Raportti AFinLAn 50-vuotisjuhlasymposiumista: Osa 1

Pääsin LaWen uutena sisällöntuottajaharjoittelijana ensi töikseni etäosallistumaan Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen AFinLAn 50-vuotisjuhlasymposiumiin, josta raportoin tässä kaksiosaisessa blogisarjassa. Tämänvuotisen konferenssin järjestämisestä vastasi Jyväskylän yliopiston Kielikampus, jonka väelle suuret kiitokset erittäin onnistuneista konferenssijärjestelyistä myös näin etäosallistujan näkökulmasta!

Symposiumin tämän vuoden teema Kieli, muutos ja yhteiskunta kutsui osallistujia tarkastelemaan soveltavan kielentutkimuksen kehitystä menneestä tulevaan sekä pohtimaan yhdessä sitä, minkälaisia kieli- ja monilukutaitoja monimuotoistuvassa ja monikielistyvässä yhteiskunnassa tarvitaan ja millä tavoin niitä voitaisiin tutkia.

Soveltavan kielitieteen suuntauksia Pohjois-Amerikassa

Symposiumin avasi Patricia A. Duffin plenaari soveltavan kielitieteen tutkimuksen keskeisistä teemoista ja murroksesta Pohjois-Amerikassa. Duffin esitys rakentui kolmesta käsiteltävästä teemasta, joihin lukeutuivat kielellinen ja kulttuurinen sopeutuminen, moderni kielenopetus sekä soveltavan kielitieteen, kielen opetuksen ja tutkimuksen dekolonisaatio. Duff aloitti esityksensä esittelemällä konferenssiyleisölle kielellisen ja kulttuurisen sopeutumisen tutkimuksen suuntauksia sekä viimeaikaisia kehityssuuntia. Tutkimuksen keskiöön ovat nousseet maahanmuuttajataustaiset tai alkuperäiskansoihin kuuluvat kieliyhteisöt ja puhujat, jotka ovat oppineet vanhempiensa äidinkielen vain osittain ja joiden vahvimmaksi kieleksi on muodostunut oman äidinkielen sijaan paikallinen enemmistökieli eli englanti.

Tutkimuksen kohteena ovat olleet myös koulujen ja yliopistojen sekä muiden yhteisöjen ja instituutioiden suhde monikielisyyteen. Keskeisiä esille nousevia kysymyksiä ovat ideologioihin, identiteetteihin ja toimijuuteen liittyvät kysymykset. Duffin mukaan kielellisen ja kulttuurisen sopeutumisen tutkimusmenetelmiä on viime vuosina sovellettu ja sovellettaneen tulevaisuudessakin myös muiden vähemmistöryhmien, kuten muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kielen ja yhteisöllisyyden tutkimukseen, ja sen avulla on voitu analysoida myös poliittisen keskustelun, vihapuheen ja valeuutisten diskursseja.

Seuraavaksi Duff siirtyi käsittelemään kielen opetuksen ja oppimisen menneitä ja nykyisiä suuntaviivoja. Duffin mukaan Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa vieraan kielen opetus on perinteisesti ollut englannin, ranskan, espanjan tai muun eurooppalaisen kielen opetusta, ja niin opetuksen kuin tutkimuksenkin keskiössä on ollut valkoisen keskiluokan kielen oppiminen. Sittemmin fokus on siirtynyt myös Euroopan ulkopuolisiin vähemmistökieliin ja niiden puhujiin.

Lyhyesti esille nousi myös Pohjois-Amerikan ja Kanadan alkuperäiskansojen kielten elvyttäminen ja opetus. Perinteisten eurooppalaisten vieraan kielen opetuksen, oppimisen ja oppimisen arvioinnin menetelmien soveltamiseen alkuperäiskansojen kielten opettamisessa on alettu suhtautua aiempaa kriittisemmin, ja näiden kielten tutkimusta, opetusta ja dokumentointia on pyritty dekolonisoimaan muun muassa soveltamalla kielen opetukseen sellaisia pedagogisia malleja, jotka painottavat kulttuurin ja luovan ilmaisun opetusta.

Nimistöntutkimusta ja YouTube-kommentteja

Torstai-iltapäivän etäohjelma jatkui Sofia Kotilaisen esitelmällä onomastisesta lukutaidosta henkilönnimien tutkimuksessa. Kotilaisen esitelmässä pureuduttiin onomastiseen lukutaitoon suhteessa nimien periytymiseen sekä sen merkityksestä nimien valinnassa. Kotilainen viittaa onomastisen lukutaidon käsitteellä niihin taitoihin, joita tarvitaan nimeämiseen liittyvien kulttuuristen ja sosiaalisten ilmiöiden ja merkitysten ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Onomastisen lukutaidon piiriin sisältyy myös nimeämiseen liittyvien rajoitusten ja mahdollisuuksien tunnistaminen, ja sitä voidaan hyödyntää myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttävän nimen valinnassa.

Kotilaisen mukaan onomastista lukutaitoa tarvitaan, kun pyritään selittämään nimeämisen käytäntöjä sekä niihin pitkällä aikavälillä vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi sen avulla voidaan osoittaa nimeämiseen liittyvissä mentaliteeteissa tapahtuvia muutoksia. Nimeämiseen vaikuttavat niin vallitsevat normit, identiteetit kuin symboliikkakin, ja nimen periytymiseen vaikuttaa nimen edellisen haltijan maine. Esitelmässä tarkasteltiin Euroopan kuninkaallisten nimenantokäytäntöjä sekä sosiaalisen median reaktioita Englannin kuninkaallisten lasten nimeämiseen 2010-luvulla.

Kotilaisen jälkeen puheenvuoro siirtyi Sanna Pelttarille, jonka esitelmä käsitteli yleisön tunnereaktioita ja asennoitumista YouTube-videoiden kommenttiosioissa. Pelttarin tutkimuksen taustalla on kiinnostus digitaalisten yhteisöjen tunneviestintää kohtaan, ja hänen tutkimuskysymyksinään oli selvittää, minkälaisia tunnereaktioita kommenteissa ilmaistaan sekä miten kommentoijat positioituvat suhteessa aiheeseen ja miten samankaltaista asennoitumista ilmaistaan. Pelttarin mukaan ainoastaan pieni osa käyttäjistä hyödyntää kommentointimahdollisuutta ja että niin tubettajien ja katsojien välinen kuin katsojien keskinäinenkin vuorovaikutus on vähäistä.

Myös kommenttien sävyn ja tyylin on tutkittu heijastavan edeltävien kommenttien tyyliä. Yleisesti ottaen kommentit ovat positiivisia, vaikka aggressiivisuutta ja epäkohteliastakin käytöstä esiintyy erityisesti kiistanalaisia aiheita käsittelevien videoiden kohdalla. Myös Pelttarin tutkimustulokset osoittavat suurimman osan kommentoinnista olevan positiivista, ja kommenteissa korostui samanmielisyys ja yhteisöllisyys. Lopuksi Pelttari korosti kommentoinnin monitasoista merkittävyyttä paitsi digitaalisten yhteisöjen sosiaalisen koheesion myös yksilön henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta.

Blogisarjan toinen osa luvassa piakkoin!