BALKAN ON vaihdossa!
Vaihto-ohjelmat ovat tärkeä osa kansainvälistä yliopistoa. Kansainvälisyyttä arvostetaan jatkossa myös rahoitusperusteena ja monin paikoin se on jo ymmärretty erinomaiseksi ja arkiseksi mahdollisuudeksi oman oppiainetoiminnan tukemiseen. Verkostot liittävät opiskelijoita, opettajia ja tutkimusta toisiinsa.
Viime kesänä Erasmus-vaihdon (yliopistollamme on 433 Erasmus-sopimusta, joista meidän tiedekunnassamme 146) turvin kenttäkurssilla Unkarissa olleet oppilaani lähtevät samalla kurssilla olleiden kroaattien kutsusta jo keväällä Kroatiaan Etnofilm-festivaaleille, itse jatkan Unkarin Szentesissä ja Serbian puolella kenttätöiden merkeissä. Lisäksi eräs ryhmämme jäsenistä aloittaa bosnialaista kotoutumista käsittelevän tutkimuksen ja toinen kenttätyöt Kosovossa albaanien parissa.
Bosnian sota, Nato, Serbia ja EU – Balkanin vertaaminen ruutitynnyriin on edelleen oikeutettua, vaikka tilanne onkin rauhoittunut kymmenen viime vuoden aikana. Jugoslavian perintönä syntyneet 1990-luvun sodat havahduttivat suomalaisetkin jälleen lähemmin seuraamaan sirpaleista Euroopan kolkkaa. Slovenian ”pako” alueelta, Kosovon syntyminen ja Serbia-Montenegron jakautuminen sekä Kosovon astuminen EU:n neuvottelupöytään kertovat kaikki tapahtumarikkaasta pikkuvaltioiden syntykaudesta.
Monet yliopistot ovat kuitenkin selviytyneet kriiseistä nopeasti ja hakeutuneet takaisin yhteistyöhön muun eurooppalaisen akateemisen maailman kanssa. EU on pyrkinyt lähentämään erityisesti Länsi-Balkanin koulutusjärjestelmiä muuhun Eurooppaan. Vuonna 2009 alkunsa saanut JoinEU-SEE Erasmus Mundus -ohjelma on eräs niistä. Oma kokemukseni järjestelmästä liittyy kuukauden mittaiseen opettajavaihtoon Novi Sadissa Serbiassa (Department of Architecture and Urban Planning), mutta samalla olen ohjelman alumnina järjestänyt erityisesti Kosovon vaihtoa. Kosovolaiset Valon Shkodra, Bekim Xhemili ja Simon Berisha ovat osallistuneet sekä kansatieteen että folkloristiikan perusopetukseen, tutustuneet erityisesti museologiseen teemaan ja pitäneet itse luentoja useammassakin yhteydessä. Vastaavasti tutkija Arbnora Dushi on jatkanut opintojaan folkloristiikassa. Parhaillaankin ohjelmassa on arvioitavana assistentti Zanita Halimin hakemus Turun kansatieteen oppiaineeseen. Kosovon nuori kansallisvaltio etsii kulttuurientutkimuksen keinoin itseään samoin kuin mekin vajaat sata vuotta sitten. Ehkä jo ensi kesänä pohdimme tätä prosessia Pristinassa järjestettävässä ensimmäisessä suomalais-kosovolaisessa etnologisessa kesäkoulussa.
Timo J. Virtanen
kansatieteen lehtori