Ruotsi monikielisessä Turussa – näkymiä kielipolitiikkaan

Suomi ja ruotsi ovat Suomen perustuslain mukaan maan kansalliskielet, mutta ruotsinkielisiä on määrällisesti suomenkielisiä vähemmän. Millainen asema ruotsin kielellä on eri aloilla Turussa, ja miten ruotsin kielen käyttöä ja asemaa voidaan tutkia? Tässä tekstissä esittelemme tutkimusverkoston Svenskan i Åbo – Ruotsi monikielisessä Turussa, joka keskittyy juuri näihin kysymyksiin.

Koko Suomen väestöstä n. 5,1 % on rekisteröinyt äidinkielekseen ruotsin ja n. 84,9 % suomen (tieto vuodelta 2023). Suomen lainsäädännössä pyritään monin eri tavoin takaamaan kumpaakin kansalliskieltä puhuvien suomalaisten kielelliset oikeudet[1]. Yksilön kielellisistä oikeuksista säädetään Suomessa muun muassa kielilaissa (423/2003) ja eri alojen lainsäädännössä, kuten laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). Lainsäädäntö koskee vain julkista sektoria, mutta ruotsia käytetään paljon myös yksityisellä sektorilla. On siis aiheellista tarkastella kielipolitiikkaa laajemmin kuin vain lainsäädännön näkökulmasta.

Bernard Spolskyn klassisen kolmijaon mukaan kielipolitiikan voi jakaa kolmeen eri osatekijään: kielen käyttöön, kielen asemaan liittyviin käsityksiin sekä kielen käytön säätelyyn esimerkiksi lainsäädännön avulla. Svenskan i Åbo -verkostossa tutkimme ruotsin kielen käyttöä näistä näkökulmista. Verkostoon kuuluu tutkijoita ja opettajia Turun yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaineesta ja kieli- ja viestintäopintojen keskuksesta. Keskitymme tutkimuksissamme Turun seutuun, sillä Varsinais-Suomen kielitilanteen voi ajatella edustavan koko Suomea pienoiskoossa. Varsinais-Suomen väestöstä suomea puhuu 84,3 % ja ruotsia 5,6 %. Suurin osa alueen kunnista on suomenkielisiä, ja ruotsinkielinen väestö on jakautunut pääosin kolmeen rannikko- ja saaristokuntaan, joista kahdessa (Kemiönsaari ja Parainen) ruotsi on enemmistökieli. Näistä kolmas eli Turku on kaksikielinen kaupunki, jossa ruotsin puhujia on n. 5,4 %, ja muiden kuin kotimaisten kielten puhujien osuus on suhteellisen suuri (15,3 %).

Työelämän kielenkäyttöön vaikuttavat monet tekijät

Verkoston hankkeessa Svenskan i arbetslivet (SVAR) – Ruotsin kieli työelämässä tutkitaan suomenkielisten työntekijöiden ruotsin kielen käyttöä Turun seudulla. Hankkeessa keskitytään kolmeen eri toimialaan: Turussa toimiviin tuomioistuimiin, Turun kaupungin museokeskukseen ja alueella toimiviin yrityksiin. Hankkeessa kerättiin työntekijöiden käsityksiä ruotsin kielen käytöstä sekä kyselyin että haastatteluin. Tulokset osoittavat, että ruotsin kieltä tarvitaan työelämässä ja myös suomenkieliset käyttävät ruotsia työtehtävissään, mutta työpaikoilla ei välttämättä ole selvää, keiden odotetaan työskentelevän ruotsiksi. Ruotsin kielen käyttöön vaikuttavat kuitenkin useat eri tekijät, ja esimerkiksi ruotsinkielisten asiakkaiden positiivinen palaute kannustaa suomenkielisiä työskentelemään ruotsiksi.

Verkoston hankkeessa Svenskan i vården (SVIV) – Ruotsi hoitoalalla keskitytään ruotsin kielen käyttöön Turun terveydenhuollossa. Terveyspalveluista Turussa ja Varsinais-Suomessa vastaa Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha), jonka on lain mukaan tarjottava hoitoa ja palvelua kummallakin kansalliskielellä. Erikoissairaanhoidon palvelut on keskitetty Turun yliopistolliseen keskussairaalaan (Tyks), jossa myös koulutetaan lääkäreitä ja hammaslääkäreitä suomeksi. Hankkeen piirissä on tarkasteltu muun muassa hyvinvointialueita edeltävien sairaanhoitopiirien kieliohjelmia, joiden tavoitteena oli lakisääteisten palvelujen takaaminen kummallakin kansalliskielellä. Eri sairaanhoitopiirien välillä oli eroja esimerkiksi siinä, kenelle kieliohjelmat oli suunnattu, ja siinä, esitettiinkö ruotsin käyttö erityistilanteena vai luontevana osana arkipäivää.

