Humanistiopiskelijat puhkesivat puhumaan tutkimuksestaan
Kulttuuriyhdistys Eilen ja Tänään ry järjesti Suomi100-juhlintaan kytkeytyvän luentosarjan Sinivalkoista humanismia, jossa historian ja kulttuurihistorian sekä kulttuurin- ja taiteidentutkimuksen opiskelijat ja tohtorikoulutettavat pääsivät kertomaan omasta tutkimuksestaan. Suuri yleisö puolestaan sai kuulla Turun yliopistossa tehtävästä uusimmasta humanistisesta tutkimuksesta.
Yhteensä kymmenen opiskelijaa ja tohtorikoulutettavaa esitelmöi omasta tutkimuksestaan keskiviikkoiltaisin 22.3.–26.4. Forum-korttelin Kansalaistilassa. Opiskelijat edustivat kirjallisuutta, musiikkitiedettä, mediatutkimusta, kulttuurintutkimusta ja historiaa. Luentosarjan aloitti kulttuurihistorian tutkija, FT Silja Laine, joka myös opasti luennoitsijoita yleistajuistamaan asiaansa.
Tietoa pitää jakaa!
Luennot tuotti kulttuurihistorian jatko-opiskelija Elina Karvo, joka oli perustamassa Eilen ja Tänään -yhdistystä. Kevään luentosarja ”Taiteen monet kasvot” oli järjestyksessä kolmas.
Elinan intohimoja ovat historia ja tiedon jakaminen.
– Tiesin jo 10-vuotiaana, että haluan tutkia historiaa. Sukulaiset kyllä ihmettelivät aikanaan, mitä sellainen historian maisteri tekee työkseen, jos ei ryhdy opettajaksi. Idea luentosarjoista on pitkähkön omakohtaisen prosessin tulos. Huomasin, että humanistiopiskelijat eivät tuo esille osaamistaan. He rakastavat aiheitaan mutta vaikenevat niistä. On harmi, että taiteiden- ja kulttuurintutkimuksen gradut jäävät helposti katveeseen. Kuitenkin opiskelijoilla on valtavasti asiantuntemusta, sitä tietoa pitää jakaa! Luennoiminen kehittää sitä paitsi työelämätaitoja; nykyisessä työelämässä on todella tärkeää osata esittää asiansa.
Mentorina kannustamassa muita
Elinaa voisi kutsua innovoivaksi mentoriksi ja tulevaisuudentekijäksi, kun hän tuottaa luentosarjoja ja kannustaa humanistiopiskelijoita avaamaan suunsa tutkimusaiheestaan. Hänen reseptillään opiskelijat ja tutkijanalut saavat esiintymiskokemusta ja siten itsevarmuutta oman asiansa esittämiseen. Humanistien on tärkeä ymmärtää omat vahvuutensa ja tasapainottaa yhteiskuntamme teknologiapainotteisuutta.
– Yrittäjäperheessä opin, että pitää tehdä eikä vain puhua. Luentosarjojen järjestäminen on harrastukseni, lempilapsi.
Tämä harrastus koituu monen humanistiopiskelijan hyödyksi. Pääsemme puhumaan intohimomme kohteesta ihmisille, jotka tulevat kuuntelemaan oppiakseen jotakin uutta tai saadakseen uusia näkökulmia. Voimme tuottaa sisältöä omaan aikaamme. Kiitos, innovatiivinen Elina!
Minna Nummela-Jalava luennoi sarjassa runoilija Väinö Kirstinän kokeellisesta teoksesta Luonnollinen tanssi (1965).