Volter Kilpi: Alastalon salissa

Volter Kilpi
Alastalon salissa
Otava, 1933

Harva uskoo, että Volter Kilven magnum opus, Alastalon salissa, voi viedä mennessään. Kunhan ensin pääsee kirjaan sisälle ja selättää Malakias Afrodite Härkäniemen erinäiset pohdiskelut monet lukijat tainnuttaneessa vähän surullisen kuuluisassakin piipun valinta -luvussa (”Kolmas luku – Härkäniemi valitsee itselleen piippua Alastalon piippuhyllyltä ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä”, pituus 70 s.). Minulla on vahvoja mielipiteitä tästä kirjasta ja koen tarpeelliseksi opastaa tulevaisuuden lukijoita. Esimerkiksi Kirkkomaa-esilukua en haluaisi mainita muuten kuin kehotuksella: Älä aloita tästä! Aloita vasta ensimmäisestä varsinaisesta luvusta, jossa Alastalon Herman Mattsson luotsaa kylän kapteeneita rannasta tampuurin kautta salin vierille istumaan (”Ensimmäinen luku – Alastalo ottaa vieraita vastaan”, pituus 7 s.).

Kirjan lukeminen palkitsee, vaikka se välillä saattaa tuntua raskassoutuiselta. Itse pääsin pitkien lauseiden sisälle lukemalla tekstiä ääneen itselleni. Tätä ei tosin välttämättä kannata tehdä muualla kuin oman kodin rauhassa, bussissa saattaisi saada kummastuneita katseita osakseen. Samalla voi vaikka mielikuvitella isäntien ja kapteenien äänet omanlaisikseen. Eikä kirjaa lukiessa kannata ahnehtia kerralla liikaa, sillä varsinkin alussa pitkät, polveilevat lauseet voivat olla kirjan kieleen tottumattomalle hidasta luettavaa. Semminkin kun Kilven tekstissä vilisevät lounaismurteen sanat tuovat vielä omia mutkia ymmärrykseen, että melkein alkaa epäillä omaa sisälukutaitoaan. Paljon tuumailua ja sanailua mahtuu yhden iltapäivän kuvaukseen saaristossa.

Jos yli 800-sivuisen kirjan lukeminen ei tunnu kevyeltä iltalukemiselta ja pelkäät nenän murtuvan otteen herpaantuessa, voit kuunnella sen äänikirjana YLE Areenasta. Esko Salervo on tehnyt raskaimman työn puolestasi ja hänen ääntään on mukava kuunnella vaikka tiskauksen lomassa.

Kuuntele Alastalon salissa äänikirjana Yle Areenassa.

Teksti: Tanja Vienonen