LAWEN PODCAST JAKSO 6: Sukupuolittunut kieli



Turun yliopiston Kielen ja hyvinvoinnin tutkimuskeskus LaWen podcast on LaWen aiempien sisällöntuotannon harjoittelijoiden Anni-Leena Alasen ja Katri Sohlmanin käynnistämä projekti, jonka vetovastuussa on kevään 2022 ajan Elena Rintamäki. Podcast-sarjassa tutustutaan kieleen ja hyvinvointiin liittyvään tutkimukseen ja meneillään oleviin tutkimushankkeisiin. Teknisistä ongelmista johtuen tämänkertaisen jakson äänenlaatu jättää toivomisen varaa, mikä pyritään korjaamaan tulevissa jaksossa.

Vuoden 2022 toisessa podcast-jaksossa vieraana on kielentutkija, FT Mila Engelberg, jonka kanssa keskustelemme kielen sukupuolittuneisuudesta. Engelbergiä kiinnostaa muun muassa kieli vallankäytön välineenä sekä eri- ja tasa-arvoisuuden tuottajana. Engelbergin vuonna 2018 ilmestyneessä teoksessa Miehiä ja naisihmisiä – Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen pureudutaan aitojen esimerkkien, harjoitustehtävien ja konkreettisten suositusten kautta kielenkäytön seksistisiin eli sukupuolisyrjiviin piirteisiin. Teos on tilattavissa maksutta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnalta, ja sen pdf-versioon voi tutustua täällä.

Sukupuolittuneen suomen kielen tutkimuksen suuntaviivoja

Suomen kielellä on verrattain sukupuolineutraalin ja jopa tasa-arvoisen kielen maine, koska suomessa ei ole kieliopillista eikä luonnollista sukua. Engelbergin mukaan tähän ei kuitenkaan ole syytä takertua liiaksi, koska monien muiden kielten tavoin myös suomessa ilmenee miesnäkökulmaisuus ja ihmiskuvan mieskeskeisyys. Tämä näkyy muun muassa maskuliinisena, myönteisesti sävyttyneenä fraseologiana: puheeseen esimerkiksi miehen työstä tai miehen puheesta liittyy positiivisia konnotaatioita, mutta vastaavaa feminiinistä, myönteisesti sävyttynyttä fraseologiaa ei ainakaan samassa määrin ole olemassa.

Kielitieteellisen sukupuolentutkimuksen vaikuttavuus näkyy Engelbergin mukaan esimerkiksi siinä, että Suomessa on viime vuosina alettu kiinnittää enemmän huomiota ja tehdä tarvittavia muutoksia esimerkiksi sukupuolittuneeseen ammattinimikkeistöön. Lisäksi on olemassa suomen kielen lautakunnan vuonna 2007 julkaistu kannanotto sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämisestä.

Suomen kielen seksistisistä piirteistä puhuttaessa esille nousee myös ihmisviittausten piilosukupuolisuus, jota esiintyy muun muassa ammattinimikkeiden käytössä: sairaanhoitajat oletetaan tyypillisesti naisiksi ja insinöörit miehiksi. Engelberg haluaa kuitenkin muistuttaa, ettei ihmisviittausten piilosukupuolisuus ole selitettävissä pelkästään kielenulkoisen todellisuuden kautta. Erityisen kiinnostavana Engelberg pitää sellaista piilomaskuliinisuutta, joka ei selity miesvaltaisilla tarkoitejoukoilla. Engelberg onkin tutkinut eri tavoin sitä, mihin sukupuoleen eri ikäiset syntyperäiset suomenpuhujat tulkitsevat hän-pronominin viittaavan silloin, kun sukupuoli ei ole pääteltävissä kontekstista.

Engelbergin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että vaikka pienet lapset tyypillisesti tulkitsevat hän-pronominin viittaavan oman sukupuolensa edustajaan, jo noin 8-vuotiaiden lasten kohdalla poikien tulkintojen mieskeskeisyys alkaa muodostua vahvemmaksi kuin tyttöjen tulkintojen naiskeskeisyys. Murrosikäisillä tytöillä ja aikuisilla naisilla hän-pronominin nais- ja miestulkintojen jakauma on jo melko tasainen, kun taas murrosikäisten poikien ja aikuisten miesten tulkinnoissa mieskeskeisyys pysyy ennallaan. Engelbergin mukaan naisten ja miesten tulkintojen ero selittyy ympäröivällä kulttuurilla, jossa kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti erilaisissa käytännöissä ihmisen prototyyppi on mies.

Kielenkäytön piilosukupuolisuus heijastuu Engelbergin mukaan myös siihen, millä tavoin kielessä käytetään sukupuoleen viittaavia etumääritteitä. Jos tarkoitteen sukupuolen ei koeta olevan linjassa käytettävän nimityksen piilosukupuolen kanssa, saatetaan tarkoitteen sukupuolta spesifioida sukupuolta korostavalla etumääritteellä puhumalla esimerkiksi miessairaanhoitajasta tai naisinsinööristä. Lisäksi on havaittu, että nais-etumääritettä käytetään herkemmin kuin mies-etumääritettä. Engelberg toteaa, että sukupuolten epäsymmetrinen merkitseminen omalta osaltaan ylläpitää epäsymmetristä käsitystä naisihmisistä ja ihmisistä.

