Language Education for Social Justice -konferenssi

LaWen harjoittelijat osallistuivat kesäkuun alussa kolmepäiväiseen Language Education for Social Justice -konferenssiin, jossa kuultiin luentoja monilta eri kielentutkimuksen aloilta. Tässä blogipostauksessa tarkasteltavaksi on poimittu kuuroihin maahanmuuttajiin liittyvää tutkimusta Ruotsissa ja Suomessa sekä yksi konferenssin plenaareista, jossa käsiteltiin rasismia Suomen koulutusjärjestelmässä. LaWella oli konferenssissa myös oma kollokvio, jossa esiteltiin tekeillä olevaa kokoomateosta kielellisestä haavoittuvuudesta. Esittelemme teosta blogissa, kun kirjaprojekti valmistuu.

Kuurojen maahanmuuttajien kielitilanteet ja integroituminen

Ingela Holmström, Krister Schönström ja Nora Duggan tarkastelevat tutkimuksessaan Ruotsissa asuvia kuuroja maahanmuuttajia ja heidän kielitilannettaan. Tämän kaltaista tutkimusta ei ole Ruotsissa juurikaan tehty, mutta aiheen tutkiminen on tarpeellista, sillä maahanmuuttajien kielitilanteisiin liittyy monia eri ongelmia, ja tilanteet eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa kuurojen maahanmuuttajien kielitilanteista ja -taustoista, jotta tulevaisuudessa nämä seikat voitaisiin ottaa paremmin huomioon.

Kuurojen maahanmuuttajien kieli- ja koulutustaustat ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Jotkut maahanmuuttajista ovat esimerkiksi käyneet koulua kotimaassaan koko elämänsä, kun taas toiset eivät ole koskaan saaneet minkäänlaista koulutusta. Myös kotona käytetty kieli vaihtelee: suuri osa maahanmuuttajista on käyttänyt kotioloissa jonkinlaista kotiviittomakieltä, joka ei siis ole virallinen viittomakieli. Tutkimuksen mukaan noin 33 % tutkimukseen osallistuneista ei  osannut mitään viittomakieltä ennen Ruotsiin tuloa, sillä heillä ei ole ollut mahdollisuutta oppia sellaista. Kuitenkin lähes puolet käytti jotain virallista viittomakieltä ennen Ruotsiin tuloa.

Tutkimus nostaa esille useampia haasteita kuurojen maahanmuuttajien tilanteeseen liittyen. Ruotsiin tullessaan kyseisten henkilöiden tulee kartoittaa tilanteensa ja syyt maahanmuutolle Maahanmuuttoviraston kanssa: kielitaidon puute tai vähyys yhdistettynä koulutuksen puutteeseen tai vähyyteen tekee kyseisen kommunikaation lähes mahdottomaksi ja asettaa maahanmuuttajat epätasa-arvoiseen asemaan. Riski epäoikeudenmukaiseen ja epätasa-arvoiseen asemaan säilyy myös yhteiskunnan muilla osa-alueilla maahanmuuton jälkeen, ja maahanmuuttajien erilaiset kielitilanteet tulisikin ottaa huomioon koulutuksessa, jotta näitä ongelmia pystyttäisiin välttämään.

Toisessa esityksessä Petra Juva ja Nina Sivunen esittelivät tutkimustaan Suomeen tulevien, kuurojen maahanmuuttajien parissa, tavoitteenaan lisätä ymmärrystä maahanmuuttajien moninaisista kielitilanteista. Juva ja Sivunen kertovat esityksessään sekä suomalaisista vastaanottokeskuksista että Kuurojen kansanopistosta ja niiden toimintaperiaatteista. Kuurojen kansanopistossa tarjotaan opetusta maahanmuuttajille ja viittomakielisille maahanmuuttajille.

Juvan ja Sivusen tutkimukseen osallistuneet maahanmuuttajat olivat muuttaneet Suomeen eri syistä, muun muassa perhesyistä, töiden perässä tai tilanteen pakosta.  Myös maahanmuuttajien koulutus- ja kielitaustat olivat keskenään hyvin erilaisia. Koulutus- ja kielitaustojen heterogeenisuus aiheuttaa hankaluuksia opetuksessa, sillä ryhmän jäsenet edistyvät eri tahdissa: lisäksi usein oppilailla ei ole motivaatiota, koulutustaustaa tai tarpeeksi opiskelutaitoja. Yksi isoimmista haasteista on myös se, että maahanmuuttajien täytyy oppia kaksi eri kieltä ja kulttuuria: sekä suomalainen viittoma- ja kirjoitettu kieli että kuurojen kulttuuri ja suomalainen kulttuuri.

