Kulttuurin ja terveyden jäljillä

Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen tiloihin on monen huomaamatta muuttanut kiinnostava vieras. Artiumissa, musiikkitieteen käytävällä, sijaitsee kulttuurisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen professorin, Marja-Liisa Honkasalon huone. Huoneen ovi on kopiointihuoneen takana, hieman piilossa käytävän kulkijoilta, joten ulompaan oveen on ilmestynyt käsinkirjoitettu tienviitta. Tämä kertoo huoneen haltijan halusta luoda kontakteja kaikkiin laitoksen oppiaineisiin.

Tiedustelen professorilta, kirjaisinko ylös hänen toiveensa tulla kutsutuksi laitoksen moninaisiin kahviseuroihin. ”Pistä sinne niin!”, Honkasalo innostuu. ”Välillä tuntuu hieman yksinäiseltä, kun toimii näin erityisellä sektorilla. Olisi mukavaa päästä keskustelemaan eri alojen tutkijoiden kanssa ja samalla löytää yhteneviä kiinnostuksen kohteita.”

Marja-Liisa Honkasalo hoitaa Turun kaupungin kutsumana poikkitieteellistä professuuria, jonka tarkoituksena on tutkia kulttuurin, ruumiillisuuden ja terveyden välisiä vuorovaikutussuhteita. Kutsu tehtävään tuli Honkasalon toimiessa vielä kulttuurin, terveyden ja yhteiskunnan professorina Linköpingin yliopistossa. Ruotsiin Honkasalo lähti vuonna 2006, jolloin hänellä oli jo pitkä historia aihepiirin tutkimuksessa mutta jolloin Suomessa oli vielä hankalaa saada työtä näin poikkitieteelliseltä alalta. Ruotsissa Honkasalo kiinnostui materiaalisuudesta luonnon, kulttuurin ja teknologian rajapintana, sekä feministisestä teknotieteen tutkimuksesta. Kysymykset johdattivat hänet muun muassa pohtimaan sydänsairaita kyborgeina, sekä kiinnostumaan eroista, jotka ilmenivät potilaiden ja lääketieteen tavoissa hahmottaa keinosydämellä tai tahdistimella varustettuja kehoja.

Paluu Suomeen tuli ajankohtaiseksi tänä vuonna. ”Olin ammentanut tyhjiin sen, mitä ruotsalaisella tiedeyhteisöllä oli tarjottavana omien tutkimusintressieni suhteen ja halusin päästä entistä syvemmälle aiheessani, kytkemään tuloksiani paljon entistä suurempiin kysymyksiin.”

Honkasalon ala on lääketieteen antropologia, jonka yhteydessä hän on tutkinut esimerkiksi sitä, miten sairaat itse hahmottavat maailmaansa, kuinka ihmiset merkityksellistävät ja selittävät sairauksiaan, ja miten potilaiden käsitykset muodostavat glokaalin kudelman, jossa yhdistyvät persoonalliset näkemykset, paikallinen kulttuuritraditio ja lääketieteen uusimmat selitysmallit.

”Ymmärrykset sairaudesta, terveydestä, hyvinvoinnista ja parantamisesta ovat kulttuurisesti rakentuneita, joten esimerkiksi itsehoito ja hoitoon hakeutumisen ristiriitaiset motiivit selittyvät sieltä käsin”, Honkasalo painottaa.

Honkasalo siis näkee kulttuurin vuorovaikutuksena ja merkitysjärjestelmänä, jossa ihmiset toimivat, jota he muokkaavat ja joka puolestaan muokkaa heitä. Toinen tulokulma kulttuurin ja terveyden välisiin suhteisiin on Honkasalon mukaan kuitenkin muodostunut viimeisten viiden vuoden aikana suosituksi tutkimusalueeksi. Kulttuuri ymmärretään tuolloin taidetuotteina ja taiteellisena ilmaisuna. Tällaisista tutkimushankkeista puuttuu Honkasalon mukaan toistaiseksi selkeä metodologia. Ilmiön nousun taustalla Honkasalo näkee esimerkiksi kulttuurituotannon vakiintumisen, sekä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden panostukset. Terveydenhoitoala ja kulttuuriala ovat lisäksi molemmat olleet kasvavia työllistäjiä, joten ne ovat monenlaisten intressien keskipisteessä.

Honkasalo onkin nopeasti huomannut professuuriinsa kohdistuvan monenlaisia odotuksia. Hän on mukana Turun kaupungin ”Kulttuuri tekee hyvää” -hankkeessa, jossa selvitellään taiteellisiksi toimiksi ymmärretyn kulttuurin vaikutusta terveyden edistämisessä. Hanke arvioi myös Turun kulttuuripääkaupunkivuotta tästä näkökulmasta.

”Monien tahojen toiveena on saada mitattavissa olevia tuloksia, lääketieteellisiä indikaattoreita. Vaikutusten arvioiminen on kuitenkin vaikeata ja itse näen niistä useimpien kulkeutuvan välillisesti. Taiteen tekemisessä esimerkiksi vuorovaikutus ja yhteisöllisyys, sekä niiden voima muuttaa kaikkia osallistujia, voivat hyvinkin olla se kanava, jonka kautta taiteella on terveyttä edistäviä vaikutuksia.”

Honkasalo pyrkiikin löytämään tapoja yhdistää erilaisia näkemyksiä ja odotuksia. Yhtenä mahdollisuutena hän näkee etnografisen lähestymistavan taiteen tekemiseen. Hän toivoo pääsevänsä paneutumaan siihen, mitä taiteen tekeminen tekee taiteilijalle itselleen. Tämän kysymyksen suhteen Honkasalo toivoo yhteistyötä laitoksen taiteiden tutkimuksen oppiaineryhmän kanssa.

Marja-Liisa Honkasalo on hankkinut asunnon Turusta, mutta koti on Siuntiossa. Vapaa-aikanaan hän liikkuu luonnossa kahden suuren koiransa kanssa, lukee tai kuuntelee musiikkia. Faces-festivaali on ollut erityisesti Honkasalon mieleen. Tarjolla on siis monenlaista jutunjuurta poikkitieteellisiin kahvihetkiin!

Tiina Nyberg
Turku 2011 Päältä katsoen -projektin koordinaattori