Sirkkala

Sirkkalan kasarmialue on Suomen vanhimpia pääpiirteiltään säilyneitä kaupunkikasarmialueita. Alueen vanhin rakennus on vuonna 1834 Pehr Johan Gylich suunnittelema kolmikerroksinen keltainen rakennus, joka toimi köyhäintalona kunnes se otettin armeijan käyttöön 1846. Vuonna 1847 kortteliin rakennettiin Sirkkalankadun varrelle pataljoonan valkoinen sairaalarakennus. Vuonna 1875 valmistui Kaivokadun suuntainen kasarmirakennus. Sirkkalan kasarmin alue toimi punavankileirinä huhtikuusta syyskuuhun 1918, minkä jälkeen vankileiri muutettiin pakkotyöleiriksi, joka oli toiminnassa vuoteen 1923 asti. Leirin lakkauttamisen jälkeen alue oli Puolustusvoimien hallussa 2000-luvun alkuun asti. Useat humanistisen tiedekunnan oppiaineet muuttivat Sirkkalan kasarmille 2000-luvun lopulla. Sirkkalan kasarmilla toimivat folkloristiikan, kansatieteen, kotimaisen kirjallisuuden, kulttuurihistorian, mediatutkimuksen, musiikkitieteen, Pohjoismaisten kielten, sukupuolentutkimuksen, Suomen historian, taidehistorian, uskontotieteen, yleisen historian ja yleisen kirjallisuustieteen oppiaineet. Alueella toimi myös Turun Upseerikerho ry:n ylläpitämä lounasruokailu- ja tilausravintolapalveluja tuottava kerhoravintola. Oppiaineet muuttivat Sirkkalasta kesällä 2020.

”Näköalassa on vähän valittamista koska se katsoo kerrostalon seinään. Ennen mä sain katsoa ulos ja näin puita ja kaikkea kaukaisuudessa [Juslenia]. Mut se on sillä tavalla kiva, että kun kaikki oli vähän niin kuin uusia siellä Sirkkalassa, niin se kommunikaatio eri oppiaineiden välillä oli paljon joustavampaa ja elävämpää. [–] Mulla on aina ollut sen verran suuri työhuone, että sinne on mahtunut pyöreä pöytä, jonka ympärille on mahtunut keskustelemaan.”
-Sirkku Pihlman

”Minervassa se on sitten ihan massiiviset ne mittasuhteet siellä.”
-Marjo Kaartinen

”Sirkkalalla on niin kiinnostava historia, mihin me sit ollaan kans [museologiassa] vähän paneuduttu. Et onhan se sit eri asia olla historiallisessa paikassa, kun semmosessa mihin muutettiin ihan uutena. Et mä aina tykkään siitä, jos siinä paikassa on myös se historia.”
-Sirkku Pihlman

”Tässä tämä näkyy että tämä on ollut kasarmi vaikka tätä on muutettu. Hyvin voi kuvitella tämän Sirkkalan yksikön tietyn tyyppiseksi.”
-Jukka Sihvonen

”Mul oli vähän semmonen isompi huone. Siin oli pöytä ja pienempi ryhmä mahtu mun huoneeseen keskustelemaan ja johonkin opinnäytetöiden tarkastukseen. Et se oli aika kiva työhuone. Mut semmonen sääntö oli silloin, et sinne ei saa sohvaa. Mä keikutin sinne vanhan sohvan, ja se on vieläkin siellä semmonen nahkasohva. Mä tykkäsin iltapäivällä usein ottaa sillä, en välttämättä nukahtanukkaan, mut puoleks tunniks pitkälleen, torkahti ehkä hetkeks niin sit oli taas uus mies aloittamaan töitä. Siel oli tyyny, joka oli Päiviö Tommilan, niin mä sanoin sitä akateemikon tyynyksi, kun Päiviöllä oli semmonen tapa jo Hämeenkadulla. Ja se tyyny periyty mulle.”
– Veikko Laakso

”[Artium, Sirkkala] on hirveän paljon kivempi. Tämä on ylivoimasesti most kivoin näistä rakennuksista missä olen ollut. Varmaan humanistia ilahduttaa tuo pieni kuvio tuolla käytävässä, että tässä on säilytetty jotakin siitä jugend-talon hengestä mikä täällä on.”
-Liisa Steinby

”Jotenki vois kuvitella, että opiskelijatkin ajattelee sitä ympäristöä vähän toisella tavalla, kun tietää, että millasessa käytössä se on ollu aikaisemmin ja mitä siel on tapahtunu, mitä siel on tehty ja näin poispäin. Kun se ei ole rakennettu yliopiston käyttöön. Ja nyt kun aattelee, kun tiedekunta muuttaa takasin sinne Arcanumiin, niin sillonhan se muuttaa taas takasin tämmösiin tiloihin, jotka on rakennettu yliopistoa varten. Et miten se sitten taas näkyy tai vaikuttaa siihen olemiseen siellä.”
– Jukka Sihvonen

”Tonne tuli se Aikala, jonka nimikilpailun mä voitin. Siellä kaikkien näiden oppiaineiden väki aamupäivällä aina joi kahvia yhdessä. Iltapäivisin sitten kyllä muissa kahvihuoneissa. Mun ehdotus lähti siitä, että aikanaan Turussa puutorin varrella oli perinteinen ruokakahvila nimeltä Aikala. Mä siltä pohjalta sitten perustelin, että tääkin voisi olla Aikala. Siihen liitty vielä historia-aineille ominainen aika-käsitys siihen nimeen.”
– Veikko Laakso

