Hyunjoon Shin and Seung-Ah Lee: Made in Korea.

Ed. by Hyunjoon Shin and Seung-Ah Lee
Made in Korea. Studies in popular music
Routledge, 2017.
1 online resource (263 pages) : illustrations, photographs.

K-pop alkoi kiinnostaa minua, kun Etelä-Koreasta alkoi tulla bändejä keikalle Helsinkiin muutama vuosi sitten. Aloin törmätä Etelä-Koreaan myös muualla, työssäni kirjastossa, matkailumainonnassa Turun kaduilla, tv-sarjoissa, animaatioissa, kielikursseina ja tietysti somessa k-pop -fanikulttuurina. 

Sittemmin eteläkorealainen elokuva voitti useamman Oscar-palkinnon mm. koko vuoden parhaan elokuvan palkinnon v. 2020, mikä on niin periamerikkalaisella alueella todella poikkeuksellista. Etelä-Korean populaarikulttuuriin törmää nyt jo kaikkialla. Markkinatkin vetää sinne siinä määrin, että meillä Suomessakin ollaan siinä pisteessä, että Seouliin on suora Finnair-yhteys Helsingistä.

Etelä-Korean koko historia on todella mielenkiintoinen. Korea erkani Japanista ja jakautui pohjoiseen ja eteläiseen Koreaan. Made in Korea –kirja käy läpi Etelä-Korean pop-musiikin historiaa ja genrejä, ja listaa artisteja sekä suosituimpia aihealueita. Kirjan löydyttyä kiinnostavin kysymys mielessäni oli: miten K-pop pystyi nousemaan niin suosituksi ja korean kieli ja kulttuuri Kiinan ja Japanin rinnalle nuorten kiinnostuksen kohteiksi.

Ja näihin kysymyksiin sain varsin selkeän vastauksen: ’supporting culture’.  Etelä-Korean ensimmäisen presidentin kaudesta 1940-luvulla alkanut populaarikulttuurin voimakas sensurointi lieveni 1990-luvulla demokraattisen Kim Young Samin presidenttikaudella. Populaarimusiikin Japani-vaikutteet ja anti-kommunistiset elementit haluttiin aiemmin piilottaa ja nostaa esiin vain ’terveellistä’- ja omaa perinnemusiikkia. 1990-luvulla maan hallinto alkoi tukea uutta kulttuuriteollisuutta, tv-draamaa, elokuvaa, musiikkia, muotia ja markkinoi sitä varsinkin Japaniin, Kiinaan ja USA:han. Kulttuuri ja koulutus alettiin nyt nähdä ’toisena teollisuutena’ osana talouspolitiikkaa. Kulttuuri- ja urheiluministeriö muutettiin kulttuuri- ja turismiministeriöksi. Uusi teollisuus johti koko maan taloudelliseen nousuun korealaisen kulttuurin brändäämisen kautta.

Kaiken tämän seurauksena syntyi K-pop (Korean Wave). Kulttuuriin panostaminen, sen tekemisen turvaaminen prosessina kansalliselta tasolta globaaliin on ollut maalle lottovoitto tai kuin korkoa korolle suomalaisin menestystermein sanottona. Kunpa kulttuuriin panostamiseen herättäisiin myös Suomessa.

Teksti: Tuija Salovaara