”Miksi meitä on niin moneksi?” Tutkielma Homoiltaa seuranneesta keskustelusta
Syksyllä 2010 televisiossa esitettiin Ajankohtaisen kakkosen Homoilta. Teemaillassa käsiteltiin muun muassa homojen oikeutta adoptioon ja kirkkohäihin. Ohjelma sai runsaasti huomiota paitsi työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa myös mediassa.
Mediatapahtuma
Sen lisäksi, että Homoilta itsessään oli mediavetoinen tapahtuma, sitä seurannut keskustelu oli sekoitus erilaisia mediamuotoja. Ohjelma puhutti sekä televisiossa, sanomalehdissä että sosiaalisessa mediassa. Keskustelu henkilöityi varhaisessa vaiheessa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, erityisesti kirkon avioliittokantaan. Osaltaan ilmiö liittyi ohjelmaa seuranneisiin kirkosta eroamisiin. Jo ohjelman esitysaikana oli nähtävissä piikki erojen määrässä. Ohjelmaa seuranneina viikkoina tahti kiihtyi sitä mukaa, mitä enemmän aiheesta mediassa puhuttiin. Pureudun pro gradu -tutkielmassani sanomalehtien lukijapalstoilla ohjelman jälkeen käytyyn keskusteluun.
Kirkon merkitys
Keskustelu homojen oikeuksista toi kiinnostavalla tavalla esille kirkon aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskustelussa oltiin yhtä mieltä siitä, että kirkon merkitys Suomessa on suuri. Puheenvuorosta riippuen oltiin kuitenkin erimielisiä sen suhteen, millainen aseman tulisi olla jatkossa. Osa toivoi kirkon uudistuvan muun yhteiskunnan mukana ja säilyttävän symbolisesti tärkeän asemansa. Toiset toivoivat kirkon asettuvan yhteiskunnasta selkeästi erilleen. Avioliittoinstituutio yhdistettiin keskustelussa laajasti juuri kirkkoon, asian lainsäädännöllistä puolta nostettiin esiin vain harvoin.
Toiseuttamista ja tasa-arvoa
Homoseksuaaleihin suhtauduttiin kahtalaisesti, joko yhteiskunnassa läsnäolevina toisina tai tasavertaisina kansalaisina. Ero suhtautumisessa näkyi useimmiten avioliittokannassa, siinä, tulisiko homoilla olla oikeus avioliittoon siinä missä heteroillakin. Vaikka homous sinällään hyväksyttäisiinkin, ajatus sukupuolineutraalista avioliitosta koettiin paikoin uhkana. Homoavioliittoon kriittisesti suhtautuvissa puheenvuoroissa avioliittoa näytettiin yleisesti pidettävän eräänlaisena viimeisenä linnakkeena, josta kiinni pitämällä tehtiin ero hetero- ja homoseksuaalisuuden välille.
Hidas muutos
Aiempaan homojen oikeuksista käytyyn keskusteluun verrattuna käsitykset ovat muuttuneet yleisesti ottaen myönteisemmiksi. Homoutta ei esimerkiksi enää näytetä pidettävän samalla tavalla luonnottomana tai sairaana. Avioliittokysymys on kuitenkin yhä vaikea monelle. Asenteissa tapahtunut muutos voi vaikuttaa hitaalta, mutta se on yhtä kaikki merkittävä.
Susanna Helminen teki pro gradu -tutkielmansa kansalaisuskonnon määrittymisestä sanomalehtien mielipidepalstoilla käydyssä Homoillan jälkeisessä keskustelussa ja valmistui filosofian maisteriksi uskontotieteestä kesän 2015 alussa.