Nummenpakkaseura ry: Hämeentullista Härkätielle

Hämeentullista Härkätielle – läpi Nummenpakan
Nummenpakanseura ry, 2020

Nummenpakanseura ry julkaisi loppuvuodesta 2020 Vanhan Hämeentien vaiheista kertovan kirjan, jonka 400 kappaleen painos hupeni julkaisijan itsensäkin yllättävällä vauhdilla. Mikäli Nummenpakan historia kiinnostaa ja jäit ilman omaa kappaletta, tämän 142 sivuisen teoksen saa onneksi lainattua vuonna 2021 täydet 100 vuotta täyttävästä Turun yliopiston kirjastosta.

Nummenpakan historia on kirjastoammekin vanhempi. Kuten kirjan aloituslauseet tiivistävät, taajaväkiset yhdyskunnat alkoivat yleistyä Turun kaupungin liepeillä 1800-luvun puolivälissä. Jo 1780-luvulla Hämeentien oikealla puolella Turusta tultaessa sijaitsi (Liinamäen seutuvilla) Seppälän torppa sekä nykyisen Löyttykivenkadun päässä Kraatarin pelto ja torppa. Sata vuotta myöhemmin Nummenmäen asutusalueella asui yli 1200 asukasta.

Kirjassa kerrotaan miten Nummenpakan alueella ja Turussa yleensäkin liikuttiin ns. ”ennen vanhaan”. Linjan 2 raitsikka kulki noin neljä vuosikymmentä nykyisen Vanhan Hämeentien (silloin Hämeentie), Karjakujan ja nykyisen Tammitien silmukkaa raitiotien lakkauttamiseen asti vuoteen 1972.
Yllättävämpi tieto oli Kauppatori-Nummenmäki 2,8km pitkän bussilinjan liikennöintitiheys vuonna 1931; sitä ajoi 17 linja-autoa 5 minuutin vuorovälein!
Vähemmän nykyajalle tuttuja kulkuvälineitä olivat hevosvoimin kulkevat vossikat eli pika-ajurit sekä furmannit eli kuorma-ajurit. Ensin mainittuja oli Turussa vuonna 1908 vielä 233, kun vuonna 1960 vossikoita oli enää jäljellä 5. Furmannien määrä väheni samassa ajassa 165:sta kuorma-ajurista 23:en.

Samaisena vuonna 1921 nykyisen TYKSin T-sairaalan tienoille perustettiin keramiikkaesineistään tunnettu Kupittaan Savi Oy.  Alkujaan pääraaka-aine eli tietenkin savi haettiin tehtaalle Paaskunnan pellolta, nykyisen Elinantien ja Hakapellonkadun alueelta. Tätä varten sinne piti rakentaa oma kapearaiteinen rautatie. Myöhemmin savi noudettiin jokirannasta nykyisen ylioppilaskylän läpi ns. ”saviradalla” vuoteen 1962 asti.
Rakennustekniikan kehittyessä ja elementtirakentamisen kasvaessa Kupittaan Savi ajautui konkurssiin vuonna 1969. Sen rakennuksista on jäljellä enää muuntamorakennus, muut purettiin 1970-luvun loppupuolella.

Kirjan isoimman sekä samalla kiinnostavimmankin osan haukkaa Hämeentullista eli Hämeentien alkupäästä Hannunniityn läpi Kuralaan kulkeva tieosuus ja erityisesti Vanhan Hämeentien rakennusten historiasta kertominen kuvien kera. Muisteluita on koottu monipuolisesti Kupittaan Saven henkilökunnan suosiman Ruokala Rauhan vuoden 1937 murhapoltosta Peräpakan kioskiin, jossa myytiin 1960-luvun tapaan tupakkaa myös kappeleittain.

Läpi käydään Hämeentiellä toimineita ammatinharjoittajia ja liikkeitä. Esimerkiksi osoitteessa Vanha Hämeentie 1 oleva rakennus tunnetaan (no, en kylläkään itse tuntenut…) Ketolan kauppana (kauppa toimi vuoteen 1975 asti), jonka paikalla ovat toimineet myös mm. leipomo K. Ketola, Irene Ketolan kauppa, Kaarinan kansanhuolto, vaatturi, parturi-kampaamoita useampia, Hämeen elintarvike jne.

Moni Turun yliopistolla asioiva liikkuu nykyisellä Vanhalla Hämeentiellä ja tämän kirjan avulla sen historia avautuu aivan eri tavalla. Olin itsekin unohtanut (jos nyt olin kuullutkaan…) Nummen kirjaston toimineen aivan alkujaan osoitteessa Vanha Hämeentie 20 ennen vuoden 1973 muuttoaan Töykkälänkadulle. Muutoin samassa osoitteessa on toiminut mm. räätäliliike sekä Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP), jolta on kirjaan löydetty vuoden 1937 mainos otsikolla ”Täydellinen pankkiliike”.
Aivan vieressä katunumerossa 21 on toiminut mm. kauppoja ja pubeja kuten Vanha Hämis. Kuriositeettina mainittiin, että tuon rakennuksen yläkerrassa 1960-luvun alkupuolella asui muusikko Joel Hallikainen.

Mikäli sinua siis kiinnostaa tämän Nummenpakan halkaisevan tien ja sen varren entisten ja nykyisten rakennuksien tarinat, suosittelen tutustumaan kirjaan. Opit paljon uutta menneistä vuosikymmenistä! Vai mitä osaisit kertoa tällä tiellä (Vanha Hämeentie 92 omakotitalon alakerrassa) aikanaan toimineesta jäätelötehtaasta?

Teksti: Kimmo Niukko