kaksi joutsenta kaulakkain

Metaforia kuntien iskulauseissa

(Kuva) Kumppanuus on inhimillinen ominaisuus, joten kumppani-sanan käyttö niin joutseniin kuin kuntiinkin liittyvänä on osoitus kielen metaforisuudesta. Joutsan kunnan slogan on Elämänmittainen kumppani Joutsa.

Kielentutkijat jakavat varsin laajalti näkemyksen, että kieli on perusluonteeltaan metaforista. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen pyrkii hahmottamaan uusia ja abstrakteja asioita vertaamalla niitä johonkin tuttuun ja konkreettiseen. Puhumme asioista käyttämällä näihin konkreettisiin asioihin liittyvää sanastoa. Näin esimerkiksi abstrakti käsite aika saa konkreettisen kuvauksen, kun käytämme siitä liikkumiseen liittyviä sanoja, kuten aika juoksee ja matelee tai mennyt ja tuleva aika, taikka rahaan liittyviä ilmauksia, kuten tuhlata aikaa tai aika vaatii veronsa.

Tutuinta ihmiselle lienee ihminen itse kolmiulotteisena, liikkuvana oliona, jolla on etupuoli ja takapuoli sekä eri tehtäviin erikoistuneita ruumiinjäseniä, kuten pää, kädet, jalat, selkä ja syli. Ihminen kykenee myös tekemään asioita, joihin muut elävät oliot eivät pysty, puhumattakaan elottomista olioista. Yksi tavallisimmista kielellisten metaforien lähteistä onkin ihminen. Ei-inhimillistä kuvaavia ihmismetaforia kutsutaan personifikaatioksi.

Personifikaatio on ahkerassa käytössä myös suomalaisten kuntien sloganeissa eli iskulauseissa. Kuntaa kuvataan sloganeissa esimerkiksi adjektiiveilla, jotka liittyvät periaatteessa vain ihmisen ominaispiirteisiin: Ahkera Askola, Enonkoski – Liikuttavan onnellinen, Komiasti nuuka (Laihia). Kuntaan voidaan liittää sloganissa myös substantiivi tai verbi, joka kuvaa vain ihmistä tai ihmisen toimintaa: Elämänmittainen kumppani Joutsa, Ystävyys meitä yhdistää (Nakkila), Alavus arvostaa asukkaitaan, Imatra tekee tulevaisuuden, Kunta, joka sanoo kyllä! (Lempäälä).

Tavallinen metafora kielessä on myös jonkinlainen säiliö- tai tilametafora. Jotakin on jossain sisällä tai jollain alueella, jolla on tietyt rajat. Asioita voidaan suhteuttaa myös kolmiulotteisen tilan eri suuntiin: eteen, taakse, yläpuolelle tai alapuolelle. Kuntien sloganeissa hyvin tavallinen on ajatus, että kunta on jonkin säiliön tai alueen keskipisteessä, kuten Kasvun keskiössä (Akaa), Kunta keskellä kaikkea! (Hausjärvi), Pohjalaisuuden ytimessä! (Ilmajoki). Moni kunta sijoitetaan sloganissa myös jonkin tilan yläosaan, kuten Pinnalla jo vuodesta 1865 (Hailuoto), Paimio aallonharjalla, Yhdessä askeleen korkeammalla (Karkkila), Luonnostaan huipulla (Soini), Rohkeasti lentoon (Rusko).

Maan alle mennään metaforisesti sloganeissa, joissa puhutaan juurista (esim. Juuret elämälle – Kannus). Kuntalaisia verrataankin usein kasveihin, joille kunta on Kasvualusta, kuten Kouvolan sloganissa todetaan. Hyvä kasvaa Kempeleessä, Kasvatamme tulevaisuutta (Nivala), Täällä syntyy uutta (Nokia), Ylivieska – kasvun ihmeitä ovat esimerkkejä kasvuun ja uuden syntymiseen liittyvistä metaforista.

Kuntasloganeissa näkyy myös kielessä yleisestikin tavallinen liikemetafora. Abstrakti olio kuntahan ei sinänsä liiku mihinkään, mutta sloganeissa sitä voidaan kuvata eteenpäin menevänä oliona, kuten Oman tiensä kulkija (Karvia), Suomen nopein kunta (Iitti) tai Vahvasti virtaa Suonenjoki. Kuntaa voidaan verrata myös johonkin kulkuväylään: Kehityksen valtatiellä (Parkano), Väylä uusiin mahdollisuuksiin (Kotka). Kiintoisasti kuntaa toisaalta verrataan joissain iskulauseissa seisahtuneeseen paikkaan – esimerkiksi Ankkuroi Pyhärantaan, Seikkailujen kotisatama (Naantali), Maailman kaunein pysähdyspaikka (Pihtipudas). Näissä paikallaan olon tarkoitus lienee kuvata turvallisuutta ja pysyvyyttä.

Muunlaisiakin metaforia kuntasloganeissa esiintyy, mutta edellä mainitut ovat yleisimpiä.

Paula Sjöblom
Kirjoittaja on dosentti ja kuntasloganhankkeen tutkija

Categories: Blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *