LaWen pikkujouluissa Kaikki on perseestä

LaWen vuoden 2020 pikkujouluissa pidettiin puheita, kuunneltiin ärhäkkää Vesalaa, vedettiin karaokea sekä törmättiin epämääräiseen joulupukkiin. Lisäksi ohjelmassa oli aktiivista valitusta sekä kiusallisia hiljaisuuksia – ja kaikki tämä tietenkin etänä. Pandemia ei toisin sanoen vaikuttanut ainoastaan tapahtuman toteutukseen vaan myös sen teemaan – joka oli ”Kaikki on perseestä”.

”Oikealla tavalla ruma näyttää hyvältä.” 

LaWen puheenjohtaja Jenny Paananen alusti tapahtuman avajaispuheellaan, jossa paljasti inspiraation pikkujoulun teeman takana. Paanasen kertoman mukaan johtoryhmäänkin levinnyt ponnettomuus sekä alhainen joulutunnelman taso johtivat neronleimaukseen, joka tunnetaan nyt legendaarisina Kaikki on perseestä -etäpikkujouluina. Tämä teema selvästi osui ja upposi, sillä teema paitsi resonoi kanssa-akateemikoissa ja houkutti paikalle nelisenkymmentä kielentutkimuksen ystävää myös puhutti ja huvitti laajempaa yleisöä Twitterissä. Paananen totesikin, että ”oikealla tavalla ruma näyttää hyvältä”. Tämä piti taatusti tässäkin tilanteessa paikkansa.

Dekaani Jaakko Suomisen avautumispuhe oli varsin samaistuttava. Kuulostaako esimerkiksi se tutulta, että kaikkeen pitäisi olla jokin kanta, mutta toisaalta mitään ei saisi sanoa? Tai se, että videon tai muun median muodon jakamisen kanssa tulee ongelmia, ja sitä joutuu kiusallisesti säätämään kesken luennon? Suomiselle se ainakin oli tuttua. Kaiken kukkuraksi Suominen paljasti, että hänen musta tonttulakkinsa oli kateissa, joten hänen piti tyytyä punaiseen. Dekaani Suomista lainaten, kaikki oli taas perseestä perjantaina.

”Liian huono, liian vähän tieteellinen ja ihan perseestä.” 

Yliopisto-opettaja Minna Hjortin luento kulki nimellä ”Tautinen kiroilu ja koronanvastainen taistelu”. Hjort totesi heti alkuun luennon olevan liian huono, liian vähän tieteellinen ja ihan perseestä – tämä ei kylläkään pitänyt paikkansa. Opimme, että lapset kiroilevat tyypillistä enemmän pandemian myötä, ja tästä katseen voi kohdistaa kotona työskenteleviin, kireiden hermojen kanssa painiskeleviin vanhempiin. Tutustuimme myös sairausteemaisiin kirosanoihin sekä niiden esiintymiseen nykypuhekielessä. Lisäksi  opimme kiroilun hyödyistä: ne luovat yhteenkuuluvuutta, nostavat kipukynnystä ja vähentävät stressiä. Luennossa todettiin myös, että naiset ovat julkaisseet tutkimuksia vähemmän pandemian aikana, mikä nyt varsinkin on harvinaisen perseestä. Ei siis mikään ihme, että korona lisää kiroilua – onhan vuosi 2020 ollut aika helvetinmoinen.

Luentojen jälkeen pääsimme pienryhmissä avautumaan vitutuksen aiheista niin omassa elämässä kuin akateemisissa kuvioissa. Nämä aiheet jääköön tällä kertaa listaamatta, sillä kaikki esitetyt huomiot olivat samaistuttavuudessaan perseestä. Mutta entäs se PowerPoint-karaoke? Karaokessa osallistujat pääsivät näyttämään improvisointitaitonsa luentojen pitäjinä mitä haastavimmissa aiheissa. Esityslistassa oli mm. ”Mutuonomastiikkaa itsehoitolääkkeiden nimistä” ja ”Lyriikan analyysi Last Christmas -kappaleesta vuoden 2020 valossa”. Lisäksi esityksissä puitiin humoristisella otteella tieteen tekemistä, vesipisaroiden aiheuttamia traumoja uimahallilla ja Turun yliopiston arvoja. Sen sijaan, että allekirjoittanut olisi kirjoittanut ylös muistiinpanoja, keskityin nauramaan esityksille sekä vaikuttumaan siitä, miten lahjakkaita ja nokkelia lööperinpuhujia pikkujoulujoukon keskuudesta löytyi. Tämä on ehkä teidän lukijoiden kannalta perseestä, mutta tämä teidän olisi pitänyt nähdä itse!

Tämän koonnin myötä toivon jokaiselle oikein hyvää joulua ja mahdollisuutta rauhoittumiseen ja akun lataamiseen.

Kuva ja teksti: Rosa Carpelan