Kielentutkija salapoliisityössä

Vanhojen tekstien kirjoittajien henkilöllisyys voi olla toisinaan hämärän peitossa, joten tutkija pääsee astumaan etsivän saappaisiin. Tutkimus muistuttaa aivan nykypäivän forensista lingvistiikkaa. Jäljitin väitöstutkimuksessani Aitolahden koodeksin kirjoittajaa.

Forensinen lingvistiikka tarkoittaa rikostutkimuksissa sovellettua kielentutkimusta. Siinä tutkitaan puhutun tai kirjoitetun kielen tyylipiirteitä silloin, kun se on tutkimuksen kannalta hyödyllistä esimerkiksi kirjoittajan tunnistamiseksi. Myös kielihistorian tutkija saattaa joutua saman kysymyksen äärelle: Kuka on kirjoittanut tutkimusaineistoni?

Itse tutkin väitöskirjassani 1600-luvulta peräisin olevaa käsikirjoitusta, Aitolahden koodeksia, ja erityisesti siihen sisältyvää lakisuomennosta. Tekijän selvittäminen oli yksi osa monipuolista kokonaisuutta. Hyödynsin tutkimuksessani forensisen lingvistiikan käytänteitä ja Keskusrikospoliisin johtopäätösasteikkoa, joka ottaa kantaa siihen, miten todennäköisesti eri teksteillä on sama kirjoittaja.

Sääksmäkeläissyntyinen lainlukija Hartvig Speitz (1591−1651) on ilmeisesti laatinut suomennoksen niin sanotusta kuningas Kristofferin maanlaista (voimassa 1442−1734). Speitzin tekstiä ei ole koskaan löytynyt, joten tavoitteenani oli selvittää, olisiko tutkimusaineistoni hänen tuotoksensa. Hän on siis tutkimukseni ”epäilty”.

Vertailin tutkimusaineistoa teksteihin, jotka tiedetään entuudestaan Speitzin kirjoittamiksi. Tarkastelin käsialaa, kirjoitusasua, äänne- ja muotorakennetta, lauserakenteita ja sanastoa. On tärkeää tutkia monipuolisesti kaikkia kirjoittajan tunnistamisen kannalta oleellisia asioita, jotta tekijyyteen voi ottaa kantaa luotettavasti. Johonkin yksittäiseen piirteeseen vetoamalla voisi heti vaikuttaa siltä, että kyseessä olisi todella Speitzin teksti. Tällainen piirre on esimerkiksi tavunloppuisen l:n kirjoittaminen kahdella l:llä. Sitä esiintyy sekä tutkimusaineistossani että Speitzin teksteissä. Esimerkkinä Aitolahden koodeksin tekstin sana catzellmus eli ’katselmus’:

Tutkimuskokonaisuus kuitenkin osoittaa, että esimerkin tapauksessa on kyse yksittäisestä ja sattumanvaraisesta yhtäläisyydestä, eikä Speitziä voi nimetä tekstin tekijäksi. Tulos on sikäli merkittävä, että Speitzin osalta Aitolahden tekstin tekijäspekulaation voi lopettaa. Hän on siis ”syytön”.

Tutkimuksessa ei käynyt ilmi sellaisia piirteitä, jotka voisi selvästi yhdistää johonkuhun nimeltä tunnettuun kirjoittajaan. Valitettavasti Aitolahden koodeksin tekstin kirjoittanut oikea ”syyllinen” on edelleen teillä tietämättömillä! Nyt tosin on selvää, että hän on kotoisin hämäläiseltä murrealueelta. Etsivälle kaikki tiedonmuruset ovat arvokkaita.

Harri Uusitalo: Tausta, tekijä ja kieli. Filologinen tutkimus Aitolahden koodeksin lainsuomennoksesta. Annales Universitatis Turkuensis C 471. Turun yliopisto 2019.

Harri Uusitalo on kesäkuussa 2019 väitellyt suomen kielen tutkija.