Öljypastelliliidut ja liike: Älä ajattele, vaan maalaa

Turun opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen opiskelijat saivat IKI-TARU-vieraaksi tanssijan ja kuvataiteilijan Rauha Harttin. Hartt on kehittänyt oman Dance and Paint -nimisen tekniikkansa oman taiteellisen lukkonsa avaamiseksi. Tekniikan ideana on saada inspiraatiota maalaukseen tanssin kautta. Luova työskentely alkoi yhteisellä liikkeellä, jonka jälkeen lähdimme tanssimaan/liikkumaan yhdessä. Pikkuhiljaa jokainen sai omassa tahdissaan hakea öljypastelliliidut ja ryhtyä työstämään omaa teostaan. Alun tanssin tarkoituksena oli herätellä omaa kehoa ja ajatuksia siitä, millaisia värejä, muotoja tai mielikuvia musiikki itselle luo. Näitä tunteita ja ajatuksia lähdettiin siis siirtämään paperille.

Ensimmäinen ja melkeinpä myös ainut ohje työlle oli aloittaa aluksi työn tekeminen öljypastilleilla silmät kiinni niin, että molemmissa käsissä oli sen väriset liidut, jotka ”musiikki oli valinnut”. Tarkoitus oli pyrkiä tilaan, jossa ei pohtisi liikaa työn lopputulosta ja vain tehdä, piirtää, maalata. Myöhemmin sai avata silmät ja siirtyä tekemään työtä halutessaan maaleilla ja pensseleillä. Työvälineiksi oli tuotu myös erilaisia tuputussieniä ja suteja.

Työstimme teoksia noin 1,5 tuntia. Tämän aikana taustalla soi useita erilaisia musiikkeja eri genreistä. Hartt kertoi kokoavansa aina oman soittolistan jokaiselle ryhmälle. Jos aikoo itse toteuttaa samankaltaisia harjoituksia, on hyvä miettiä musiikit tarkkaan.

Varsinaisia ohjeita työlle ei ollut. Jos alkoi ajattelemaan liikaa esimerkiksi sitä, mitä seuraavaksi maalaisi, piti siirtyä tanssilattialle liikkumaan. Tanssin/liikkeen tarkoituksena oli puhdistaa ajatukset ja antaa musiikin luoda mielikuvia siitä, mitä seuraavaksi paperille taiteilee. Ideana oli siis antaa tunteen ja hetken viedä mennessään.

Loppukeskustelussa tuli esiin hyviä pointteja, joita tulisi pohtia, jos aikoo viedä tätä tekniikkaa omaan opetukseen:

• Oppilaat tarvitsisivat mahdollisesti enemmän lämmittelyä ennen prosessin aloittamista. Varsinkin tanssiminen saattaa olla monen mielestä jännittävää.
• Tanssimisen helpottamiseksi voitaisiin myös kehittää jotkin roolit, joiden taakse on helpompi ”piiloutua” ja näin olisi helpompi heittäytyä tanssiin.
• Ohjaajan on hyvä näyttää esimerkkiä omalla heittäytymisellään, aivan kuten Hartt teki itsekin. Keskustelimme myös siitä, että alun yhteistanssissa voitaisiin antaa joitakin ohjeita, esim. tanssi hitaasti/nopeasti/terävää liikettä/pehmeää liikettä.
• Tilalla on suuri merkitys mukavan ilmapiirin luomiseksi. Pienemmässä tilassa oppilaat eivät kokisi ”esiintymislavaa” niin suurena ja pelottavana asiana.
• Monet kokivat prosessin hyvin terapeuttisena ja ”aivot narikkaan” -tyyppisenä tehtävänä. Myös oppilaiden kanssa on välillä hyvä tehdä tällaisia harjoituksia, jossa myös riehuminen ja sotkeminen on sallittua.
• Tehtävää voisi myös varioida niin, että oppilaat työstäisivät yhtä ja samaa isoa teosta, jonka jälkeen jollain toisella tunnilla mahdollisesti siirryttäisiin omien töiden tekemiseen. Välineitä voisi tuoda vielä lisää, tai teoksen tehdä esimerkiksi sormin tai muuten vartaloa käyttäen.
• Teoksista oli mukava keskustella ja pohtia, tuliko niiden luomisprosessista jonkinlainen tarina tai onko teoksilla jokin merkitys. Tätä tekniikkaa saisi siis hyvin integroitua esimerkiksi äidinkieleen, jolloin teoksesta kirjoitettaisiin vaikkapa tarina tai runo. Itse mietin myös, että tanssia voisi liittää luovan kirjoittamisenkin tunnille. Silloin kirjoitettaisiin jatkuvasti tekstiä, mitä vain mieleen juolahtaa. Jos tulee tilanne, että alkaa pohtia omaa tekstiään liikaa, siirtyisi tanssimaan ja antaisi musiikin sanella kirjoittajalle, mitä paperiin seuraavaksi raapustaa.

Teksti ja kuvat: Sofia Valtonen