Vaivaistalosta Historicumiin

Turun palon jälkeen oli asuntopula rankka ja köyhiä paljon. Vaivaistalo tuli siis tarpeeseen. Se tehtiin Engelin kaavan äärimmäiseen kulmaan, Sirkkalan kallioille.

Vaivaistalon suunnittelijana oli kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gylich. Komea talo valmistui 1834, köyhille liiankin komea, ja siksi kaupungin oli helppo suostua, kun venäläiset halusivat ostaa sen kasarmiksi. Hinta oli 100 000 ruplaa.

Armeija marssi uudistettuun vaivaistaloon 1846. Uutta olivat erityisesti päätyjen porrashuoneet. Vaivaistaloon oli kuljettu keskeltä, siitä missä nyt on yleisen historian yliopistolehtorin komeasti holvattu työhuone.

Sirkkalaan majoittui Suomen Krenatööritarkk’ampujapataljoona, yhteensä lähes 1000 miestä. Venäläiset tulivat alueelle 1865, jolloin vaivaistaloon perustettiin myös venäläisten upseerien klubi.

Keväällä 1918 Turku oli punainen, kunnes 13.4. Saariston vapaajoukko valtasi kaupungin. Punaiset vangittiin ja tuotiin Sirkkalaan. Pitkin Kaivokatua ja puiston puoliväliä kulki piikkilanka-aita. Leirissä oli enimmillään 3300 vankia. Heistä 175 menehtyi. Teloitettuja oli vain yksi, pakoa yrittänyt tuusulalaispoika. Muistona vankileiristä on Historicumin takarinteessä Ismo Kajanderin nelihaarainen teräsristi sekä itse Kurjenkaivonkatu, joka on punavankien rakentama.

Vuodesta 1919 vaivaistalo oli jälleen kasarmina ja sitten 1944–1946 tehtyjen muutosten jälkeen sairaalana vuoteen 1984 asti. Sotilaista Sirkkala tyhjeni 2002 ja alue tuli yliopistolle. Sotilassairaalan peruskorjauksen suunnitteli ISS Suunnittelupalvelut Oy arkkitehtina Vesa Tiilikka. Historian laitos muutti taloon kesäkuussa 2006. Historicum oli syntynyt.

Kari Immonen
kulttuurihistorian emeritusprofessori