Ihmiskuvan mieskeskeisyys näkyy varsinkin miehen nimitysten ja muiden maskuliinisten ilmausten yleistetyssä käytössä, esimerkiksi virkamies. Yleistetty maskuliinisuus ei kuitenkaan rajoitu ammattinimikkeisiin eikä ole selitettävissä vain alkuperäisten tarkoitejoukkojen miesvaltaisuudesta: onhan esimerkiksi vihamiehiä ja kotimiehiä, jotka eivät alun alkaenkaan selity jostain tilastollisesta sukupuolijakaumasta. Vastaavia maskuliini-ilmaisuja voidaan johtaa muistakin kuin mies-sanasta: elää herroiksi, veljeillä jne. Kokeellisten tutkimusten mukaan erityisesti miehet tulkitsevat yleistävät maskuliini-ilmaukset miehiä tarkoittaviksi. Engelberg kuitenkin huomauttaa, ettei maskuliini-ilmaisujen miehisiksi tulkitsemisessa itsessään ole kyse seksismistä, vaan ongelmallisuus liittyy miessukupuolen esittämiseen ikään kuin yleisihmisyytenä.

Kohti tasa-arvoisempaa kielenkäyttöä

Engelbergin mukaan kielenkäytön tasa-arvoistamisessa ei ole kyse siitä, etteikö sukupuoleen voitaisi enää missään yhteydessä viitata. Sen sijaan Engelberg haluaa nostaa esille kaksoisstrategian tarpeen: toisaalta olisi syytä pyrkiä kohti sukupuolineutraaliutta esimerkiksi juuri yleistävien maskuliini-ilmaisujen osalta, mutta samalla olisi kuitenkin tärkeää tehdä naissukupuolta kielellisesti näkyvämmäksi. Engelbergin mukaan sukupuolen näkyväksi tekeminen on edelleen tärkeää silloin, kun se on asiayhteyden kannalta relevanttia, eikä sukupuolen häivyttäminen esimerkiksi sukupuolittuneen väkivallan kuvauksissa edistä tasa-arvoa.

Kysymykseen kielenkäytön tasa-arvoistamisesta liittyy olennaisesti myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvä kieli. Engelberg nostaa esille käsitteiden homo ja lesbo käyttöön liittyvän epäsuhdan: vaikka esimerkiksi homoseksuaalisuus tulkitaan usein sukupuolispesifisesti nimenomaan homomiehiin viittaavana käsitteenä, käytetään sitä mediassa yleistävästi muihinkin kuin miehiin viittaavana. Sen sijaan lesbo-sanalla ja sen johdoksilla viitataan yksinomaan naisiin, eivätkä ne ole vastaavassa yleistävässä käytössä. Engelbergin mukaan homo-sanan ja sen johdosten yleistävä käyttö voi johtaa siihen, ettei aina ole välttämättä selvää, onko puhe homomiehistä vai myös lesbonaisista. Podcastissa Engelberg muistuttaa esimerkiksi toimittajia siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä olisi suotavaa haastatella muistakin kuin vähemmistöstatukseen liittyvistä kysymyksistä.

Sukupuolivähemmistöjen osalta Engelberg nostaa esille myös nais- ja miessukupuolta spesifioivien ilmaisujen käytön ongelmallisuuden esimerkiksi sellaisissa tilaisuuksissa, joissa puhuja yleisöään tervehtiessään päätyy olettamaan kaikkien paikalla olijoiden sukupuolen (”Hyvät naiset ja herrat…”). Lopuksi Engelberg vielä nostaa esiin, ettei kielenkäytön tasa-arvoistaminen tapahdu arvotyhjiössä. Tämä on näkynyt siinä, miten miesnormisuus on usein ohjannut myös sitä kielenkäyttöä, jolla pyritään tasa-arvoistamaan sukupuolivähemmistöjä: naisen nimityksiä on korvattu neutraaliviittauksilla tai muun muassa naiskehon kuvauksilla, mutta miehen on annettu pysyä ’miehenä’, esimerkiksi “pregnant people”, “menstruators, men and boys”.

Alla linkit vapaasti saatavilla oleviin tutkimuksiin, joihin Engelberg podcastissa viittasi:

Gribble, Karleen D. & Bewley, Susan & Bartick, Melissa C. & Mathisen, Roger & Walker, Shawn & Gamble, Jenny & Bergman, Nils J. & Gupta, Arun & Hocking Jennifer J. & Dahlen, Hannah G. 2022. Effective communication about pregnancy, birth, lactation, breastfeeding and newborn care: the importance of sexed language. Frontiers in Global Women’s Health Vol. 3, February. https://doi.org/10.3389/fgwh.2022.818856

Stock, Kathleen 2022. The Importance of referring to human sex in language. Law and Contemporary Problems Vol. 85, No. 1, 25–45.
https://scholarship.law.duke.edu/lcp/vol85/iss1/3