaisilla aloilla sovellettavien luovien, osallistuvien ja toiminnallisten menetelmien piirissä.
Taide ja tiede muuttuvina käsitteinä
Taide ja tiede ovat historiallisia, kulttuurisia ja muuttuvia käsitteitä. Monet niistä perinteistä, jotka nykyisin taiteeksi ja tieteeksi mielletään, eivät aikoinaan tunteneet näitä käsitteitä tai niiden eroja. Taide ja tiede jakavat pitkän yhteenkietoutuneen ajattelun historian antiikista alkaen, mikä ilmenee muun muassa latinan kielen sanan ars monissa merkityksissä. Taide, tiede, tutkimus, tieto ja taito ovat monimutkaisia ja juurevia käsitteitä.
Miten hahmotamme nämä käsitteet nykypäivänä taidetta koskevassa tutkimuksessa? Mikä on kaiken taidetta koskevan tutkimuksen yhteinen peruskäsitteistö vai onko sitä? Miten “tieteellisen” ja “taiteellisen” tutkimuksen käsitteitä olisi tarkasteltava ja kehitettävä suhteessa toisiinsa, ja minkälaisia vaihtoehtoja niille on löydettävissä? Miten hahmottaa taidetta koskevan tutkimuksen kokonaisuutta, moninaisuutta, historiaa ja tulevaisuutta? Miten taiteen käsitettä olisi ymmärrettävä ja muokattava 2020-luvulla?
Kollokvion tarkoitus
Kollokvio pureutuu taiteiden tutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen käsitteellisiin kysymyksiin ja vuorovaikutukseen: alueeseen, jonka nämä taidetta koskevat tutkimusperinteet jakavat.
Tutkimuspäivän tarkoituksena on:
- Kartoittaa laajalla otteella taidetta koskevan tutkimuksen kokonaisuutta ja monimuotoisuutta, käsitteistöä, lähestymistapoja ja menetelmiä
- Tarkastella erilaisia tieteen ja taiteen kytköksiä, yhteenkietoutumia ja jakolinjoja
- Pohtia taidetta eri tiedonmuodostuksen muotojen näkökulmista
- Ymmärtää kotimaisen koulutuspoliittisesti määrittyvän käsitteistön suhdetta taidetta koskevan tutkimuksen kansainväliseen kenttään
- Pohtia taidetta koskevan tai hyödyntävän ajattelun ja tutkimuksen tulevaisuutta