Humanistiopiskelijat puhkesivat puhumaan tutkimuksestaan

FT Silja Laine luennoi aiheesta ”Suomalaisen kaupunkikirjallisuuden paikat”. Kuva: Minna Numminen-Jalava.

Kulttuuriyhdistys Eilen ja Tänään ry järjesti Suomi100-juhlintaan kytkeytyvän luentosarjan Sinivalkoista humanismia, jossa historian ja kulttuurihistorian sekä kulttuurin- ja taiteidentutkimuksen opiskelijat ja tohtorikoulutettavat pääsivät kertomaan omasta tutkimuksestaan. Suuri yleisö puolestaan sai kuulla Turun yliopistossa tehtävästä uusimmasta humanistisesta tutkimuksesta.

Yhteensä kymmenen opiskelijaa ja tohtorikoulutettavaa esitelmöi omasta tutkimuksestaan keskiviikkoiltaisin 22.3.–26.4. Forum-korttelin Kansalaistilassa. Opiskelijat edustivat kirjallisuutta, musiikkitiedettä, mediatutkimusta, kulttuurintutkimusta ja historiaa. Luentosarjan aloitti kulttuurihistorian tutkija, FT Silja Laine, joka myös opasti luennoitsijoita yleistajuistamaan asiaansa.

Luentosarjan tuottaja kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Elina Karvo avaamassa luentosarjaa. Kuva: Minna Numminen-Jalava.
Tohtorikoulutettava Elli Lehikoinen luennoi aiheesta ”Nuku nurmilintuseni, väsy västäräkkiseni”. Ihmisen lajitoverit kotimaisessa kirjallisuudessa. Kuva: Minna Numminen-Jalava.

Tietoa pitää jakaa!

Luennot tuotti kulttuurihistorian jatko-opiskelija Elina Karvo, joka oli perustamassa Eilen ja Tänään -yhdistystä. Kevään luentosarja ”Taiteen monet kasvot” oli järjestyksessä kolmas.

Elinan intohimoja ovat historia ja tiedon jakaminen.

– Tiesin jo 10-vuotiaana, että haluan tutkia historiaa. Sukulaiset kyllä ihmettelivät aikanaan, mitä sellainen historian maisteri tekee työkseen, jos ei ryhdy opettajaksi. Idea luentosarjoista on pitkähkön omakohtaisen prosessin tulos. Huomasin, että humanistiopiskelijat eivät tuo esille osaamistaan. He rakastavat aiheitaan mutta vaikenevat niistä. On harmi, että taiteiden- ja kulttuurintutkimuksen gradut jäävät helposti katveeseen. Kuitenkin opiskelijoilla on valtavasti asiantuntemusta, sitä tietoa pitää jakaa! Luennoiminen kehittää sitä paitsi työelämätaitoja; nykyisessä työelämässä on todella tärkeää osata esittää asiansa.

Tohtorikoulutettava Suvi Lahtonen luennoi aiheesta Mikrohistorioista valtavirtaan: 1970-luvun romaanisarjat ennakoimassa 2000-luvun kotimaisten sotaromaanien siviilikuvauksia. Kuva: Minna Numminen-Jalava.

Mentorina kannustamassa muita

Elinaa voisi kutsua innovoivaksi mentoriksi ja tulevaisuudentekijäksi, kun hän tuottaa luentosarjoja ja kannustaa humanistiopiskelijoita avaamaan suunsa tutkimusaiheestaan. Hänen reseptillään opiskelijat ja tutkijanalut saavat esiintymiskokemusta ja siten itsevarmuutta oman asiansa esittämiseen. Humanistien on tärkeä ymmärtää omat vahvuutensa ja tasapainottaa yhteiskuntamme teknologiapainotteisuutta.

– Yrittäjäperheessä opin, että pitää tehdä eikä vain puhua. Luentosarjojen järjestäminen on harrastukseni, lempilapsi.

Tämä harrastus koituu monen humanistiopiskelijan hyödyksi. Pääsemme puhumaan intohimomme kohteesta ihmisille, jotka tulevat kuuntelemaan oppiakseen jotakin uutta tai saadakseen uusia näkökulmia. Voimme tuottaa sisältöä omaan aikaamme. Kiitos, innovatiivinen Elina!

Minna Nummela-Jalava luennoi sarjassa runoilija Väinö Kirstinän kokeellisesta teoksesta Luonnollinen tanssi (1965).