Kirjan kansikuva.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Kuva: Siltala

Juhani Karila
Pienen hauen pyydystys
Siltala, 2019

Elämme aikoja, joka on saanut monet meistä haaveilemaan etätöistä Lapissa. Mikäpä siis sopisi tähän aikaan paremmin kuin kirja, joka lupailee takakannen tekstissään maalailevansa lukijan eteen itä-Lapin eräseutuja ja nimessään häivähtää lupaus pääsystä saamahenkilön rooliin Pohjois-Suomen kalapaikoilla.

Vastoin kirjan nimen luomaa mielikuvaa, kyseessä ei kuitenkaan ole tietokirja, kaikkea muuta. Pienen hauen pyydystys on aikuisten satu, kielellisesti rikas sekoitus dekkaria, riipaisevaa rakkaustarinaa, mytologista fantasiaa, kansankertomusta ja vähän ehkä Minecraftiakin. Romaani, jossa näkyvään maailmaan, Ford Escortin takapenkille ja kyläkaupan Kartanon perunalastupussien joukkoon sopii täysin luontevasti erilaiset henkiolennot ja hirviöt kenenkään (paitsi etelästä tulevien ihmisten) niitä sen enempää kummeksumatta. Tarina, jonka pedoilla ja ihmisillä on eroavaisuuksistaan huolimatta hyvin samanlaiset, inhimilliset tarpeet. Tarve tulla huomatuksi, halu löytää paikkansa maailmassa, kuulua jonnekin. Kalakaveria joelle ja raparperipiirakkaa tuliaisiksi.

Mikä kirja sopisi tähän aikaan paremmin? Jokaisesta mediasta pursuavien koronauutisten vastavoimaksi tarvitaan tarinaa, joka paitsi esittelee periksi antamatonta hauen pyydystystä myös kaukana taajamista, erillään muista asuvien ihmisten välistä lämpöä, ystävyyttä ja pyyteetöntä auttamisenhalua. Ja jonkin verran noituuttakin.

Teksti: Päivi Kanerva