Hämeenkatu

Useat humanistisen tiedekunnan oppiaineista ovat sijainneet eri aikoina useissa Hämeenkadulla sijaitsevissa tiloissa. Hämeenkadulla ovat sijainneet mm. historian oppiaineet, kotimainen kirjallisuus, Suomen kieli, yleinen kirjallisuustiede ja Venäjän kielen oppiaine.

”Sosiologia sijaitsi silloin Hämeenkatu viidessä. Siellä ihan yläkerrassa, siellä oli semmonen käytävä. Siellä oli aika pieni seminaarihuone ja sosiologian opiskelijoita oli paljon. Se oli vähän pelottava, ahdas ja vähähappinen tila.”
-Tiina Mahlamäki

”Käsittääkseni alun perin rakennettu matkustajakodiksi ne tilat.”
-Veikko Laakso

”Hämeenkatu on nyt tämmönen katu, joka on yhdistänyt mut yliopistoon.”
-Päivi Lappalainen

”Samaan aikaan Suomen historialla oli tuossa Hämeenkatu 1:ssä, kakkoskerroksessa oli yksi tai kaksi huonetta käytävän varrella plus sitten oli tällänen harjotustila.”
-Eero Kuparinen

”Vanha perinnehän siihen saakka oli ollu, ettei semmosia työhuoneita paljon ollutkaan yliopistolla. Et professorit teki kotonaan töitään ja otti vastaan kotona. Et se oli silloin uutta, et oli työhuoneet. Kun meille tuli hyvin nuoret professorit, Päiviö Tommila ja Pentti Virrankoski, niin varsinkin Tommila rupes yhteisöllisyyttä aikalailla sitten rakentamaan. Yks konkreettinen ilmentymä oli se, että hankittiin kahvinkeitin, et samalla juotiin kahvia yhdessä. Se oli siinä kansliassa se kahvinkeitin, se varmaan kanslistin töitä häiritti aika paljon.”
– Veikko Laakso

”On siis jääny mieleen se käytäväs [Hämeenkatu 1] istuminen, koska siihen aikaan jokasen kurssin jälkeen piti hakee opintokirjaan suoritusmerkintä. Toki siis kortistoo myös pidettiin, ei ollu tietenkään mitään tietokoneita. Mut kuitenki jokaisen opiskelijan piti huolehtii, et haki alkumerkinnän kurssin alkaessa ja loppumerkinnän kurssin loppuessa ja sit sai suoritusmerkinnän, sit ku oli tenttiny sen. Se oli lähinnä sit se, mis niit opettajia sit tapas, ku oli istunu siel sadan hengen luennolla. Et alkuun ei kauheesti tutustunukkaan näihin luennoitsijoihin. Sit oli meil toki pienryhmäopetusta jo kirjallisuudessa ainakin, ni siinä sitte tutustui niihin opettajiin.”
– Liisa Steinby

”Lehtorin virassa oli Eero Matinolli, joka oli semmonen oikeen vanhanajan herrasmieshumanisti ja joka oli niin epäkäytännöllinen, että kun meillä oli siin Hämeenkadulla semmonen kopiokone, josta tuli tahmasta paperia spriin kautta jotenkin. Siin oli kaks nappulaa siinä koneessa, toisesta pantiin virta päälle ja sit kun pantiin se kopioitava siihen ja painettiin, niin tää Eero ei oppinut sitä eläissäänkään. Kerran mä olin sunnuntaina siellä töissä, ja se oli mun työhuoneen viereises huonees se kopiokone ja mä kuulin, et se kopiokone käy, kun se pitää aika kovaa ääntä ja se kävi ja kävi ja kävi. Sitte koputettiin mun ovelle ja se Eero tuli ja kysy, et anteeks nyt, että nyt mä sain sen kopiokoneen jo käymään, mutta mitä nyt tehdään. Hän oli tyypillinen esimerkki, et ihminen muistaa  aina sitä, mitä se tahtoo muistaa.”
– Veikko Laakso