Virolaislähtöisen professorin Ilmar Talven tieteellinen perintö

Professori Ilmar Talven syntymästä tuli tammikuussa 2019 kuluneeksi 100 vuotta. Kansatieteen oppiaine kunnioitti ensimmäisen ja pitkäaikaisen professorinsa juhlavuotta järjestämällä syyskuussa kansainvälisen seminaarin The Legacies of Professor llmar Talve, jossa sekä puhujat että eri työryhmät kartoittivat professori Talven tieteellistä perintöä.

Yksi professorin perinnön osa-alueista on mahdollinen piiloagenda. Piiloagendaa on vaikea hahmotella, vaikka sen merkitys on suuri. Virolaissyntyisen Talven kohdalla tekee mieli avata hänen vaiheitaan, jotka olivat monella mittapuulla huikeat. Tieteellisten tekstien lisäksi hän julkaisi myös kaunokirjallisuutta, jossa oli omakohtaisia elementtejä.

Talve syntyi Mga-nimisessä kaupungissa Inkerinmaalla, jonne hänen virolaiset vanhempansa olivat siirtyneet työn perässä. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän eli Virossa Tapan kaupungissa. Talven kansakouluaikaan vaikutti hänen ankara opettajansa, jonka kuri kielsi monta hauskaa asia. Kiellettyä oli esimerkiksi käydä paikallisessa kirjastossa, koska siellä oli lapsille arveluttavaa kirjallisuutta.

Kansatieteen opinnot Talve aloitti Tarton yliopistossa syksyllä 1938. Seuraavana syksynä syttyi toinen maailmansota, ja Viro joutui miehitetyksi. Sodan jälkeen Talve jatkoi opintojaan pakolaisena Ruotsissa, Tukholman yliopistossa. Jo vuonna 1945 hän kävi kirjeenvaihtoa sitkeästi ruotsiksi sanakirjan avulla – toisen virolaisen pakolaisen kanssa. Ollakseen samanvertainen täytyi pyrkiä enempään kuin muut. Ruotsalaisen professorinsa Sigurd Erixonin Talve totesi olleen itselleen toiseksi tärkein ihminen heti vaimonsa jälkeen.

Ruotsalaisen kansatieteen uudet näkemykset Talve toi mukanaan myös Turkuun, jossa hänen siirtolaistaustansa oli himmeämpi kuin Tukholmassa. Tietty ulkopuolisuus vaivasi silti myös Suomessa. Rautaesirippu ei täysin estänyt tieteellisiä virtauksia Neuvosto-Viron ja Talven välillä. Viroon Talve pääsi vasta kun maa itsenäistyi uudelleen vuonna 1991, sillä hän oli kategorisesti kieltäytynyt menemästä maihin, joita hallitsi diktatuuri.

Oppilaidensa muistoissa Talve oli tiukka professori, joka vaati heiltä paljon niin kuin vaati itseltäänkin. Toisaalta esiin nousi huumorintaju ja inhimillisyys. Varhainen leskeys ja kolmen lapsen yksinhuoltajuus heijastuivat varmasti nekin hänen toimintaansa, joskin piilotetusti.

Talven muotokuva katsoi meitä juhlaseminaarin auditoriossa. Katsetta voi vain tulkita – mikä olisi Talven viesti tämän päivän Turun kansatieteelle, joka pian vaihtaa nimensä etnologian oppiaineeksi?

Ainakin sinnikkyys, lannistumattomuus ja uteliaisuus uuden edessä.

Eija Schwartz
Kirjoittaja on kansatieteestä keväällä 2019 valmistunut filosofian maisteri.

Artikkelikuvassa Ilmar Talve, kirjoituskone ja piippu. Kuva on otettu Tukholmassa vuonna 1952. Kuva: Lauri Talven kokoelma.