Mitä teemme kaikella tällä tiedolla?

Puolustin julkisesti väitöstutkimustani Something Completely Historical: Monty Python, History and Comedy syyskuussa 2016. Väitöstilaisuus oli upea kokemus, nautin keskustelun joka sekunnista. Suuri kiitos tästä kuuluu vastaväittäjälleni Sir Christopher Fraylingille, joka haastoi minut selventämään teoreettis-empiirisiä ratkaisujani, kontekstuaalisia painotuksiani ja muita väittelijältä tyypillisesti kysyttäviä asioita. Eräässä kohtaa hän testasi minua ilmeisen harkitulla, dramaattisella retorisella siirrolla: listattuaan kaikessa rauhassa imartelevan pitkän listan työni ansioita hän kysyi: ”What’s the punchline?” Mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaa, mitä käyttöä kaikella tällä tiedolla on?

Tutkin väitöskirjassani Monty Python -ryhmän komediaa historiakulttuurin poikkeuksellisena ilmentymänä. Historiakulttuuriksi ymmärretään kaikki ne tavat, joilla historia on läsnä kulttuurissamme: kysymys on tiedon ja käsitysten tutkimuksesta. Ryhmän jäsen Michael Palin totesi, että valmistuttuaan yliopistosta hänellä oli valtava määrä ”turhaa tietoa” historiasta. Hän päätyi käyttämään sitä komedian kirjoittamiseen. Tutkijan tehtävä on tehdä tällaiset nopeasti katsoen erikoisemmatkin ilmiöt ymmärrettäviksi.

Epäilen, että edellä mainitulla kysymyksellään vastaväittäjäni halusi nähdä, osaanko vastata siihen. Asiantuntijapiirien – ”humanistisen kuplan” – ulkopuolella motiivi samalle kysymykselle on tyypillisesti toinen, ja nykyisessä haastavassa toimintaympäristössä jokaisen humanistin onkin syytä miettiä perustelut omalle työlleen. Pelkkä viittaus aiempaan tutkimukseen ei riitä.

Humanistisen tutkimuksen tehtävästä ja arvostuksesta on keskusteltu viime aikoina aiempaa jyrkemmin äänenpainoin. Yksi reaktio tähän on joulukuussa 2016 julkaistu Tuomas Heikkilän ja Ilkka Niiniluodon kirja Humanistisen tutkimuksen arvo. Kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta. Omien kokemusteni mukaan humanistista tutkimusta ei pidetä turhana vaan lähtökohdiltaan vinoutuneena: tutkimuskohteen fanituksena tai myötäelämisenä, tutkimukseksi naamioituna politikointina, eräänlaisena yhteiskunnan edessä ilakointina, tai näiden yhdistelmänä.

Uskon, että paras tapa vakuuttaa mahdollisimman monet humanistisen tutkimuksen arvosta on tehdä älyllisesti rehellistä, tasapuolista tutkimusta sekä miettiä tarkoin, mitä merkitystä kaikella tuottamallamme tiedolla on tiedeyhteisön ja oman tutkimusalueen ulkopuolella. Sitä tullaan meiltä tivaamaan varmasti yhä useammin.

Rami Mähkä on populaarikulttuuriin ja historiakulttuuriin erikoistunut tutkija.

Ylen Kultturicocktailin juttu Mähkän väitöstutkimuksesta.

Tuomas Heikkilän ja Ilkka Niiniluodon kirja Humanistisen tutkimuksen arvo – kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta (2016) on ladattavissa tästä linkistä.