Taiteen palveluksessa

Työura on sattumia täynnä. Humanistiseen koulutukseen näyttää kuuluvan alttius tarttua yllättävään. Fraasi siitä, että humanisti ei valmistu minnekään on työuraani ajatellen pelkästään plussaa.

Kuva Taru Anttila

Olen tällä hetkellä byrokraattiselta kalskahtavassa tehtävässä: Taiteen edistämiskeskuksen Lounais-Suomen toimialueen erityisasiantuntijana. Vanhoilla nimikkeillä se tarkoittaa Varsinais-Suomen taidetoimikunnan pääsihteerin virkaa. Nykyisin vastaan taiteen edistämiseen liittyvistä asioista Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Taiteen edistämiskeskus on virasto, jonka suojissa on parikymmentä taidealakohtaista ja alueellista taidetoimikuntaa, 13 eri toimipistettä ja kahdeksan eri toimialuetta. Yhteensä virastossa on noin 100 työntekijää ja runsaat 200 luottamustehtävää hoitavaa taiteen asiantuntijaa.

Ulospäin näkyvät tärkeimmät tehtävät ovat taiteilijoiden apurahapäätökset ja läänintaiteilijoiden työ taidekentän kanssa. Rahoitus tulee pääasiassa veikkausvoittovaroista, vuosittain taiteelle kanavoituu työmme kautta noin 35 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa lukuisien hankkeiden ja taideohjelmien lisäksi elannon turvaamista usealle sadalle ammattitaiteilijalle.

Varsinais-Suomi, etenkin Turun seutu, on Suomen toiseksi tihein taidekeskittymä. Alueella työskentelee parituhatta ammattitaiteilijaa, ja eri taidealojen kirjo on kattava ja tasapainoinen. Turussa huomaa loistavasti sen, mikä merkitys vahvalla koulutuksella on taide- ja kulttuurikentän monipuolisuudelle. Uudistuminen ja avantgarde ovat itseään ruokkiva kierre – animaation, nukketeatterin ja sirkuksen pioneerityön jatkoksi Turussa tätä päivää ovat mm. maamme aktiivisimmat performanssitaiteen ja äänitaiteen kentät.

Niin, miten tähän on tultu, ja miten minä tähän sovin? Perusopinnot kulttuurihistorian oppiaineessa antavat aivan mahtavan pohjan tehtäviin, joissa yleinen kulttuurikentän ja taiteen herkkyys on tarpeen. Tein maisterintutkinnon valmiiksi vuonna 1996 ja valmistuin lisensiaatiksi Down By The Laituria koskevalla tutkimuksella vuonna 1999. Samalla aloittelin työuraa historian laitoksella tutkijana, tietokirjailijana ja graafikkona. Opin asioita, joita ei yliopistolla opeteta mutta joita siellä saa luvan oppia.

Tietokirjailijana tärkein työni oli vastata kirjoittajaryhmästä, joka teki Turun kaupunginteatterin 60-vuotisjuhlateoksen. Tutkijana en päässyt koskaan aivan maaliin saakka, sillä väitöskirjat ovat edelleen odottamassa aihioina. Monikossa, sillä aiheita on ehtinyt kertyä tähän mennessä jo kolme. Ironista kyllä, olen tehnyt (graafikkona) parikymmentä väitöskirjaa, mutta yksikään niistä ei ole omani.

Kesällä 2009 aloitin nykyisen tehtäväni taidehallinnossa. Siitä lähtien taidetoimikuntalaitos on ollut organisaatiomuutoksen kourissa. Yhtälö on inspiroiva, kun työ koskee tärkeää asiaa – taiteilijoiden toimintamahdollisuuksia – ja organisaatio on murroksessa. Neljä vuotta työni on ollut muutoksen hallintaa ja säännönmukaisia yrityksiä ohjata muutosta oikeaan suuntaan.

Paljon on pelastettu: meillä on valtakunnallinen verkosto taiteen rahoituksesta päättäviä toimikuntia ja toimiva läänintaiteilijoiden järjestelmä. Alueellinen moniarvoisuus on nykyisen työni tärkein tavoite. Suomalaisesta taiteilijoiden suorasta apurahatuesta noin 60 prosenttia kohdistuu pääkaupunkiseudulle. Missiomme on taistella sen lisääntyvää keskittymistä vastaan.

Henri Terho