Raportti AFinLAn 50-vuotisjuhlasymposiumista: Osa 2

Tässä AFinLAn 50-vuotisjuhlasymposiumia käsittelevän blogisarjan toisessa osassa käydään läpi konferenssin perjantain ja lauantain etäohjelman satoa.

Näkökulmia monikielisyyteen ja vieraan kielen oppimiseen

Perjantain etäohjelmassa Judi Rose esitteli tutkimustaan kielen oppimisen uusista strategioista. Rose on tutkinut monikielisten nuorten luetun ymmärtämisen strategioita toteuttamalla kysely- ja haastattelututkimuksen nuorille, joiden oman äidinkielen osaamisen taso on vaihteleva. Rosen tutkimuksen lähtökohdat ovat maahanmuuttajataustaisten nuorten luku- ja kirjoitustaidon osalta heikoissa PISA-tuloksissa ja niiden juurisyissä. Rose on mukana EKKO-tutkimushankkeessa, jonka tarkoituksena on selvittää, miten suomea ja muita Suomessa opiskeltavia kieliä voidaan opettaa eettisesti ja kestävästi. Eettinen näkökulma nousee esille myös Rosen esitelmässä: luku- ja kirjoitustaito ovat keskeisiä taitoja, joita ilman yksilön on vaikea toimia osana yhteiskuntaa.

Rose pyrki selvittämään, minkälaisia kielen oppimisen strategioita maahanmuuttajataustaiset nuoret hyödyntävät englanninkielisiä tekstejä lukiessaan ja onko nuorten oman äidinkielen osaamisella yhteyttä siihen, millä tavoin nuoret suhtautuvat englanninkielisiin teksteihin. Rosen tutkimustulokset osoittavat, että kielen opetuksessa olisi tärkeää pyrkiä opettamaan erilaisia kielen oppimisen strategioita, joista oppilaat valita itselleen sopivimmat, ja että opetuksessa olisi pystyttävä tiedostamaan paremmin, kuinka aikaisempaa kielitaitoa ja -tietoa voidaan hyödyntää kielen oppimisessa.

Toisena puhujana vuorossa oli Marjo Markkanen, joka esitteli väitöstutkimustaan monimediaisen pedagogiikan vaikutuksia oppijan autonomiaan, motivaatioon ja vieraan kielen käyttöön peruskouluissa. Markkasen tutkimuksen taustalla on se, että kielten opiskelu suomalaisissa peruskouluissa on vähentynyt ja yksipuolistunut viime vuosikymmeninä ja ettei teknologiaa hyödynnetä opetuksessa niin laajasti ja monipuolisesti kuin mahdollisuuksia olisi. Markkanen on kiinnostunut siitä, voitaisiinko kielten opiskelua tehdä oppilaille houkuttelevammaksi lisäämällä siihen digitaalisia elementtejä.

Markkasen mukaan monimediaisessa pedagogiikassa on kyse erilaisten medioiden ja työtapojen hyödyntämisestä oppimisen tukena kasvokkaista vuorovaikuttamista unohtamatta. Markkasen tarkoituksena oli tutkia, miten oppijoiden autonomia ja motivaatio ilmenevät monimediaisen pedagogiikan mallin mukaisessa opetuksessa, millaisia vaikutuksia sillä on ja millaisille oppijoille se sopii sekä millaista tukea oppijat tarvitsevat. Tutkimus osoitti, että monimediaisen pedagogiikan malli opettaa oppijoita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan sekä hyödyntämään myös vapaa-ajan kielenoppimistilanteita opiskelun tukena. Oppijoiden on myös mahdollista tutustua ja oppia hallitsemaan uusia kielenkäyttömuotoja. Myös monilukutaidon ja teknisten taitojen kehittymisellä on Markkasen mukaan oppijoiden toimintakykyä vahvistavia vaikutuksia.

Osuuden päätti Tanja Seppälän väitöstutkimusta suomen kielestä ja kotoutumiskoulutuksesta käsittelevä esitelmä. Seppälä on tutkinut suomen kielen oppimista aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa, suomen kielen käyttöä sekä sijoittumista koulutuksen jälkeen. Seppälän aineisto on koottu kuuden eri pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimineen kotoutumiskoulutusryhmän osallistujista vuosina 2019–2020. Esitelmässään Seppälä keskittyi osan aikaa kotoutumiskoulutukseen osallistuneiden kokemuksiin.

Seppälä esitteli artikkelisuunnitelmaansa, jossa hän on kiinnostunut selvittämään, ketkä osallistuivat kotoutumiskoulutuksiin vain osan ajasta ja miksi. Seppälän aineiston pohjalta kävi ilmi, että osan aikaa koulutukseen osallistuivat ne, jotka osasivat suomea jo ennestään, kertaajat, muusta koulutuksesta tulleet sekä ne, joilla on suomalainen puoliso. Lisäksi Seppälä halusi selvittää, mikä tuki ja toisaalta ei tukenut oppimista kotoutumiskoulutuksessa. Aineistovastausten pohjalta selvisi, että oppimiseen vaikuttivat koulutukseen liittyvät ja sen ulkopuoliset tekijät sekä myös opiskelijan taustaan liittyvät tekijät, kuten aiemmin hankittu kielitaito, koulutustausta ja motivaatio.

