Eheyttävää tarinointia esiopetusryhmän kamishibai-teatterissa

Kamishibai esiopetuksessa: suomea toisena kielenä puhuvat lapset
Alisa Korppinen, varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija (Turun yliopisto, Rauman kampus)

Kamishibai on hyödyllinen työväline varhaiskasvatuksessa. Siinä yhdistyvät niin tarinan muodostaminen, erilaisten käsitteiden kertaus ja kuvan sekä äänien luominen tekstin pohjalta. Erityisesti päättöharjoittelussani monikielisessä esiopetusryhmässä koin kamishibai-menetelmän kehittävän suomen kielen taitoa. Toiminnassa huokui asioiden ja esineiden käsitteiden ja niiden merkitysten kertaus keskustelemalla niistä. Kokemukseni myötä sadut, tarinat ja draama ovatkin mitä parhaimpia keinoja lapsen kielen kehityksen tukemisessa.

Kamishibai-toimintaa esiopetusryhmässä

Toimintaa toteutettiin 3–4 lapsen pienryhmissä. Tällöin lapsilla pysyi rauhallinen ja kiireetön tunnelma eri toimintatuokioiden aikana sekä lapset pääsivät nauttimaan useammasta erilaisesta esityksestä katsojan roolissa.

Toiminta aloitettiin sadutuksella. Ryhmässä muodostettiin tarina. Tarinan muodostaminen alkoi pohtimalla sitä, minkälaisen hahmon jokainen lapsi haluaisi tarinassa seikkailevan. Kun kaikilla lapsilla oli tiedossa oma hahmo (esimerkiksi ihminen, eläin tai satuhahmo), sai lapsi vapaasti kertoa oman kohtansa tarinaan. Seuraava lapsi jatkoi siitä, mihin edellinen oli jäänyt ja lisäsi oman hahmonsa seikkailemaan. Tarinaa sai muokata lopussa, kun se luettiin läpi.

Seuraavalla toimintatuokiolla jatkettiin yhteisten tarinoiden käsittelyä. Jokaiselle lapselle palautettiin mieleen se kohta, jonka lapsi oli itse keksinyt. Useammat lapset muistivatkin sen jo ulkoa. Lapsi maalasi kuvan tarinasta vesiväreillä. Kuva oli esimerkiksi maisema tai hahmo. Toiminnassa huomioitiin erilaiset vesiväritekniikat.

Viimeisellä kerralla lasten tarinat liimattiin maalausten taakse ja yhdessä pohdimme, että millaisia ääniä tarinassa voisi kuulua (esim. askeleiden äänet). Hyödynsimme erilaisia rytmisoittimia ja teimme niillä äänitehosteet. Jokainen lapsi sai vähintään omassa kohdassaan soittaa.
Loppuhuipennus oli esitys koko muulle ryhmälle. Jokainen ryhmä oli hyvin innoissaan sekä jännittyneenä teatterin takana valmistautuneena suureen esitykseen. Jokainen ryhmä sai mahtavan raikuvat aplodit.

Projektia olisi voinut vielä jatkaa esimerkiksi äänimaiseman, varjoteatterin, näytelmän tai tanssin keinoin. Myös hedelmällistä olisi ollut kaikkien pienryhmien tarinoiden yhdistäminen ja niistä yhden pitkän tarinan muodostaminen.