Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo
Kuva: Otava
Olga Tokarczuk
Päivän talo, yön talo
Suomentaja Tapani Kärkkäinen
Otava 2004
Kirjallisuuden Nobelilla palkitun Olga Tokarczukin ensimmäinen suomennettu romaani on unien, muistojen, historiallisten tapahtumien, pienoisesseiden, sienireseptien, keskiaikaisten legendojen mosaiikki.
Kertojana on nainen, joka tarkkailee ympäristöään ja kirjaa ylös tapahtumia ja unia. Hän löytää internetistä sivun, jolle ihmiset eri puolilta maailmaa käyvät kirjaamassa uniaan toisten luettavaksi.
Kertoja asuu pienessä maalaiskylässä Tsekinmaan rajalla. Kylä on vuosien saatossa ollut osa useampaakin valtiota, ja rajat ovatkin yksi kirjan teemoista – varsinkin rajojen häilyvyys. Erästä kuollutta miestä rajavartijat potkivat vuoroin Tsekkoslovakian, vuoroin Puolan puolelle. Samoin tarinat soljuvat toden ja legendan molemmin puolin. Keskiaikaisessa pyhimystarinassa Kümmernis-niminen nunna kasvattaa itselleen parran ja hänet ristiinnaulitaan. Paschalis puolestaan on nuori munkki, joka haluaa muuttua naiseksi ja joka asuessaan nunnaluostarissa kirjaa ylös Kümmerniksen legendaa.
”Pascaliksesta tuntui että tärkeää ei ole vain kirjoittaa miten asiat olivat ja nimetä tapahtumien ja tekojen sarjat; yhtä tärkeää ja kenties vielä tärkeämpää on jättää paikka ja tila sille, mitä ei ollut, mitä ei koskaan tapahtunut, mikä olisi voinut sattua jos vain joku olisi sen kuvitellut.”
Kaikki tarinat jatkuvat pitkin kirjaa lomittuen nykyaikaan ja muihin tapahtumiin, muodostaen eräänlaisia kertomussaarekkeita, jotka vievät mukanaan. Avoin muoto korostaa romaanin maailman epätäydellisyyttä ja virtaavuutta.
Päivän talo, yön talo on samaan aikaan hauska ja surullinen, kevyt ja syvällinen, realistinen ja fantasianomainen, kerrassaan virkistävän rikas teos.
Teksti: Joni Lanki