Sluibailtu

Sinun lempikirjasi on Sinuhe egyptiläinen. Minun on Sieppari ruispellossa. Lupasimme lukea toistemme lempikirjat, löytää jotain uutta toisistamme. Lauantai-illan lupaus, toteuttaminen aloitettiin sunnuntaina. Makaan sängyllä lukien Sinuhea ja olen kuulevinani sinun hengityksesi olohuoneesta. Nousen hiljalleen sängyltä, jätän Sinuhen siihen ja hiivin hiljalleen ovensuuhun. Istut sohvalla, olet vetänyt jalkasi koukkuun ja pidät kirjaa polviasi vasten. Miten kukaan voi lukea mitään noin lähellä silmiään? Yskäiset, sinun olkapääsi ovat jännittyneet.

Sinä et taida samastua Holden Caulfieldiin yhtä suurella innolla kuin minä aikoinani. Kulmat kurtussa, silmälasit valuneet nenänpäähän. Käännät sivua, pöydällä on teekuppi, jonka puoliksi juotu sisältö on jo ehtinyt kylmetä. Jaloissasi on eriparisukat, ei kuulemma haittaa töissä. Vieressäsi on auki Tieteen Kuvalehti. Sitä on sitten sluibailtu Siepparin kanssa?

Nostat katseesi minuun, olen roikkunut näkökenttäsi laitamilla. Katson sinuun. ”Älä mua tuijota, vaan lue sitä saatanan Siepparia.”

”Ai samalla innolla, kun sä luet nyt Sinuhea siinä ovensuussa?”