Unien sosiaalinen ulottuvuus ja unien kulttuuriperintö

Folkloristisella unien tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet ja unien kerrontaa tutkittiin jo 1970-luvulla tieteen valtavirrasta poiketen. Leea Virtasen perehtyminen enneuniin ja unikertomuksiin sekä Annikki Kaivola-Bregenhøjn jatkama kansanperinteen näkökulma ovat luoneet pohjaa unien tarkastelulle sosiaalisesta näkökulmasta. Unien yhteiskunnallinen näkökulma jatkaa vielä pidemmälle tarkastellen unia sosiologisesta näkökulmasta pohtien muun muassa, kuinka unet voisivat omalta osaltaan osallistua erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuyrityksiin.

Pro gradu -tutkielmassani Unien tutkimuksen varjoissa haluan osoittaa, kuinka unien sosiaalinen ulottuvuus on unien tutkimuksessa jäänyt valtavirrasta syrjään – siitäkin huolimatta, että unikäsitykset, unien tulkinta, jakaminen ja kerronta ovat kaikki kulttuurisidonnaisia ilmiöitä.

Uni on koettu hankalaksi tutkimuskohteeksi sen subjektiivisuuden, kehollisuuden ja kokemuksellisuuden asettamien haasteiden vuoksi. Siksi unien tutkimuksen kentällä voidaan havaita teoreettisen lähestymistavan lisäksi myös menetelmällistä lähestymistapaa. Menetelmällinen ote liittyy unien jakamisen perinteeseen, jossa sisällön ymmärtäminen on tärkeämpää kuin unen toimintamekanismin tai funktion kuvaaminen. Käytännön esimerkkinä tästä ovat erilaiset uniryhmät. Virtuaalinen ympäristö ei pysty tuottamaan riittävästi motivaatiota unien jakamiseen, vaan unet halutaan jakaa kasvotusten.

Uni yhdistää yksilön ja yhteisön, joskin niitä voidaan tarkastella myös erikseen. Aivan samoin voidaan todeta kulttuuriperinnönkin kohdalla: kulttuuriperinnön ydin on yhteisössä, mutta sitä ei ole olemassa ilman yksilöä. Kulttuurin vaikutus ulottuu unen rakennusaineisiin, itse uneen, sekä sen kerrontaan ja tulkintaan. Mutta ovatko unet kulttuuriperintöä? Kysymystä voidaan lähestyä tarkastelemalla ainakin 1) unikertomuksia, 2) unien kertomisen ja jakamisen tapoja sekä 3) unikäsityksiä. Nämä muodostavat unien kulttuuriperinnön kiteytyneen ytimen, jonka ympärillä kiertävät monet kulttuuriperinnön näkökulmasta katsottuna toistaiseksi vielä avoimeksi jäävät kysymykset esimerkiksi unien muistista ja historiasta. Unet eivät ainoastaan synny kulttuuriperinnöstä ja kanna kulttuuriperintöämme, vaan mahdollisesti myös ylläpitävät ja muovaavat kulttuuriperintöämme.

Silja Heikkilän kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaineeseen laatima pro gradu -tutkielma Unien tutkimuksen varjoissa. Unien sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus unien tutkimuksessa 1900–2000-luvuilla valmistui toukokuussa.