Kokemuksia tutkimus- ja opetusvaihdosta

Kansainvälisyys on keskeinen osa akateemista työelämää. Tutkimus- ja opetusvaihto tarjoavat erinomaisen väylän oman tutkimus- ja opetustyön avartamiseen, verkostojen ja yhteistyökumppanuuksien luomiseen, uuden oppimiseen ja erilaisten tieteellisten kulttuurien vertailuun. Neljä tiedekuntamme tutkijaa kertoo seuraavassa kokemuksistaan ulkomaanvaihdossa ja antaa vinkkejä ulkomaille lähtöä suunnitteleville.

Reima Välimäki, kulttuurihistoria, FT, tutkijatohtori, tutkijavaihdossa Bergische Universität Wuppertalissa Saksassa lukukauden 2012–2013

Tutkijavaihto rahoituksineen järjestyi osana Suomen Akatemian projektia ”Modus Vivendi: Religious Reform and the Laity in Late Medieval Europe”. Asunnon hankkimisessa auttoi vastaanottava oppiaine. Käytännön haasteita aiheutti se, että Saksassa asunnot vuokrataan usein suhteellisen pitkäksi aikaa, täysin kalustamattomina. Onneksi pienellä etsinnällä löytyi lyhytaikainen, kalustettu asunto. Paikallinen ohjaava professori Jochen Johrendt ja keskiajan historian oppiaineen henkilökunta olivat erittäin avuliaita ja auttoivat kotiutumaan paikalliseen yliopistomaailmaan.

Vaihto osui väitöstutkimukseni alkuvaiheeseen. Vietin suuren osan ajasta käsikirjoituskokoelmissa alkuperäislähteiden parissa. Väitöskirjani saikin kiitosta perusteellisesta ja kattavasta lähdetyöstä, joka ei olisi ollut mahdollista ilman tutkijavaihtoa. Lisäksi luin paljon saksalaista tutkimusta, jota ei suomalaisista kirjastoista löydy. Saksalainen yliopistojen välinen kaukolainajärjestelmä on tehokas ja halpa, joten myös vanhempia ja harvinaisempia tutkimuksia oli helppo tilata isäntäyliopistoon.

Vaihtoaikana tutustuin saksalaiseen akateemiseen maailmaan, sain monia ammatillisia kontakteja ja hyviä ystäviä ja kielitaitoni parani. Erityisenä muistona on jäänyt yhteistyö emeritusprofessori Peter Seglin kanssa. Hän kuuli väitöskirja-aiheestani ja ehdotti tapaamista. Tapasimme lopulta useaan otteeseen, ja sain käyttööni hänen vuosikymmenien varrella keräämiään muistiinpanojaan ja alkuperäislähteiden kopioita.

Kohdeyliopiston valinnassa suurin ja arvovaltaisin ei välttämättä ole aina paras. Wuppertalin yliopisto ei kuulu Saksan tunnetuimpien yliopistojen joukkoon, mutta toisaalta paikallisella professorilla ja muulla henkilökunnalla oli aikaa ja kiinnostusta henkilökohtaiseen ohjaukseen. Tärkeintä onkin, että paikalla on joku kontakti, joka avaa ovia ja esittelee sopiville henkilöille.

Pitkään ulkomaanvaihtoon kuuluu jossain vaiheessa iskevä kulttuurishokki ja koti-ikävä. Kannattaakin henkisesti varautua siihen, että sosiaalinen piiri on rajoittuneempi kuin Suomessa, ja käyttää hyväksi tilaisuudet matkustaa välillä kotimaahan sekä kutsua ystäviä ja perhettä käymään vaihtokohteessa.

Hanna Jokela, Suomen kielen ja kulttuurin yliopistonlehtori, Erasmus-opettajavaihdoissa Baltian ja Saksan yliopistoissa 2015–2017, viimeisimpänä Münchenissä Ludwig-Maximillians Universitätissä joulukuussa 2017

Erasmus-opettajavaihtoon on saatavilla selkeät ohjeet ja hakulomakkeet. Tukea saa matkoihin ja asumiseen. Kokemukseni mukaan vastaanottava yliopisto auttaa yliopiston sijainnin kannalta sopivan majoituksen varaamisessa ja muissa käytännön asioissa. Vierailulle hyvä lähtökohta on sopia vastaanottavan yliopiston kanssa kaikkien osapuolten toiveet ja tarpeet etukäteen. Esimerkiksi Müncheniin tekemäni vierailun yksityiskohdat selvitin paikallisen suomen kielen lehtorin kanssa. Hän pystyi kertomaan tarkasti opetuksen sisällöstä ja opiskelijoiden kielitaidosta.