Keskiössä kielivähemmistöt

Perjantain päätteeksi oli vuorossa Kieliverkoston järjestämä ja kaikille avoin Keskiössä kielivähemmistöt -keskustelutilaisuus, jossa kuultiin lyhyitä puheenvuoroja eri vähemmistökielten asemasta Suomessa. Tilaisuus tulkattiin suomalaiselle viittomakielelle.

Tilaisuuden ensimmäisenä puhujana aloitti Satu Pieski puheenvuorollaan saamen kielten opetuksesta Suomessa. Pieski esitteli myös saamen kielten etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen pilottihanketta. Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena on turvata saamen kielten opetus saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.

Toisena vuorossa oli Arttu Liikamaa, jonka aiheena oli viittomakielisten asema Suomen vähiten tunnettuna kieli- ja kulttuuriryhmänä. Liikamaan esityksessä käytiin läpi viittomakielisten kohtaamaa syrjintää sekä kysymystä siitä, hahmottaako yhteiskunta viittomakieliset kieli- ja kulttuuriryhmänä vaiko ainoastaan vammaisnäkökulman kautta.

Liikamaan jälkeen puheenvuoro siirtyi Ilja Moshnikoville, jonka esitys koski karjalan kielen asemaa Suomessa. Moshnikov nosti esille, ettei Suomen lainsäädäntö ainakaan vielä toistaiseksi tunne karjalan kieltä. Moshnikovin mukaan karjala on kuitenkin huomioitu hallituksen laatimassa kielipoliittisessa ohjelmassa, jonka laatimisessa kuultiin Suomen karjalankielisiä.

Moshnikovin puheenvuoroa seurasi Miranda Vuolasrannan katsaus romanikielen asemaan tänä päivänä. Romanikielen asema äidinkielenä on Vuolasrannan mukaan heikko, ja se on myös luokiteltu Unescon uhanalaisten kielten joukkoon. Vuolasranta nosti esille myös sen, että rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä muutoksia tarvitaan, jotta romanikielen asema voidaan turvata tulevaisuudessa.

Viimeinen puheenvuoro ennen yhteistä keskustelua oli Dušica Božovićin esitys oman äidinkielen ja plurisentristen kielten opetuksen haasteista Suomessa. Božovićin esityksessä nousi esille muun muassa se, ettei suomalainen lainsäädäntö tällä hetkellä tunnusta pienten kielten osaajien kelpoisuutta toimia oman äidinkielensä opettajina, ja kelpoisuuden puuttuminen vaikuttaa suoraan esimerkiksi palkkatasoon.

Morfeemeista monikielisyyteen

Symposiumin päätti Minna Sunin plenaari kielen oppimisen tutkimuksen käänteistä ja suunnista. Sunin esitelmä lähti liikkeelle katsauksesta suomi toisena kielenä -alan (S2) näkökulmiin. Sunin esittelemistä tilastoista käy ilmi, että suomea toisena kielenä puhuvien määrä on kasvanut noin 20 000 henkeä vuodessa viimeisen 30 vuoden aikana. Kuluneiden vuosikymmenten aikana käsitys kielitaidosta on laajentunut, ja Suni toteaakin, että mitä enemmän tutkimusta aiheesta tehdään, sitä vaikeampaa olisi kuvitella sellaista tilannetta, että voitaisiin löytää yksiselitteinen vastaus siihen, mitä kielitaito on.

AFinLAn toiminnassa S2-ala alkoi näkyä 1980-luvun lopulla, ja ensimmäiset S2-teemaiset esitelmät pidettiin vuoden 1989 syyssymposiumissa Turussa. Kiinnostus alaa kohtaan on sittemmin tasaisesti kasvanut, mikä käy ilmi myös tämän vuoden symposiumin ohjelman painopisteistä, kuten Suni esitelmässään havainnollisti.

Esille nousi myös ekologinen näkökulma kielen oppimiseen. Suni puhui kasvuolosuhteista eli siitä, millä tavoin eri tekijät, muun muassa opetussuunnitelmat, kielipolitiikka sekä identiteettityö osana kehitystä ja monikielisyyttä, vaikuttavat kielen oppimiseen. Keskeisiä Sunin esiin tuomia käsitteitä ovat myös affordanssi eli oppijan ja ympäristön välinen suhde, joka luo edellytykset oppimiselle, sekä toimijuus eli oppijan oma toiminta ja tarpeet.

Esitelmässä pureuduttiin myös kansainvälisen L2-tutkimuksen eli toisen kielen oppimisen tutkimuksen suuntauksiin, joista Sunin mukaan erityisesti kaksi- ja monikielisyyteen ja identiteettiin, sosiokulttuurisuuteen, kieliekologiaan ja sosiokognitiivisuuteen, käyttöpohjaisuuteen sekä kielikoulutukseen ja -pedagogiikkaan liittyvät teemat ja kysymykset ovat herättäneet kiinnostusta myös S2-tutkimuksen .

Lopuksi Suni nosti vielä esille yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksen S2-tutkimuksen painotuksiin sekä esitteli lyhyesti eräitä käynnissä olevia S2-alan tutkimushankkeita. Alan tulevaisuuden näkymien kannalta aktiivinen yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun osallistuminen sekä alan sisällä käytävän teoreettisen keskustelun edistäminen ovat avainasemassa.

Kiitos hienosta symposiumista!