Lisäksi SVIV-hankkeessa on tarkasteltu sitä, miten lainsäädännön ja kieliohjelman asettamat tavoitteet toteutuvat käytännössä muun muassa Tyksin tilojen kylteissä eli kielimaisemassa. Vaikka ruotsin kielen asema on keskeinen tekstien ja lainsäädännön tasolla, sitä ei välttämättä käytetä johdonmukaisesti sairaalatilojen kylteissä. Tämänkaltaiset puutteet johtuvat usein joko tietoisuuden tai kielitaidon puutteesta eivätkä esimerkiksi negatiivisesta suhtautumisesta toiseen kieliryhmään. Hoitoalan tutkimus on myös johtanut kiinnostavaan yhteistyöhön: Varhan kaksikielisten palvelujen tiimi on muun muassa kuullut verkoston tutkijoita asiantuntijoina, kun hyvinvointialueelle laadittiin uusi, vuonna 2024 julkaistu kieliohjelma.

Yksilötason lisäksi tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja

Svenskan i Åbo -verkoston piirissä on tutkittu myös suomenkielisten lääkäriopiskelijoiden ruotsin kielen käyttöä ja suhtautumista ruotsin kieleen. Tulokset osoittavat, että opiskelijat suhtautuvat enimmäkseen myönteisesti ruotsin kielen käyttöön potilastyössä ja myönteisyys myös lisääntyy selvästi tutkinto-opiskelun aikana. Kuitenkin ruotsin käytön esteenä hoitotilanteissa voi olla esimerkiksi pelko vuorovaikutuksen vaillinaisuudesta itselle vieraalla kielellä. Kielellinen epävarmuus selittyy tulosten mukaan yleensä sillä, että autenttisia kielenkäyttötilanteita ruotsia äidinkielenään puhuvien potilaiden kanssa on vain harvoin, jolloin lääkärin työssä tarvittava kielitaito ei pääse kehittymään toivotulla tavalla, vaan saattaa jopa ruostua käytön puutteessa.

Ilahduttava esimerkki rakenteellisesta ratkaisusta, jolla pyritään pureutumaan juuri kyseiseen ongelmaan, on Turun yliopistossa syksyllä 2023 alkanut ruotsinkielipainotteinen lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen linja, jolla ruotsin kielen taitoa ei nähdä lääketieteellisestä osaamisesta erillisenä, vaan muutoin suomenkielisessä koulutusohjelmassa opiskelevat opiskelijat perehtyvät opiskelemiinsa sisältöihin myös ruotsiksi. Linjan tavoitteena on luoda tuleville lääkäreille ja hammaslääkäreille sellainen kielitaito, että he voivat tehdä potilastyötä sekä ruotsiksi että suomeksi. Linjaan kohdistuva kiinnostus on ollut suurta ja linjalle valittujen opiskelijoiden kokemukset ovat pääsääntöisesti olleet hyvin positiivisia. Jatkossa paneudumme tarkemmin siihen, miten opiskelijoiden kielitaito ja heidän kokemuksensa kielen käytöstä kehittyvät opintojen aikana.

Svenskan i Åbo -verkostossa tutkitaan ruotsin kielen käyttöä Turun alueella laajasti lainsäädännön soveltamisesta aina yksilöiden kokemuksiin asti. Yksilötasolla monet suomenkieliset osaavat ja käyttävät mielellään ruotsia työtehtävissään, varsinkin, jos heille on tarjolla tukea kielen käyttöön. Organisaatiotasolla olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, millaiset tekijät voivat edistää tai estää eri kielten käyttöä työelämässä. Yhteiskunnan tasolla on puolestaan huomioitava, että kielipolitiikka on muutakin kuin lainsäädäntöä. Lainsäädännön toteutumiseksi tarvitaan erilaisia organisaatio- ja yksilökohtaisia ratkaisuja, jotka edistävät eri kielten käyttöä työelämässä – tiivistetysti olisi siis tärkeää laatia selkeitä ohjeita siitä, miten, milloin ja kenen toimesta kielelliset oikeudet tulisi käytännössä ottaa huomioon.

[1] Lainsäädännössä taataan myös saamen kielten sekä suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen puhujille oikeus käyttää kieltään tietyissä tilanteissa.

Kirjoittajat ovat Turun yliopiston pohjoismaisten kielten ja kieli- ja viestintäopintojen keskuksen tutkijoita ja opettajia.

Verkoston kotisivut: https://sites.utu.fi/svenskaniabo/fi/