NERA-esitys: Nelikymppisenä on taas aikaa nauttia kirjallisuudesta!
IKI-TARU-hanke esitteli ensimmäisiä tutkimustuloksiaan opettajien lukijuudesta NERA2020-konferensisssa Turussa. NERA-konferenssissa pohjoismaiden kasvatusalan tutkijat esittelevät tutkimustaan ja verkostoituvat.
IKI-TARU-toimijat ovat keränneet kevään aikana tutkimusaineistoa opettajien lukuharrastuksesta, heidän lempikirjoistaan ja kirjoista, joita opettajat mielellään käyttävät opetuksessa. Erityinen kiitos aineistonkeruusta kuuluu hankkeen tutkijoille, Johanna Lähteelälle ja Teemu Mäkelälle, jotka analysoivat aineiston esityskuntoon.
Tutkimustulokset osoittavat, että opettajat lukevat keskimäärin 30 kirjaa vuodessa. Ahkerimmin opettajat ehtivät lukemaan täytettyään neljäkymmentä vuotta. Osa kyselyyn vastanneista opettajista totesikin, että kolmissakymmenissä perheen perustaminen ja siihen liittyvät asiat vievät lukemiselle varatun ajan.
Opettajien lempikirjallisuutta on kaikenlainen kevyt fiktio. Moni mainitsee vastauksessa ns. hömpän, mikä tarkoittanee sitä, että lukeminen tarjoaa opettajille pienen paon arjesta. Osalla opettajista on useita lempikirjoja ja toisilla vain yksi tai ei yhtään. Rowlingsin Harry Potter on opettajien suosikki sekä omana lempikirjana että lapsille tarjottavana lukumateriaalina.
Tutkimustulokset ovat aikaisemman TARU-tutkimuksen (Kauppinen & Aerila, 2019) mukaisia siinä mielessä, että opettajien kiinnostus lukemiseen on peräisin lapsuudessa alkaneesta lukuharrastuksesta eikä esimerkiksi opettajankoulutus juuri innosta opettajia lukemaan. Olisikin mietittävä keinoja, joiden avulla myös ne opettajaopiskelijat ja opettajat, jotka eivät ole koululaisina lukemisesta ole pitäneet, innostuisivat lukemaan. Olisi löydettävä aikaa, kiinnostavaa kirjallisuutta ja sopiva motivaattori.
Esityksemme jälkeen paljon keskustelua herättivät kirjat, joita opettajat suosittelevat oppilaiden lukumateriaaliksi. Suosituimmat teokset olivat esimerkiksi Rowlingin Harry Potterit, Astrid Lindgrenin teokset ja Kirkkopellon Piki-kirjat. Näyttääkin siltä, että opettajat usein suosittelevat joko jo muutoin suosittuja teoksia tai sitten lastenkirjaklassikoita. Onko mahdollista, että opettajien lastenkirjallisuuden tuntemus ei riitä laajentamaan lasten lukukokemuksia tai että opettajat eivät tunne kirjallisuutta riittävästi, jotta löytäisivät luettavaa niille oppilaille, jotka eivät innostu ns. valtavirtakirjallisuudesta?
IKI-TARU-hankkeen toimijat jäävät miettimään esimerkiksi päivittyvän kirjallisuuslistan tarjoamista opettajien käyttöön. Samaten verkkosivuiltamme löytyy kohtapuolin ohjeet opettajien omiin lukupiireihin. Lukupiireissä voisi vaikka verestää vanhoja Potter-muistoja tai ihmetellä oppilaiden suosikkikirjoja.
Juli-Anna Aerila, Merja Kauppinen, Johanna Lähteelä & Teemu Mäkelä