Lähiöpubin tunnelmaa – mietteitä Kaupunkikaljoista

On alkuilta. Aurinko pilkistää pilvien takaa, kun kävelen kovassa tuulessa kivisiä portaita. Kuulen musiikkia ja ohitan kesään valmistautuvan terassin tarttuessani puisen oven kahvaan. Paksu ovi sulkeutuu perässäni ja jättää tuulen ulkopuolelleen. Astun peremmälle tummaan tilaan ja edessäni avautuu näkymä biljardipöydästä, baaritiskistä ja pöytäseurueista, joiden päällä olevat oluttuopit kimmeltävät kirkkaina ikkunoista kajastavassa auringossa. Tunnelma on rauhallinen ja jostain musiikin alta kuuluu kääntyvien sanomalehtisivujen kahina. On vajaa tunti ensimmäisen esityksen alkamiseen.

Keskiviikkona 22. huhtikuuta vietettiin Kaupunkikaljoja Runosmäen Runostuopissa. Paikan pitkä historia sekä tunnelmallinen miljöö kalusteineen ja valoineen lunastivat odotukset, joita legendaariselta kohtaamispaikalta voidaan olettaa. Ihmiset kokoontuivatkin sinne illaksi yhteen luoden onnistuneen tapahtuman. KOKORA-tutkimushanke oli tämän kerran tapahtumassa mukana ja illan teemana oli kohtaamiset kaupungissa. Keskustelun alustajina esiintyivät lähiövalokuvaaja ja kaupunkitutkija Päivi Leinonen (FM) sekä kirjailija ja espanjan yliopistonlehtori Hanna Lantto (FT). Tapahtumassa oli monia paikallisia, joiden kanssa syntyi keskustelua jo ennen virallisen osuuden alkamista. Tunnelma lähiöbaarin diskopallojen alla olikin odottavan kutkuttava ja lämminhenkinen ennen ensimmäistäkään esitystä. Kun tietokirjailija Mikko Laaksosen paikalle johtama retkikuntakin oli saanut opastetun pyöräreittinsä päätökseen ja siirtynyt satulasta nojatuoliin, oli aika aloittaa.

Päivi Leinonen puhui ensimmäisenä naapuruuden näyttämöistä lähikuvassa. Esitys oli sisältönsä lisäksi visuaalisesti vaikuttava, sillä taustalla pyöri Leinosen itsensä ottamia kuvia erilaisista lähiömaisemista, joissa oli oivaltavaa yksityiskohtaisuutta. Esimerkiksi samaan kuvaan taltioidut rappukäytävän sisäpuolella olevat lastenvaunut ja pihan puolen rollaattori kuvastavat alueen asukkaiden ikähaitaria, erilaisia elämäntilanteita sekä koko elämän kiertokulkua yhdessä otoksessa.

Puheessaan Leinonen esitti muun muassa alustavista havainnoista, joita hankkeen haastatteluissa ja kyselyssä on tehty. Leinonen kertoi, miten tupakkapaikka on aineiston perusteella osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi kohtaamispaikaksi. Eräs haastateltava totesi tupakoinnin olevan terveydelle haitallista, mutta sosiaalisesti erittäin terveellistä. Toisaalta eräässä haastattelussa keskusteltiin siitä, miten yksi asukkaista olisi halunnut koristaa oman taloyhtiönsä tupakkapaikkaa, muttei saanut lupaa, sillä ”tupakkapaikka ei saa olla liian viihtyisä”, mikä herätti yleisössä hersyvää hilpeyttä.

