Suomeksi käännetyt saksalaiset marssilaulut yhdistivät aseveljiä

Saksalaissotilaat osasivat marssia laulaen sotaan. Suomen ja Saksan aseveljeyden yksi ilmentymä oli saksalaismarssien ”tuonti” Suomeen. Suomeen omaksuttiin lähes yksinomaan marssilauluja, joita voi pitää sisällöltään epäpoliittisina.

Wehrmachtin marssilauluperinne

Saksassa on loppukeväästä käyty laajaa keskustelua siitä, missä määrin nykyisen Bundeswehrin piirissä vaalitaan sodanaikaisen Wehrmachtin perinteitä. Osana keskustelua Saksan puolustusministeri hyllytti toukokuun alussa Bundeswehrin vuonna 1991 julkaistun laulukirjan, koska se sisältää kolme sodanaikaista marssilaulua.

Joidenkin Euroopan maiden asevoimat olivat tunnettuja siitä, että ne kirjaimellisesti marssivat laulaen sotaan. Erityisesti tämä piti paikkansa Saksan asevoimien Wehrmachtin kohdalla.

Kansallissosialistit ja laulumusiikki

Kansallissosialistien musiikkipolitiikassa juuri laulumusiikilla oli keskeinen rooli. Kolmannessa valtakunnassa laulettiin paljon. Sen takia Hitlerin Saksaan onkin joskus viitattu myös lauludiktatuurina. Yksi keskeisimpiä sotilasmusiikin säveltäjistä oli Hermann Nielebock alias Herms Niel. 1930-luvulla Niel sävelsi useita, pääosin sanoituksiltaan epäpoliittisia marssilauluja. Kuuluisimpiin lauluihin kuuluivat naisten nimiä kantavat ”Erika”, ”Hannelore” ja ”Rosemarie”, joista kuuluisimpana on pidettävä ”Erikaa”. Toisen maailmansodan ikivihrein ”laulumorsian” ”Lili Marleen” oli Norbert Schultzen käsialaa.

Saksalaisen marssilaulun rantautuminen Suomeen: Kaarina, Anneli ja muut

Saksalaista marssimusiikkia ei kuitenkaan juuri oltu omaksuttu Suomessa, tiiviistä sotilaallisista, kulttuurisista ja poliittisista suhteista huolimatta. Aseveljeyden solmimisen jälkeen tilanne muuttui, ja musiikkia tuotiin marssilaulujen muodossa Saksasta Suomeen. Vuosina 1941–1942 Suomeen rantautui toistakymmentä saksalaista marssikappaletta. Niiden Suomeen saapumisen taustalta löytyy Reijo ”Palle” Palmroth (tuontikappaleiden suomentaja ja ”maahantuoja”) ja suomalainen tulkitsija Georg Malmstén. Suomessa kappaleet saivat nimekseen ”Kaarina”, ”Anna-Maija”, ”Anneli” ja ”Liisa”. Niistä tuli keskeinen osa Suomen sodanajan soundtrackia. Kappaleet vaikuttivat myös siihen, mitä nimiä Saksassa ja Suomessa annettiin. Laulujen naiskuvassa korostui naisen rooli rakkaudenkohteena – he ovat sotilaiden tyttöystäviä, vaimoja ja heiloja.

Saksan kielen yliopistonlehtori Doris Wagner on perehtynyt saksalaisiin marssilaulujen niemien etymologiaan, poliittisen historian tutkija, VTT Christian Jokinen puolestaan saksalaisiin marssilaulujen ideologiseen viitekehykseen.

Lue lisää:
Doris Wagner & Christian Jokinen: ”’Im Gleichschritt, marsch!”Die finnisch-deutschen Waffenbrüder und ihre Liedbräute’, teoksessa Finland Suomi 100: Language, Culture, History, toim. U. Tuomarla, I. Piechnik & B. Biró. Jagiellonian Library & University of Helsinki, tulossa 2017.