Aarre Haunian komissario Sarkka -sarja

Haunia, Aarre. Päällikkökomisario ja kuristaja: rikosromaani. Helsinki: Weilin + Göös, 1971.

Haunia, Aarre. Slussenin sissit: rikosromaani. Helsinki: Weilin + Göös, 1973.

Haunia, Aarre.Musta morsian: rikosromaani. Helsinki: Weilin + Göös, 1974.

 

Kesä ja dekkarit kuuluvat monella yhteen. Reijo Mäen uutukainen on lähes varma kesän merkki. Jussi Vares on seikkaillut ympäri Turkua jo yli 30 vuoden ajan. Turku on ollut kuitenkin rikoskirjallisuuden kohde jo aikaisemmin. Turun vankilan johtajana toiminut Totti Karpela kirjoitti muutaman dekkarin jo 1970-luvun alussa – ja palasi kirjailijaksi eläkkeelle jäätyään 30 vuoden taun jälkeen. Harvemmat kuitenkaan tuntevat – tai muistavat –  Turussa toimittajana toiminutta Aarre Hauniaa joka kirjoitti kolme dekkaria 1970-luvun alussa.

Aarre Haunian päähenkilö on komisario Sarkka. Hänen työpaikkansa sijaitsee Valtion Virastotalossa, ts. Turun kaupunginteatterin vieressä Itsenäisyyden aukion virastotalossa. Välillä hän vierailee myös kaupungin poliisiasemalla joka sijaitsi aina 1980-luvun vaihteeseen asti Vanhalla Suurtorilla. Tästä on sisäpihalla vielä jäljellä mm. kolmikielinen kyltti.

Komisario Sarkka selvittelee kahta ensimmäistä rikostaan Varsinais-Suomessa Raisiossa ja jossain toisessa Turun lähellä sijaitsevassa, nimeltä mainitsemattomassa maaseutukohteessa. Jälkimmäisen rikoksen ratkaisu kuitenkin löytyy Tukholman Vanhasta kaupungista. Kolmas rikos tapahtuu Hämeessä. Tällöin komisario Sarkka liikkuu Tampereella ja Virtojen seudulla.

Haunian teoksissa on mielenkiintoisinta tuon ajan ajankuva. Sarkka käyttää tutkimuksissaan jo oikeuskemiaa ja mm. keskustelee asiasta yliopiston professorin kanssa. Samalla hän jo haaveilee alustavasti tietokoneista ja siitä, että niiden järjestely/laskentakapasiteettia voisi käyttää myös rikostutkinnassa. Asiakirjat kirjoitetaan naputtelemalla vanhalla täysin käsikäyttöisellä Remingtonilla. Niitä ei ollut kuitenkaan Suomessa vielä tuohon aikaan käytössä. Yhteydet hoidetaan puhelinkopeista ja tärkeitä henkilöitä jäljitetään puhelimelta aina sieltä missä heidän oletetaan olevan, esim. ravintolan hovimestarit saattavat tulla pyytämään puhelimeen.

Kirjassa tupakkaa palaa – ja paljon ja kaikkialla. Ennen tupakkalakia käytännössä kaikki polttivat ja joka paikassa, myös työhuoneissa ja ravintoloissa. Nykylukija kiinnittää tähän huomiota. Suomi on saanut myös osansa huumeista: kirjassa kerrotaan LSD:tä  ja amfetamiinia käyttävistä henkilöistä. Ja kerrotaan/varoitellaan sen tuomista ihmisraunioista. Tulee huomata, että esim. amfetamiinia sai vielä 1960-luvun alussa ostaa laillisesti apteekeista.  Kahvia myös juodaan paljon – ja se keitetään sähköisellä pannulla, siis todennäköisesti perkollaattorikeittimellä. Ravintoloissa juodaan paljon – ja vahvaa alkoholia – ja joskus myös työajalla. Kirjoissa vilahtelee joidenkin aikoinaan tunnettujen turkulaisten ravintoloiden nimiä. Lisäksi Sarkka käy myös mm. Naantalin kaivohuoneella.. Nuorempia naisia nimitetään kirjoissa ”pimuiksi”. Uimassa hän käy Ylioppilastalon uimahallissa – jättäen auton Rehtorinpellonkadulle

Kaikissa kirjoissa näkyy jo kansainvälisyys. Erityisesti Turun ja Tukholman läheisyys tulee esille. Jo tuolloin käytiin mm. lyhyillä miniristeilyillä (joihin kuului mm. rajua alkoholin käyttöä). Turun ja Tukholman väillä kulki Aallotar – tuon ajan Viking Grace. Laivat tulivat Suomesta tosin vielä aivan vanhan kaupungin edustalla Skeppsbro:lle. Nopeammin Tukholmaan pääsi Turun lentoasemalta Aeron Convain Metropolitan-lentokoneella – jos ei ollut sumua/myrskyä.

Haunian ensimmäisen kirjan ”Päällikökomissario ja kuristaja” innottajana on toiminut vuonna 1963 tapahtunut Sirkka-Liisa Waljuksen yhtä selvittämätön murha. Sarkan murha selviää – valokuvamallin murhaaja lopulta löytyy ja tapaus selviää – toisin kuin oikea esikuvana toiminut Waljuksen murha. Kaikille Haunian teoksille on yhteistä se, että syyllinen ei ole se kenen luulee ensin olevan – vaan varsinainen tekijä paljastuu vasta aivan teoksen viimeisillä sivuilla.

Haunian teokset toimivat sopivana kesälomalukemisena, jos ei halua lukea mitään syvällisempää – ja jos nykyajan dekkarit ovat alkaneet kyllästyttää. Tai ei halua ostaa Mäen uusinta teosta ja kirjastossa on siihen pitkä jono.

Katso Aarre Haunia Kirjasammossa.

 

Teksti: Mikko Pennanen