John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Kuva: Gummerus

John Ajvide Lindqvist
Ystävät hämärän jälkeen
Suomentaja Jaana Nikula
Gummerrus, 2010

Ystävät hämärän jälkeen on ruotsalainen kauhuromaani –ja elokuva.

Kirja ja varsinkaan elokuva eivät ole ehkä helpoista luettavaa/katsottavaa ja molemmat teokset ovat täynnä erilaisia symboleita. Sitä, mitä kauheutta lukee/näkee ei pidä ottaa totena sellaisenaan vaan ajatella sitä, mitä kauheudella tarkoitetaan tai halutaan kertoa. Ja mitä sen taustalla on. Kirja ja elokuva tuovat kauheudessaan esille marginalisoituneiden ja syrjään jääneiden henkilöiden näkökulman. Miltä tuntuu, kun kukaan välitä, joutuu jatkuvasti muiden tönimäksi ja hylkimäksi – ja se ainoa ystävältä vaikuttava henkilö osoittautuu muita tappavaksi nälkäiseksi vampyyriksi?

Ystävät hämärän jälkeen on teos toiseudesta, erilaisuudesta, välinpitämättömyydestä/silmien sulkemisesta toisen syrjinnän ja vaikeuksien edessä – ja myös eriskummallisesta ystävyydestä ja alkavasta rakkaudesta. Kirjan päähenkilö Oskar on nuori koulupoika joka elää 1980-luvun alussa kansankodin (folkhemmet) pääkaupungin Tukholman lähiössä. Kirja sijoittuu aikaan, jolloin ruotsalainen hyvinvointivaltio on jo alkanut rakoutua. Vaikka kansakunnalla menee aineellisesti hyvin niin osa voi henkisesti huonosti ja joutuu elämään kansankodin sisällä henkisessä helvetissä.

Oskar ei voi hyvin. Vanhemmat ovat eronneet. Koulussa nälvitään, kiusataan ja suljetaan muiden ulkopuolelle. Jännityksen vuoksi joutuu pelkäämään aina sitä, milloin pissat tuleva housuun – ja vessassa joutuu pelkäämään sitä, milloin pää painetaan vessanpyttyyn tai joutuu hakatuksi. Koulureppu ja kirjat sekä pipo ja päällystakki katoavat aina välillä ja löytyvät milloin mistäkin, yleensä kasteltuna vessanpytystä. Kotona joutuu keksimään äidille valheita mustelmista ja haavoista jotka kiusaajat ovat aiheuttaneet. Kodin ulkopuolella ei uskalla paljoa liikkua – koska kiusaajat seuraavat liikkeitä. Koulun jälkeen voi tulla työnnetyksi esim. tunnelbanan (Tukholman metro=tunnelbana) alle. Teon nähnyt ulkopuolinen pitää tekoa murhayrityksenä –mutta koska kyseessä on pikkupoika niin asia ei etene mihinkään vaan on kyse pikkupoikien kujeilusta. Uimahallissa taas työnnetään pää veden alle ja yritetään tapaa hukuttamalla.

Oskarin ainoa piristys ovat satunnaiset viikonloppumatkat maaseudulle isän nykyiselle asuinpaikalle. Isän kanssa voi viettää laatuaikaa silloin, jos isä ei sattumalta ala ryypätä naapurin kanssa. Tällöin isäkin muuttuu hirviöksi. Ja kun sen yhden kerran uskaltautuu antamaan takaisin ja puolustamaan itseään joutuu itse syylliseksi ja huutamisen ja ulvomisen kohteeksi. Ja saa syytteen pahoinpitelystä – vaikka on itse joutunut sekä psyykkisen että fyysisen pahoinpitely kohteeksi jo vuosikausien ajan.

Eräänä kylmänä pakkasiltana Oskar on yksin leikkimässä pihalla. Hän hakkaa puukolla puuta purkaakseen aggressioitaan. Hän ajattelee puun olevan yksi kiusaajistaan ja vannoo tälle kostoa. Pihan leikkitelineelle ilmestyy jostain nuori tyttö jolla ei ole päällään ulkovaatteita mutta joka ei kuitenkaan palele. Tyttö sanoo heti, että heistä ei voi tulla ystäviä. Oskar ja tyttö kuitenkin alkavat nähdä toisiaan usein – tosin aina vain pimeällä. Oskar huomaa, että tytössä on jotain erikoista: hän ei tiedä ikäänsä ja häntä tulee aina pyytää sisään. Lisäksi tyttö ei halua esim. syödä Oskarin tarjoamia irtokarkkeja – hän maistaa niitä mutta joutuu oksentamaan ne ulos. Lisäksi tytön maha murisee välillä ja hän vaikuttaa heikolta. Lisäksi tyttö haisee erikoiselle – kuolemalle.