Juvan ja Sivusen tutkimus osoittaa myös, että Kuurojen kansanopiston toiminta ei rajoitu pelkkään kielenopetukseen, vaan siihen liittyy paljon muitakin tärkeitä ulottuvuuksia. Kansanopistolla opiskellaan myös suomalaista kulttuuria, annetaan tietoa kuuroille saatavilla olevista palveluista, kuten tulkeista, tutustutaan työelämään sekä tehdään vierailuja eri kulttuuripaikkoihin. Opiskelijoita kannustetaan myös itsenäiseen toimintaan ja aktiviteetteihin sekä avustetaan yhteiskuntaan integroitumisessa monella eri tasolla.

Rasismi Suomen koulutusjärjestelmässä

Toisena konferenssipäivänä kuultiin Aminkeng A. Alemanjin plenaari Spiral Trajectories of Racism and possible antiracist interventions in Finnish Education. Esityksessään Alemanji käsitteli Suomen koulutusjärjestelmässä esiintyvää rasismia ja keinoja sen tunnistamiseen, käsittelemiseen ja poistamiseen.

Esityksen alussa käytiin läpi rasismidiskurssin termistöä ja erotettiin käsitteet ei-rasisti ja antirasisti toisistaan. Ei-rasistin ajatusmaailman rasismin suhteen ajatellaan olevan neutraali: kyseinen henkilö ei kannata rasismia mutta ei myöskään ole aktiivisesti sitä vastaan. Alemanjin mukaan rasismissa ja siihen liittyvissä kysymyksissä ei kuitenkaan voi olla neutraali, sillä neutraalius ei pyri vaimentamaan rasismia vaan omalla tavallaan antaa tilan rasistisille kannanotoille. Vasta antirasismissa on kyse rasismin aktiivisesta vastustamisesta. Alemanji painottaakin, että suomalaisen koulutuksen tulisi olla antirasistista.

Alemanjin mukaan monikulttuurisessa opetuksessa keskiössä ovat maahanmuuttajat, ja kyseinen opetus tähtää heidän integroitumiseensa yhteiskuntaan. Antirasistinen opetus taas ei kohdistu pelkästään maahanmuuttajiin, vaan kaikkiin oppilaisiin, ja sen tavoitteena on tunnistaa ja poistaa rasistiset käytännöt. Alemanji toteaakin, että suomalaisissa kouluissa jonkinlaisia rasistisia käytäntöjä ja toimintamalleja on valitettavasti aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin asti: varhaiskasvatuksessa rasismi ilmenee opetussuunnitelmien ja esimerkiksi oppimateriaalien tasolla, kun taas korkeakouluissa sitä on nähtävissä esimerkiksi koulujen sisäänpääsykriteereissä ja siinä, että vähemmistöryhmät eivät ole yhtä edustettuina esimerkiksi yliopiston sisällöntuotannossa.

Alemanji pohtii lopuksi, miten rasismi rakentuu yhteiskunnassa. Hänen mukaansa esimerkiksi käsite rotu on nimenomaan sosiaalisesti rakennettu käsite, johon liittyy paljon valtaa, ja siihen liittyy vahvasti yhteiskunnan määrittelyt siitä, mitä jokin rotu on. Onkin tarpeellista tutkia, miten rasismia rakennetaan ja ylläpidetään yhteiskunnassa ja koulutuksessa kielen avulla, ja sitä, miten toisaalta näitä rakennelmia voitaisiin tunnistaa, kyseenalaistaa ja poistaa. Tämän tyyliseen, kielitietoiseen ja antirasistiseen koulutukseen tulisi tähdätä varhaiskasvatuksesta lähtien, ja Alemanji painottaa, että opettajien tulisi saada asianmukaista koulutusta ja konkreettisia keinoja kyseisten asioiden tiedostamiseen, käsittelyyn ja opettamiseen. Myös opetussuunnitelman täytyy tukea tasa-arvoa sekä antirasistisia arvoja, asenteita sekä taitoja, ja käytännön tasolla opettajien tulee aktiivisesti tunnistaa rasistisia käytäntöjä ja pyrkiä niiden poistamiseen.