Opetusvaihdoissa olen opettanut paikallisen yliopiston omaan ohjelmaan kuuluvia kursseja. Lisäksi paikallinen yliopisto on usein toivonut laajemmalle kuulijakunnalle tarkoitettua yleisöluentoa tai vierailua paikallisessa tutkijaseminaarissa. Vierailuilla olemme myös keskustelleet opetus- ja tutkimusyhteistyöstä. Münchenissä ehdin osallistua paikallisen opettajan ja opiskelijoiden mukana myös Baijerin suomalaisen seurakunnan Kauneimpiin joululauluihin.

Vaihtojen aikana olen tutustunut kollegoihin ja opiskelijoihin ulkomaisissa yliopistossa sekä saanut paljon yhteistyökumppaneita. Vierailujeni yhteyshenkilöinä toimineet paikalliset opettajat ovat olleet hyvin avuliaita ja omistautuneita. Lyhytkin jakso tuo uusia näkökulmia omaan työhön, ja on arvokasta nähdä ulkomaisen yliopiston arkea sisältä päin.

Opetusvierailuilla opetuksen sisällöstä ja käytännön toteutuksesta kannattaa neuvotella mahdollisimman tarkasti etukäteen, jolloin vaihtojaksosta saa paljon irti. Esimerkiksi Keski-Euroopassa lukukaudet ajoittuvat hieman eri tavalla kuin Suomessa, mutta etukäteissuunnittelulla kaikille sopiva ajankohta todennäköisesti löytyy. Ulkomaille lyhyemmäksi jaksoksi lähtemiseen on paljon toimivia mahdollisuuksia.

Simo Laakkonen, maisemantutkimuksen yliopistonlehtori, tutkijavaihdossa Tukholman yliopistossa 6 kk 2011 ja Kansasin yliopistossa 2 kk 2014

Rahoitus Tukholmaan järjestyi johtamani hankkeen ja Kansasiin Suomen Akatemian tutkimusprojektin kautta. Poikani olivat tuolloin jo isoja, joten olin vaihdossa yksin. Asuminen järjestyi Tukholmassa erinomaisesti, koska yliopistolla oli omia asuntoja. Kansasissa asuntotilanne oli hankalampi, eikä viisumin saaminen ollut itsestään selvää. Tukholmassa oletettiin pohjoismaiseen tapaan, että jokainen hoitaa itse asiansa, joskin hallinto toimi hyvänä tukena. Yhdysvalloissa toimintatapojen opettelu vei aikansa.

Vaihdossa paneuduin pääosin tutkimuksen tekemiseen. Tukholmassa kävin läpi ruotsalaista arkistoaineistoa Itämeren ympäristöhistoriasta. Kansasin-matkan yhtenä teemana oli toisen maailmansodan ympäristöhistoria. Sen ymmärtäminen, kuinka erilainen Yhdysvaltain kokemus tästä sodasta oli ja on Euroopan kokemuksiin verrattuna, oli silmiä avaavaa. Kummassakin paikassa pidin tietysti esitelmiä: Yhdysvalloissa Kansasin lisäksi Kaliforniassa, Michiganissa ja paluumatkalla Torontossa Kanadan ympäristöhistorian verkoston podcastissa.

Kokemukset vaihdosta ovat olleet pääasiassa positiivisia. Matkailu avartaa. Aina. Yhdysvaltain akateeminen kulttuuri on arkipäivän tasolla yllättävän epäsosiaalista, ahdistunutta ja kaavoihin kangistunuttakin – ja yliopistot pyörivät roskaruualla. Suosittelen muita maita etenkin pitempää vaihtoaikaa harkitseville.

Vinkiksi vaihtoa suunnitteleville: kannattaa miettiä myös vapaa-aikaa ja valmistella etukäteen sitä koskeva vaihtosuunnitelma. Vapaa-ajan harrastukset auttavat huomattavasti paikkakuntaan sisään pääsemisessä.

