Uusi teos Turun ylioppilaista
Turun romantiikaksi nimetty ylioppilasnuorison liikehdintä 1800-luvun alussa oli yllättävän monipuolista ja kielirajat ylittävää. Tuore tutkimus aiheesta kokoaa sen kollektiiviset toimintamuodot ja vaiheet ensimmäiseksi suomenkieliseksi kokonaisesitykseksi Turun romantiikka. Aatteita, lukuvimmaa ja yhteistoimintaa 1810-luvun Suomessa (SKS 2020). Aiemmin ilmiötä on pidetty fennomanian varhaisvaiheena, nyt esiin nousevat kansainvälisemmät seikat.
Useat ovat saattaneet kuulla puhuttavan Turun romantiikasta, mutta harvat luultavasti tietävät, mitä muuta tuon nimen taakse kätkeytyy kuin Adolf Ivar Arwidssonin hahmo. Kyse on Ranskan vallankumouksen jälkeisestä ajasta, jolloin pelot uusista kansannousuista ja odotukset demokratiasta elivät vahvoina.
Keisarillisen Turun yliopiston ylioppilaat ja nuoret maisterit innostuivat runoudesta, kirjallisuudesta ja ruotsalaisen romantiikan aatemaailmasta, mutta laajensivat pian kiinnostustaan yhdistystoimintaan, julkaisujen ja lehtien tekoon, kuoro- ja katulauluun, runonkeruuseen ja varhaiseen yliopistopolitiikkaan. Harrastuksiin kuuluivat ajankohdan filosofian tunnetut nimet Immanuel Kant, Johann Gottlieb Fichte ja Friedrich Schelling.
Turun romantikot solmivat myös tiiviitä yhteyksiä Uppsalan yliopistossa vaikuttaneisiin professoreihin ja oppineisiin, ja useat heistä viettivät vuosia Ruotsissa.
Mediahistoriasta verkostotutkimukseen
Monet opiskelijoiden ryhmätoiminnalle välttämättömät ystävyys- ja tunnesiteet syntyivät yhteisissä lukutuokioissa jo kouluaikoina Porvoon kymnaasissa, josta sitten jatkettiin yliopisto-opintoihin. Uusi teos hahmottaa alkuosassaan tuona aikana voimakkaasti laajentunutta kirjakulttuuria ja siihen liittynyttä lukuhalua ja siirtyy sitten tarkastelemaan akateemisen elämän verkostoja Itämeren piirissä.
Vastikään perustetun Suomen suuriruhtinaskunnan ainoa yliopisto Turussa muistutti ympäristöltään niitä vähäväkisiä pohjoiseurooppalaisia yliopistokaupunkeja, jotka sijaitsivat maaseudulla kaukana metropoleista. Dosentit ja ylioppilaat saattoivat keskittyä pohtimaan sivistysaatetta, Schellingin luonnonfilosofiaa tai yliopistojen asemaa ja tehtäviä yhteiskunnassa.
Kaikki ei sujunut kuitenkaan viattomissa merkeissä, sillä Turussa ilmapiiri oli rauhattomampi kuin Ruotsin akateemisissa keskuksissa. Nyt ilmestyneen monografian päättää esitys kapinoivasta romantiikasta, joka ilmeni kurinpitokiistan nostattamana ylioppilaiden joukkotoimintana, katulevottomuuksina ja lopulta vielä lääketieteen professori Israel Hwasseriin kohdistuneena murhayrityksenä.
Kirjoittaja on Turun yliopiston dosentti.
> Teos kustantajan verkkokaupassa
> Kirjailijan haastattelu teoksesta (YouTube)
Nostokuva: Turku vuonna 1818. Carl von Kügelgenin seepialaveeraus. Wikimedia Commons.