Minä ja Kukryniksy

Minulla oli ollut graduaihe jo pitkään, mutta sitten löysin aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta kartoittaessani kirjan, joka käsitteli täsmälleen minun aiheeni tematiikkaa. Pähkäilin, mitä tehdä. Suuntasin graduahdingossa ohjaajani professori Riitta Pyykön pakeille.

Ohjaajallani oli ratkaisu ongelmaani: Neuvostoliiton julistetaiteen sijaan voisin keskittyä aiemmin tutkimattomiin Kukryniksyn Pravdassa julkaistuihin pilapiirroksiin. Inspiraatiota varten sain lainaan Kukryniksyn toisen maailmansodan ajan taiteellista työtä käsittelevän kirjan — ensikosketukseni Kukryniksyyn.

Mikä Kukryniksy?

Kukryniksy on tunnettu neuvostoliittolainen taiteilijakolmikko, johon kuuluivat Mihail Kuprijanov (1903–1991), Porfiri Krylov (1902–1990) ja Nikolai Sokolov (1903–2000). Heidän laaja tuotantonsa käsittää julisteita, pilapiirroksia, kirjakuvituksia, maalauksia ja teatterilavasteita. Usein he toimivat neuvostoliittolaisen poliittisen totuuden kuvaajina.

Kolmikon yhteistyö alkoi yhteisten opintojen myötä 1920-luvulla ja kesti 1990-luvulle. Heidän kautensa oli pitempi kuin yhdenkään neuvostojohtajan. Kukryniksyn merkityksestä kertoo myös se, että heille myönnettiin maan korkein mahdollinen työstä saatava tunnustus, Sosialistisen työn sankarin arvonimi.

Gradusta väitökseen

Kukryniksy-kirjasta huomasin kolmikon käyttäneen paljon eläinsymboleita. Toisen maailmansodan aikaiset eläinpilapiirrokset muodostuivat graduaiheekseni. Palatessani myöhemmin Turun yliopistoon tekemään väitöskirjaani ohjauduin saman tematiikan piiriin, joskin ajassa eteenpäin toisesta maailmansodasta kylmään sotaan. Graduaihe paisui väitöstutkimukseksi.

Vuosien uurastus kulminoitui väitökseen. Väitöspäivä on sumun peitossa. Se ei johdu vain karonkassa virranneesta viinistä. Itse väitöksestä mieleeni on piirtynyt välähdyksenomaisia tilanteita: kustoksen ja vastaväittäjän tyynnyttävät sanat ennen väitöstä, perhe ja ystävät Tauno Nurmela -salin penkeillä, tilanteesta nauttiminen jännityksestä huolimatta. Karonkastakin muistan jotain: mukava tunnelma, kauniit puheet, hyvä ruoka.

Päällimmäisenä muistan kuitenkin ohjaajani minulle antaman lahjan ja sen aiheuttaman liikutuksen. Sain Kukryniksyn toisen maailmansodan aikaista taidetta käsittelevän teoksen — juuri sen kirjan yli kymmenen vuoden takaa. Kirjan, josta kaikki alkoi.

Ei enää Kukryniksyä?

Odotin olevani helpottunut väitöksen jälkeen. Olin kuitenkin surumielinen. Yhteinen matkani Kukryniksyn kanssa oli tullut päätökseensä. Toivon, että tiemme vielä kohtaavat.

Reeta Kangas on hiljattain venäjän kielestä väitellyt propagandataiteen ja eläinsymboliikan tutkija.

Cartoon Fables: Animal Symbolism in Kukryniksy’s Pravda Political Cartoons, 1965–1982 (Annales Universitatis Turkuensis B 427, 2017) on luettavissa verkossa.