Helena Ruotsala, kansatieteen professori, tutkijavaihdossa Szegedissä 2017 ja Würzburgin yliopistossa 2017

Olin vuonna 2017 kahdesti tutkijanvaihdossa, toukokuun alussa Szegedissä Erasmus-vaihdossa, johon kuului kahdeksan tuntia opetusta, ja lisäksi koko marraskuun Suomen Akatemian liikkuvuusrahalla ”Animal Agency” -tutkimushankkeen kautta Würzburgin yliopistossa. Aiemmin olin vuoden Baselin yliopistossa vaihdossa ja talvilukukauden DAAD-professorina Hampurissa. Matkajärjestelyt hoituivat osin keskitettyjen matkapalvelujen avulla, osin omin voimin. Majoituksen järjestämisessä apuna olivat paikalliset kollegat.

Würzburgissa järjestelyt toimivat loistavasti. Sain oman työhuoneen, IT-yhteydet ja kirjastokortin. Suurena apuna minulla oli oppiaineen ”tieteellinen aputyövoima” -palvelu. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että minulle toimitettiin kirjastosta haluamani kirjat ja tarvittaessa henkilökunta hoiti niiden kopioinnin ja skannauksen. Joku huolehti koko ajan, että kaikki on hyvin, myös vapaa-aikana.

Szegedissä opetin ja osallistuin opetus- ja tutkimusaiheeseeni liittyville ekskursioille. Würzburgissa kirjoitin tieteellisen artikkelin, osallistuin tiedotustilaisuuteen ja pidin esitelmän Pizza mit dem Proff -sarjassa. Solmimme myös Erasmus-vaihtosuhteen Würzburgin yliopiston kanssa. Tutkimusyhteistyömme jatkui tänä keväänä täällä Turussa, kun Würzburgin yliopiston tutkija Irina Arnold vieraili luonamme maaliskuun alussa.

Verkostoitumisen ohella tutkimusvaihtojen paras anti on ollut mahdollisuus keskittyä kirjoittamiseen. On ollut myös mielenkiintoista seurata ja vertailla Turun ja Würzburgin yliopistojen käytäntöjä. Tieteellisen aputyövoiman käyttö on loistava apu tutkimustyöhön: professorin ei tarvitse tuhlata aikaa pikkuhommiin. Professorien työtaakkaa helpottavat myös oppiaineiden omat sihteerit. He hoitavat suurimman osan siitä paperinpyörityksestä, jota me Turun professorit joudumme tekemään. Toisaalta meillä Turussa kirjastot toimivat paremmin kuin siellä.

Würzburgin yliopistossa suurimpia käytännön ongelmia oli kunnollisten ruokailupaikkojen puute. Tarjolla oli lähinnä meluisia opiskelijaravintoloita, Mensoja. Ongelmallista oli myös se, että täydellinen irrottautuminen kontaktiopetuksesta ja hallinnosta kotimaassa osoittautui mahdottomaksi. Tunnin aikaeron vuoksi esimerkiksi Suomessa aamulla kahdeksalta alkanut kokous piti hoitaa netin välityksellä majapaikasta, koska sikäläiseen yliopistoon ei ehtinyt tai jaksanut sisälle ennen kello seitsemää. Eniten vaivaa aiheutti Saksassa yleinen tapa: ilmainen nettiyhteys toimi vain puoli tuntia, jonka jälkeen yhteys katkeaa ja sisään pitää kirjautua uudelleen.

Lisää kokemuksistani voi lukea kulttuurintutkijoiden fokaus-blogista ja Serendipity-blogistani.

Nina Tynkkynen on Nordic Cultural and Social Resilience (Nocure) -maisteriohjelman yliopistonlehtori ja Pia Koivunen tutkijatohtori yleisen historian oppiaineessa.

Hiiskutussa aiemmin julkaistuja artikkeleita tutkimus- ja opettajavaihdosta:

Eeva Hallikainen: Tuliaisia Roomasta (Hiiskuttua 2/2017)

Georges Kazan: Relic Studies in the Turku Cathedral Relics Project (Hiiskuttua 1/2017)

Suvi Karila: Maailman rikkain yliopisto (Hiiskuttua 1/2016)

Lee Alexander: From Tolkien to Turku (Hiiskuttua 2/2014)

Siru Kainulainen: Suomalaista kirjallisuutta Kölnissä (Hiiskuttua 2/2013)

Helena Ruotsala: Saksa neljässä kuukaudessa (Hiiskuttua 2/2012)