Kallis elämä

1

Aina on ryvetty, revitty elanto pellosta ja suosta. Ei ole koskaan ollut suomalaisella rahaa. Ruotsalaiset toivat kruunun. Puolalaiset pöytähopeat. Venäläiset turkishatut. Suomalainen laittaa sukanvarteen, kasvattaa eläkettä patjan alla. Joskus sairaseläke lakkaa kasvamasta suomalaisen patjan pimennossa.

Kun Samposta tuli Danske Bank, tanskalaiset saivat sammon. Tanskalainenko nyt takoo suomalaista rahaa? Ei sitä sitten Väinämöisen ole Suomessa taottu. Talletetaan, säästetään, kasvatetaan korkoa. Nyt korko vain kapenee kuin valtamerelle vievä Juutinrauma Pohjoismaiden kartassa, jonka sairaanhoitajaopiskelija kiinnittää odotushuoneen seinään.

Minä olin pitkän iän töissä Osuuspellenä. Tienasin kahden, sitten kolmen edestä. Seisoin tiskin takana, kunnes kouluttivat vakuutusneuvojaksi, säästövalmentajaksi. Sain kymmenen vuoden jälkeen hopeisen kynttiläjalan. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen toisen. Kultakellon ne antoivat kolmeakymmentä vuotta juhlistamaan. Panttasin molemmat jalat ja rannehelyn, että saatiin Reinolle kuudes polvileikkaus ja uusi nivel. Ei niistä paljon saanut, mutta asunnosta loput.

Tyttö sanoo, että on se kumma, kun ei tarkan markan Tuulikki ole osannut pitää taloudesta huolta. Aina olen ostanut halvinta: S-merkkiä, Pirkkaa, Eldoradoa ja Xtraa. Palauttanut pullot ja saksinut Centerin tarjoukset. Vaan ei riitä raha kipeälle, rikkinäiselle. Sanon Marja-Leenallekin, että pidä sinä tyttö kolikosta kiinni. Älä panttaa hippohiihtojen palkintolusikkaa. Annat perinnöksi vaikka. Voi tulla trukkionnettomuus, mennä jalka rullalle, mies työelämänmittaiselle sairaslomalle. Ei tiedä, koska tarvitsee. Menee jalka, polvi, elämä.

OP-Pohjolassa vetävät puhelinpalvelussa tutun litanian: anna lantti, heitä euro, taion sen rahastoksi, makeaksi mammonaksi. Talleta, säästä, tao rahaa, tee itsellesi eläke, tienaa talo, osta Espanjasta osake, Saarisselältä kelohonkapirtti ja saaristosta punamultainen tupa. Mitä minä Nauvosta, Barcelonasta tai tuntureista. Papintien asunnosta hiukan, kun senkin lopulta veivät, paperilla ainakin. Kaikkeni koetin. Jos riittäisi sähköön, punaiseen maitoon, silakoihin, tiikeribalsamiin, kun se tekee Reinolle niin kutaa.

Ei olla osattu olla rahoissa Suomessa. Eikä opita. Ei vaikka olisi pyöritellyt koko ikänsä seteleitä, kolikoita, muuttuvia valuuttoja. Toisille markat, yhdille ruplat, usealle eurot. Laulaen tulee, leikaten lähtee. Ei osaa olla rahan kanssa suomalainen, ei sitten millään. Niin menee markka, myöhemmin euro ja niin menee polvi, jalka, kuulo, näkö, kiinnostus, ihon lämpöinen kipinä, tässä jumalan järjestyksessä.

Wiskarin Arttu valehtelee sairaalakäytävän radioaalloilla, että rahat menee, mutta rakkaus kestää. Ei kestä. Suomessa rakkaus menee halki ensimmäisissä yöpakkasissa. Palasiksi pakkasesta, rakkuloille auringosta. Reikäisen rakkauden ja rikkinäisen Reinon kanssa on naisen oltava ehjä. Ainakin pinta aina pinkeänä.

Ei ole mitä nostaa. Velaksi ei saa. Sama Terttu tiskin takana. Tuli taloon, kun minä lähdin. Nyt sitten tukisukkahousuissa neuvoo, että tarvitsee varata aika henkilökohtaiseen tukitapaamiseen. Mitä sitä aikaa varaamaan. Rahaa nostetaan tai ei nosteta. Mieleen tulee paapan sanalasku papista, joka hautaan kaatuessaan tokaisee, että niin on elämä halpa kuin kuolema on kallis.

Taotaan rahaa eikä koskaan huolenpitoa. Sellaista täällä on aina ollut. Vaikka en minä rikkauksia, jos silakkaa, perunaa, punaista maitoa, purkki tiikeribalsamia. Tiikeribalsamin tuoksu seuraa Reinoa ja minua kuin vahingoniloinen varjo.

Reinolta parhaillaan amputoivat vasenta jalkaa polven alta pois. Tekonivel jää. Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin sellainen pallonivel, sanoi kirurgi kun leikkaussaliin Reinoa lykki. Turhaan en pantannut pilkkahintaan kolmeakymmentä vuotta pankkitoimihenkilönä.

2

Vanha nainen vetelehtii sairaalan käytävässä. Naisenkäppyrä rutistaa kuluneita nahkakäsineitä. Hän katsoo roikkuvin luomin suoraan silmiini, vaikka kierrän katsetta. Sanon, että leikkauksessa tuli komplikaatioita. Potilas ei selvinnyt, niin anteeksi Reino. Reino oli tekonivelpolvimiehen nimi. Reino ei kärsinyt, niin nukutuksessa nukkui pois. Sydän ei kestänyt.

Pyydän sairaanhoitajaa ottamaan lattialle lahoavan ihmiskasan hoitaakseen. Ei sairaalan leikkaussalissa surua hoideta. Tauteja, huonolaatuisia kasvaimia, epämuodostumia, kuolioita. Toisenlaisia parasiittejä, ei suomalaista surua.

Käy liian kalliiksi.

Laura Sillanpää