Samaan aikaan lähiympäristössä tapahtuu kauheita hirmutekoja. Nuori poika löytyy tapettuna lähimetsästä. Joku on viiltänyt pojan kaulavaltimon auki ja valuttanut pojasta veret mehukanisteriin. Alkoholisoitunut mies katoaa ja löytyy myöhemmin raadeltuna hukutettuna Mälaren-järvestä. Lisäksi joku hyökkää alkoholisoituneen naisen kimppuun Tunnelbanan aseman edessä myöhään illalla. Silminnäkijät kertovat hyökkääjän olleen nuori tyttö ja halunneen purra naisen kurkkua ja tavoitelleen kaulavaltimoa. Sairaalassa nainen palaa soihtuna sairaalasängyssä auringonvalon tullessa huoneeseen. Oskar tajuaa, että hänen uusi tuttavuutensa onkin vampyyri. Tätä vahvisti se, että kun hän ei antanut tytölle tulla lupaa tulla sisään alkoi tämä valua verta (vrt ” kirjan/elokuvan nimi: låt den rätte komma in”).

Kirjan kauhutapahtumien lukeminen/elokuvan katsominen ei ehkä tunnu helpolta – mutta niiden tarkoitus on siis kertoa siitä hirveästä todellisuudesta joissa jotkut joutuvat elämään. Eriskummallinen ystävyys vampyyriin on myös kertomus erilaisuudesta ja tähän liittyvästä toivosta. Kirjaa voi pitää myös osaltaan byrokratisoituneen, äärirationaalisen kansankotiajattelun kritiikkinä. Hyvinvointivaltiossa voi olla myös äärimmäistä pahoinvointia. Taivaan rakentaminen maan päälle ei olekaan mahdollista koska osaa joutuu elämään kuitenkin helvetissä.

Ystävät hämärän jälkeen on saatavana sekä kirjana että elokuvana. Muutama vuosi sitten Kotkan kaupunginteatteri esitti kirjan pohjalta tehtyä näytelmää. Teoksesta on tehty itse asiassa kaksi eri elokuvaversiota. Ensimmäinen Ruotsissa 2008 ja toinen Yhdysvalloissa paria vuotta myöhemmin. Yhdysvaltalaisessa versiossa juonta on muokattu hieman enemmän ja tapahtuvat on sijoitettu yhdysvaltalaiseen keskisuureen kaupunkiin.

Kirja on paksu ja siinä on yli 600-sivua. Elokuva on ehkä helpompi/nopeampi katsoa. Ruotsalaisessa versiossa on kaunis kuvaus ja ääniraita. Suomenkielisen korvaan kuunneltuna elokuvassa puhutaan kaunista ruotsia ja elokuvassa on hieno musiikki. Tosin vampyyrityttöä esittävän Lina Leanderssonin ääni on dubattu koska hän puhuu oikeasti sellaista Falunin murreta joka ei sovi yhteen Tukholmassa tapahtuvaan elokuvaan. Tosiasiassa elokuva on suurelta osin kuvattu lumen ja pakkasen tarpeen vuoksi Luulajassa Pohjois-Ruotsissa. Pakkanen ja lumi ovat symboleita – ne kuvaavat sitä kylmyyttä jota jotkut kokevat joka päivä. Veri viittaa elämään – verihän on elämää ylläpitävä neste: ihminen tarvitsee sitä saadakseen happea kudoksiin ja elääkseen – ja vampyyri yleisesti elääkseen.

Elokuva alkaa pimeällä räntäisellä lumisadenäkymällä. Itselleni tulee aina elokuva mieleeni tällaisilla kelillä.

Kirja löytyy Feeniks-kirjaston varastosta ja elokuva DVD:nä mm. Vaskikirjastoista (esim. Turun kaupunginkirjasto). Elokuvaa on myös esitetty Suomessa televisiossa useamman kerran. Myös Turun ja Raision kaupunginkirjastot ovat esittäneet elokuvan myöhään syksyllä pitämissään elokuvanäytöksissä.

https://yle.fi/uutiset/3-6124779 https://areena.yle.fi/1-1029122 (ei ole enää katsottavissa)

https://www.youtube.com/watch?v=ICp4g9p_rgo Elokuvan viralllinen traileri.

https://www.youtube.com/watch?v=FXVTVtMjSWE Elokuvan julkaisusta (ruotsiksi)

https://www.youtube.com/watch?v=HmY9hMymqkM Tekijä kertoo kirjastaan (englanniksi).

Teksti: Mikko Pennanen