Jatkokoulutuskoordinaattori esittäytyy

Aloitin 13. helmikuuta tehtävässä, jonka olemassaolosta en vielä joulukuussa edes tiennyt. Ajattelin jatkavani opetustehtävien ja post doc -tutkimukseni kimpussa, mutta toisin kävi. Humanistiseen tiedekuntaan haluttiin jatkokoulutuskoordinaattori, joka olisi jo väitellyt ja tutkinut, mutta myös järjestellyt ja hoitanut asioita, koordinoinut ja suunnitellut, hallinnoinut ja hahmottanut. Ja ajattelin, että juuri noitahan minä olin tehnyt. Huomasin pian, että on innostavaa vaihtaa uuteen tehtävään – ja vielä näin tärkeään: jatkokoulutuksen kehittämiseen. Tohtorikoulutuksessa yhdistyvät kaikki: opiskelu ja tutkimus, ihmisten kohtaaminen, oivaltaminen ja tulevaisuus.

Tehtäviini kuuluu rutiineja, joissa pitää olla tarkka: väitöskirjojen esitarkastuksen valmistelutehtäviä ja opiskelijavalinnan valmistelua. Työhön sisältyy tehtäviä, joissa saa auttaa: jatko-opintoihin liittyvää neuvontaa. Ja paljon kehittämisvastuuta: humanistisen tiedekunnan tohtorikoulutuksen sujuvoittamista, käytäntöjen yksinkertaistamista, yhteisen opetuksen suunnittelua ja tiedon välittämistä jatko-opiskelijoille ja ohjaajille.

Koordinoin tiedekunnan molempien tohtoriohjelmien, kieli- ja käännöstieteiden ohjelman Utulingin ja historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen Junon toimintaa. Opin tuntemaan oppiaineita koko ajan paremmin, ja olen ilokseni saanut hämmästellä väitöskirjahankkeiden monipuolista, hienoa kirjoa. Teen omalta osaltani parhaani, että ne jonain päivänä ovat käsikirjoituksia, joiden esitarkastuspäätöksen voin valmistella ja sitten seurata tutkimuksen jännittäviä viime vaiheita kohti väitöstä.

Katselen kampusta keskeiseltä paikalta, Signumista, jonka ikkunoista näen tuomiokirkon ja kansainvälisten vieraiden Turun-kodin, Villa Hortuksen. Näen tiedekunnan kanslian, Juslenian ja Fennicumin suunnan ja toisella puolella Kaivokadun, joka johtaa Sirkkalaan. Työpisteestäni lähtee polkuja moniin neuvotteluhuoneisiin, joissa yhdessä oppiaineiden henkilökunnan ja ohjaajien kanssa mietitään jatkokoulutuksen kehittämistä. Arkeen kuuluu siis kokouksia, mutta yksin tätä ei voi – eikä tarvitse tehdä.

Kirsi Tuohela