Rakkaus tutkimukseen ja rakkaus tutkimuskohteena

Väittelin kulttuurihistoriasta viime huhtikuussa. Väitöskirjatyöni aihe on samaa sukupuolta olleiden seksuaalisuuden ymmärtäminen myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa. Omassa ajassamme aihepiiri asettuu lähinnä homoseksuaalisuuden käsitteen alle, keskiajalla näitä asioita nimettiin mm. luonnonvastaiseksi synniksi, sodomiaksi sekä synniksi, josta piti vaieta.

Työni yläotsikko on ”Stinking deed, deepest love”, suomeksi siis haiseva teko, syvin rakkaus, ja tämän yläotsikon onkin tarkoitus kuvata varsin monenlaisia ja myös ristiriitaisia tutkimustuloksia, joista väitöskirjani lopulta koostuu. Monet vastaukset mahdollistuivat mielestäni juuri siksi, että vuosien työn mittaan en vieroksunut erilaisia lähderyhmiä. Sen sijaan pyrin tutustumaan kaikkiin mahdollisiin 1300- ja 1400-lukujen ajan Englannissa tehtyihin lähteisiin, jotka vähänkin koskettivat tutkimusaihettani.

Tom Linkisen väitös 13.4.2013 Caloniassa alkamaisillaan; vasemmalla väittelijä valmiina puhumaan mm. rakkaudesta, keskellä kulttuurihistorian professori Hannu Salmi ja oikealla opponentti, professori Ruth Mazo Karras odottavammalla kannalla. Kuva: Sari Miettinen.
Tom Linkisen väitös 13.4.2013 Caloniassa alkamaisillaan; vasemmalla väittelijä valmiina puhumaan mm. rakkaudesta, keskellä kulttuurihistorian professori Hannu Salmi ja oikealla opponentti, professori Ruth Mazo Karras odottavammalla kannalla. Kuva: Sari Miettinen.

Projekti tietenkin venyi useamman vuoden mittaiseksi kun en rajannut tutkittavakseni jotakin kompaktia lähdejoukkoa ja -kysymystä. Tässä vaiheessa vuodet eivät haittaa, koska erilaisten kysymysten esittämisen kautta sain aiheesta lopulta irti kuuden pääluvun verran erilaisia näkökulmia. Näitä ovat: 1) tuomitsemisten käsitteelliset ja kulttuuriset raamit, 2) hiljaisuus aihepiirin ympärillä, 3) melu aihepiirin ympärillä, joka liittyi vahvasti ajan poliittisiin ja uskonnollisiin valtataisteluihin ja niihin liittyneisiin erilaisiin mustamaalaamisiin, 4) esiin nouseva inho, pelko ja myös kauhu kun näihin asioihin tartuttiin esimerkiksi erilaisissa runoelmissa, 5) nauru ja pilkkanauru, josta siitäkin muutamia keskiajan jälkiä lähteistä on säilynyt tulkittavaksi, ja 6) myöhäiskeskiajan englantilaisessa menneisyydessä olleet mahdollisuudet välttää tai ohittaa erilaiset tuomitsemiset. Tähän viimeiseen kysymysten kokonaisuuteen, lopulta, tulevat mukaan myös kysymykset rakkauksista samaa sukupuolta olleiden välillä.

Kaiken tuomitsevan teologian, retoriikan, runoelmien kauhukuvien ja pilkkanaurujen jälkeen pohdin väitöskirjassani myös mahdollisuuksia hiljaisuuden, hämmennyksen, sekä ystävyysliittojen ja ystävien välisen rakkauden ylistämisen traditioiden kautta. Menneisyyden mahdollisilla naispareilla nämä mahdollisuudet asettuvat hiljaisuuden raameihin. Miesparien mahdollisuuksien historia ohi tuomitsemisten asettuu perinteeseen ystävien välisen rakkauden ylistämiseen rakkauksista syvimpänä. Ystävyyssuhteita, ystävyysliittoja ja niiden ohessa monenlaisia pariskuntia ja rakkauksia saatettiin solmia ja siunata kirkoissa, ja niistä kirjoitettiin useita ylistäviä romanttisia runoja. Tällä tavalla mahdollisuuksien historia ohi tuomitsemisten avautuu niin kirjallisessa mielikuvituksessa kuin joidenkin oikeasti eläneiden ihmisten menneissä elämissä.

Tästä rakkaudesta olen nyt jatkanut tutkimuksellisen tietokirjan parissa. Sen valmistumisen tueksi pidin viime syksynä myös luentokurssin, aiheena nimenomaan rakkaus ja samaa sukupuolta olleet pariskunnat keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa. Aineistoa kyllä riittää, ja oma rakkaus tutkimukseen vie osaltaan eteenpäin. Viime keväänä aloitin väitöstilaisuuteni lektion sanoilla: ”Aivan ensimmäiseksi minun on tunnustettava jotakin: olen rakastunut. Rakastan historiaa. Siksi olen historiantutkija”. Tottahan tuo on, ja kun nyt myös tutkin rakkautta, voinkin lähettää mitä rakkaudellisimmat terveiset kaikille lukijoille.

Tom Linkinen on turkulainen kulttuurihistorioitsija.