Leinonen kertoi myös, miten välttämättä alueen puitteet eivät tuo ihmisiä yhteen, vaikka taloyhtiössä olisi esimerkiksi yhteiskäyttötila tällaisia kokoontumisia varten. Vastaavasti on mahdollista, että asukkaat itse ottavat asiakseen muokata alun perin pyörävarastoksi tarkoitettu tila viihtyisäksi asukkaiden yhteiseksi oleskelutilaksi, jos sellaista ei alkujaan ole. Leinonen kysyikin lopuksi oivaltavan kysymyksen siitä, mahdollistaako ympäristö tietynlaiset kohtaamiset, vaiko tapahtuuko kohtaamisia puitteista huolimatta. KOKORA-hankkeen vetäjä Maija Mäki (dos.) kommentoi yleisöstä myöhemmin, miten yhteisöllisyyttä voi ilmentää eri rooleilla. Aktiivisten puuhastelijoiden lisäksi joukossa voi olla huomaamattomampia eläjiä, jotka kuitenkin omalla toiminnallaan rakentavat yhteisöä. Päivittäiset käynnit roskiksella ja tervehdykset naapureille voivat olla merkittävä osa päivärutiineja ja oman yhteisöllisyyden ilmentämistä.

Leinosen jälkeen mikin käteensä otti Hanna Lantto, joka kertoi espanjalaisesta baarikulttuurista, sillä hän on tutkinut Baskimaata Suur-Bilbaon alueella. Hän on kirjoittanut myös Botnia-palkitun kirjan Bilbao (2025), mistä hän luki baareista kertovan katkelman keskiviikon tilaisuudessa. Kuvauksessa ilmeni, miten lapset ovat mukana espanjalaisessa baarikulttuurissa paljon näkyvämmin Suomeen verrattuna. Lantto kertoi esityksessään erilaisista kulttuurisidonnaisista tavoista nauttia alkoholia, mitkä voivat olla esimerkiksi vuorokaudenaikaan liittyviä tapoja niin, että ennen illallista nautitaan tyypillisesti pieniä juomia ja illallisajan jälkeen isoja. Lisäksi alkoholiin voi liittyä tietynlaista yhteisöllisyyttä jaettavien juomien muodossa.

Esitysten jälkeen oli aikaa vapaalle keskustelulle ja kommenteille. Puheenvuoroihin tartuttiinkin ihastuttavan reippaasti ja syntyi vilkasta keskustelua. Kommentoitiin muun muassa hissien merkitystä asukkaille ja koko talon arvolle. Puhuttiin vanhojen rakennusten purkamisesta ja uusien tilojen kustannuksista. Monet paikalliset kertoivat Runosmäen hyvistä puolista ja asuinalueen viihtyisyydestä. Turun kaupunkitutkimusohjelman johtaja ja tapahtuman juontajana toiminut Hanna Mattila (dos.) yhtyi mielipiteeseen Runosmäen lämminhenkisyydestä: ”Tuntuu kuin kotiin olisi tullut.” Virallisen osuuden jälkeen päästiin vielä nostalgisiinkin tunnelmiin, kun muisteltiin Turun yo-kylän vanhoja baareja ja kyläkauppoja.

Monet paikalla olleet kehuivat tapahtuman olevan onnistunut ja soljuvasta keskustelusta päätellen teema herätti paljon ajatuksia. Tapahtumassa paikalliset saivat äänensä kuuluviin myös sellaisista asioista, joihin tarvitsee tulevaisuudessa puuttua. Hekin, jotka eivät olleet aiemmin käyneet Runostuopissa, yllättyivät positiivisesti ja tykästyivät paikan tunnelmaan. Tapahtuma oli osoitus siitä, että paikassa voi vastaavia tilaisuuksia järjestää. Illan aikana kohdattiin toisemme aidosti ja ajauduttiin keskusteluihin täysin uusien ihmisten kanssa monipuolisistakin ja syvällisistäkin aiheista.

Seuraavat kaupunkikaljat järjestetään Kakolanmäen KBC Taproomilla keskiviikkona 27.5. Illan alustavat Marte Nehl ja Helena Huhta, jotka kertovat rakennusten uusiokäyttöön liittyvistä aiheista. Runostuopin tapahtuman jälkeen täytyy vain todeta, että Kaupunkikaljat on jotain, mistä ei halua jäädä paitsi.

 

Terkuin,

harjoittelija Riia-Eerika