Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Kuva: WSOY

Johanna Venho
Ensimmäinen nainen
WSOY, 2019

Vuoden 1966 elokuussa Sylvi Kekkonen starttaa vaalean Morris Minin ja kurvaa Tamminiemen pihan sora renkaiden alla rahisten kohti kesänviettopaikkaansa Suomusjärvellä.

Sylvi autonratissa avaa heti uuden, mielenkiintoisen näkökulman teoksen päähenkilöön – käy nimittäin ilmi, että hän hankki ajokortin yli 60-vuotiaana nimenomaan tätä Englannin kuningatar Elisabetilta lahjaksi saatua autoa varten. Syynä oli myös halu päästä liikkumaan riippumatta muiden, lähinnä presidenttiaviomiehen, aikatauluista.

Muutaman loppukesän päivän aikana Sylvi lukee mökillä vanhoja päiväkirjojaan ja käy mielessään keskusteluja hiljattain kuolleen ystävänsä, kirjailija Marja-Liisa Vartion kanssa. Ystävän kuviteltu ääni saa Sylvin miettimään oman elämänsä käännekohtia, suhdettaan niin itseensä, avioliittoonsa kuin kirjoittamiseen. Päiväkirjojen Sylvi avaa kiinnostavasti yhteiskunnallisen asemansa ja kirjailijuuden välistä ristiriitaa: toisaalta hän on kirjailijana ja kirjallisuudentuntijana saanut huomiota ja lukijoita, mutta välillä kriitikkoarviot ovat olleet nuiviakin.

Teoksessa keskustee kolme keskenään aivan erilaista taiteilijaa kertojanääninä. Kenellekään heistä luova työ ei vaikuta olleen helppoa. Kahden kirjailijan lisäksi kolmantena rosoisena äänenä vuoropuheluun liittyy kuvanveistäjä Essi Renvall, jonka pitäisi saada vangittua monitahoinen ystävänsä Sylvi veistoksen muotoon. Kohteen äkkiväärältäkin tuntuvaan piikikkyyteen löytyy kerros kerrokselta monia ymmärrettäviltä tuntuvia syitä – yhtenä niistä pitkä avioliitto erilaisine puolineen.

Johanna Venho kirjoittaa levollisen kauniisti ja tekstiin on helppo upota. Toteen ja fiktioon perustuvien romaanien lukijan täytyy kuitenkin aina asemoida ja kyseenalaistaa oma lukutapansa – kuinka paljon alan uskoa romaanin tapahtumiin, miten helposti antaudun kerrontaan mukaan?

Tämä teos sopii moneen lukuaikaan ja -paikkaan, ehkäpä erityisen hyvin juuri loppukesäiseen mökkiviikonloppuun. Lukemista, sienestystä ja saunanlämmitystä kirjan Sylvikin mökillään harrastaa. Hänen eväittensä innoittamana mukaan kannattaa varata kahvia ja varmasti tarpeeksi pullaa, lisäksi myös hieman hilloa ”pullaleeran” viipaleen päälle.

Kun lukiessa kiinnostuit kohdehenkilö Sylvi Kekkosesta ja haluat kuulla hänen omaa kirjailijaääntään, löydät hänen teoksiaan Volterista

Teksti: Minna Toikka