”Sirkkalaan muuttaminen oli meidän oppiaineelle tosi hyvä, sen takia, että Fennicumis oli yks käytävä, jossa oli uskontotieteilijät. Tämmöset tilat, joissa ei ole mitään muita ihmisiä, niin se roolittaa, jumittaa ihmisiä. Täällä me sulauduttiin hienosti Suomen historian ihmisten kanssa samaan kerrokseen ja se on ollu tosi antoisaa. Odotan innolla Arcanumiin muuttoa, koska siellä on sit kokonaan toisenlaiset tilat. Jumittaminen omas bunkkeris ei sitten tuu kyseeseen.”
– Matti Kamppinen

”Me [uskontotiede]oltiin kans oltu laitos folkoloristiikan, kansatieteen, arkeologia nyt oli aina eri rakennukses mut kuitenki, et myös laitoksena me oltiin tiivis ja tehtiin yhdes asioita [Fennicumissa]. Täällähän [Sirkkalassa] sitten ollaan eri rakennuksissa, meil ei oo omaa semmosta paikkaa tai tilaa. Opiskelijat on missä sattuu, ja kun opetusta ei oo tässä, niin me ei nähdä opiskelijoitakaan muuta kuin siin opetuksen yhteydessä. Tottakai tähän on tottunut ja mukavaa on ja hienot miljööt.”
– Tiina Mahlamäki

”Me tunnettiin ja tavattiin opiskelijoita paljon enemmän [Fennicumissa] ku täällä. Täällähän oppilaat ovat paljon kasvottomampia kuin siellä. Et semmonen tietty yhteisöllisyys on kyllä jääny sinne Fennicumiin.”
– Helena Ruotsala

”Sitten ku muutettiin Historicumiin, niin se oli muuttona aika kova homma. Ku siel [Jusleniassa] oli oltu 30 vuotta ja sitä tavaraa kertyny. Mulle kävi jopa niin, ku siellä oli syvät hyllyt ja kirjat oli asetettu siihen etuosaan ja sitten sinne tuli heiteltyy kaikenlaista sinne kirjojen taakse. Siihen aikaan tehtiin laivaseminaareja, et siel oli kaikki siellä. Kukaan ei lähteny välillä kaupungille. Sitten aamuisin tultiin suoraan töihin laivalta, mäkin olin jollakin reissulla sitten ostanut pullon viskiä ja pullon konjakkia ja heittänyt ne sinne kirjahyllyn taakse, ihme ku olin sitten unohtanut ne sinne. Sit kun muutettiin, niin yhen hyllyn takaa tuli pullo viskiä ja konjakkia Viking Linen kassissa ja se oli aika iloinen yllätys.”
– Veikko Laakso

”Tietysti meille se [Sirkkalaan muutto] oli aivan erityinen asia, koska me oltiin aina oltu maailmalla poissa kaikkien keskuudesta. Paluu tällaseen yhteyteen, siit on ollu kyl paljon iloa ja hyötyä, mikä nyt näkyy varmaan monessa. Ihan konkreettisesti varmaan siinäkin, että media, taidehissa ja musiikkitiede yhdessä perusopintoja pyörittää, tai on alkanu pyörittää. Et sellanen toiminta ois paljon vaikeempaa, jos oltas semmosessa tilallisessa yhteydessä kun akaisemmin oltiin.”
– Jukka Sihvonen

”Näitten tilojen ,opetustilojen kanssa toivotaan, et Arcanumis muuttuu, nämä on enimmäkseen liian isoi, liian pieniä tai väärin kalustettuja. Eli seminaarityöskentely toimis parhaiten, et me ollaan tällasen pitkänomaisen pöydän ympärillä. Mut et nytki mä vedän graduseminaarii, että se tila on jaettu nii, että siitä tulee luennointitila. Ja se on vastoin sitä seminaarin työskentelyn luonnetta. Ja joskus niitä jaksetaan sitte niitä pöytiä ja tuoleja siirrellä, mutta se on aika työlästä ja sit ne pitäis aina sit laittaa takas niinku joku on halunnu. Mun mielest tääl on siis se, että nää ei oo niin muunneltavia.”
– Anne Heimo

”Sen jälkeen ku [kansatieteen professori Ilmar] Talve kuoli, niin vähän leikilläänkin sanotaan, et Talvehan kummitteli siellä [Fennicumissa]. Vanhoista taloistahan kuuluu semmosii epämääräsyyksii, et täällä ei kuulu semmosii ääniä. Et Talve on varmaan niinku jääny jonnekin välille, et se ei ole enää osannu tulla tänne Minervaan. Fennicum oli hänen oma talonsa ja paikkansa, et hän ei tullu näitten kirjojen eikä muittenkaan mukana kattomaan et mitä me täällä tehdään.”
– Helena Ruotsala

”Sirkkalan tilankäytöstä kyllä haluaisin sanoa sen, että se piha epäonnistui niin totaalisesti kuin ikinä voi epäonnistua. Sirkkalaanhan oli suuria suunnitelmia siitä, miten me saatais semmonen ihana piha, koska silloin kun mä muutin sinne syreenit kukki ja mä olin aivan lääpälläni, et voi et mikä ihana paikka tämä on. Sit sen valtas autot, ja sit sielt purettiin se viimeinenkin yks puutalo pois siitä puiston reunalta, mikä oli häpeällinen teko mun mielestä. Sit siihen tehtiin parkkipaikan laajennus. Sit siit otettiin talteen ne kivijalkakivet, ajateltiin et siit saadaan joskus tehdä jotakin, mut siellä ne on kasassa edelleen keskellä sireenimajaa.”
– Sirkku Pihlman

Kuva: Noora Mela, Turun yliopisto/University of Turku