Paluu kylmän sodan maailmaan

Olen eläkkeellä oleva meriupseeri, jonka palvelusaikaa 1970- ja 1980-luvuilla sävyttivät kylmän sodan henki, Pariisin rauhansopimus, Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus sekä sen synnyttämä ystävyyssuhde itäiseen naapuriimme. Ilmapiiriä voidaan kuvata pyhäksi kolminaisuudeksi, jossa isää edusti Kreml, poikaa presidentti Kekkonen ja pyhää henkeä YYA-sopimus. Idän ja lännen valtakamppailun keskellä Suomi pärjäsi hienosti. Olemme vapaa läntinen demokratia. Palasin takaisin kylmän sodan maailmaan tehdessäni väitöskirjatutkimustani ”Antonio Gramsci” -öljytankkerin onnettomuuksien uutisoinnista.

Hajakuormituksen lisäksi öljy saastutti Itämerta

Palvelusaikanani Itämeri tuli minulle tutuksi, ei pelkästään idän ja lännen välisenä harmaana vyöhykkeenä, vaan myös hienona merellisenä luontoarvona. Itämeren tila on kuitenkin huonontunut ihmisen toiminnan seurauksena. Itämerta rasittaa veden rehevöityminen, josta näkyvinä merkkeinä ovat lähes jokakesäiset runsaat leväkukinnat sekä rantojen ja kalaverkkojen limoittuminen.

Itämerta pitkin kyntää suuri määrä laivoja. Itämeri on matala ja karikkoinen meri, jossa navigointi on ollut ja on edelleen vaativaa. Talvella vaikeat jääolosuhteet ovat olleet laivaliikenteelle erityinen haaste. Laivojen aiheuttamat ympäristöriskit ovat riskien hyvästä hallinnasta huolimatta aina olemassa. Ympäristövahinkoriski realisoitui öljypäästöinä neuvostoliittolaisen tankkerin Antonio Gramscin karilleajojen jälkeen vuosina 1979 ja 1987.

YYA:n ilmapiiri leimasi öljypäästöjen torjuntaa

Tutkin väitöskirjassani median välittämää tietoa ja kuvaa Antonio Gramscin onnettomuuksista. En siis tutkinut itse onnettomuutta, vaan sitä, mitä YYA-Suomen media kertoi onnettomuudesta.

Antonio Gramscin öljypäästön torjuntatoimista uutisoitiin suomalaisessa mediassa laajasti. Sanomalehdet käsittelivät itsesensuurin ohjaamina öljypäästöjä yksipuolisesti. Voikin sanoa, että vain öljy kulki – toisin kuin asianmukainen tieto öljystä.

Vuonna 1979 öljypäästön torjuntatoimia leimasivat Neuvostoliittolaisten vaitonaisuus ja suomalaisten viranomaisten hyssyttely. Suomessa Neuvostoliitto oli loukkaamattoman auktoriteetin asemassa. Kritiikittömyys Neuvostoliittoa kohtaan johti siihen, että suomalaiset viranomaiset saivat kaiken julkisen arvostelun syliinsä. Ruotsi ei puolestaan säästellyt sanojaan arvostelleessaan Neuvostoliiton osuutta öljypäästöön ja sen seurauksiin.

Tutkimukseni paljasti sen, kuinka tiukasti Itämeren suojelu ja suojelun toteuttaminen olivat sidoksissa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Itämeri ja sen hyvinvointi olivat alisteisia poliittiselle valtapelille.

Tutkimukseni vei minut takaisin YYA-Suomen aikaan ja auttoi näkemään, kuinka me tuolloin palveluksessa olleet upseerit emme saaneet osallistua julkiseen keskusteluun Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikasta ja kuinka YYA-sopimuksen tulkintaa saarnattiin lähes kaikissa käänteissä.

Kirjoittaja on komentaja evp, joka väitteli yleisen historian oppiaineessa marraskuussa 2020 neuvostotankkeri Antonio Gramscin öljypäästöistä ja niiden saamasta julkisuudesta suomalaisessa mediassa.

Ympäristövahinkouutinen Antonio Gramsci. Neuvostotankkerin öljypäästöt ja torjuntatoimet suomalaisessa mediassa vuosina 1979 ja 1987. Väitöskirja on julkaistu UTUPubissa.