Maaherran makasiini

Maaherran makasiinina tunnettu rakennus rakennettin kahdessa osassa, ensimmäinen Akatemiatalolle avautuva osa rakennettiin 1830-luvulla ja uudempi, Henrikinkadun suuntainen osa valmistui 1909. Maaherran makasiinin tiloissa ovat toimineet mm. elokuva- ja televisiotieteen (myöhemmin mediatutkimus), taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen oppiaineet. Nykyään tiloissa toimii mm. Turun Yliopistosäätiö.

”Se oli esteettisesti kaunis tila, siitä oli upea näköala sinne pihan puolelle tai tuomiokirkolle. Se oli nautittava ympäristö, mä tykkäsin siitä ja siel oli kivasti järjestetty työhuone. Me oltiin kaikki, jos piti ovensa auki, niin kuuloyhteyden päässä toisistaan.”
-Kristiina Korkeakoski-Väisänen

”Elokuva- ja televisiotiedehän alotti -91 ja sillon myös me muutettiin Jusleniasta pois samalla, kun tää uus oppiaine alotettiin. Muutettiin Maaherran makasiiniin, jossa sitten tää oppiaine ja me toimittiin koko 90-luvu loppuun asti. Muistan oikeestaan aika hyvin sen, ku sitä suunniteltiin. Sillonen taidehistorian professori Aimo Reitala oli suunnittelupäällikkö yliopiston puolelta, ja hän oli oikeestaan hyvinkin tietoinen ja tarkka siitä, minkälainen esteettinen ympäristö tän tulee olla tän uuden yksikön. Mutt sille hänen visiolleen toi haasteita, jos näin kauniisti voi sanoa, tää Maaherran makasiinin tila, kun sehän oli vanha posti Esimerkiksi siellä oli nää pankkiholvit, joille ei käytännössä voinu tehdä yhtään mitään. Mehän käytettiin niitä sitten videovarastona. Meidän videokasetit oli pankkiholvissa, painavien ovien takana. Mut aika hyvin itse asiassa Reitala suunnitelmissaan onnistu. Ehkä eniten kritiikkiä sai Porthan.sali, joka oli se keskeinen luentosali, siis entinen pankkisali. Reitalan tiukka kanta oli, että mitään pöytiä ei sinne saa tuoda, vaan sen täytyy olla avoin tila. Niinpä sinne suunniteltiin, oisko jopa varta vasten tuolit, jois oli pieni nostettava kirjotusalusta. Ja opiskelijat vihas tätä järjestelyä suunnattomasti. Pitivät sitä hyvin epäkäytännöllisenä.”
-Jukka Sihvonen

“Mutta aika nopeasti me siirryttiin Maaherran makasiiniin. Ja se oli kauheen kivaa. Ja mun työhuone oli tosi nätti työhuone, se oli Henrikinkadulle päin, kaksi ikkunaa ja hirveen hieno. Siel me oltiin monta vuotta.”
– Marianne Liljeström

“Mut siinäkin oli puute ja mun mielestä vakava puute. Juslenias mä olin tottunu koko opetusaikanani elämään niin, että opiskelijoilla oli aina vapaa pääsy mun työhuoneeseen. Ja se tarkoittaa sitä, et opiskelijat ihan ohimennessäänkin saatto poiketa sanomaan jotain, ja yleensä tuntu siltä, et sillon ku mul oli vastaanottoaika, niin sillon ei ollu ketään, vaan kaikki oli käyny jo kaikkina muina aikoina. Siel me elettiin koko ajan siis opiskelijoiden kanssa yhteistyössä. Nyt kun me muutettiin sinne Maaherran makasiiniin, nii ei sinne tullukkaa koskaa ketää oppilaita. Ne tuli sinne luentosalii, ku mul oli luento ja ne lähti välittömästi pois ja kukaan ei käyny, koska eihän niil ollu mitää asiaa siel, siel ei tapahtunu muuta. Mä en olis enää osannu työskennellä siellä tän vuosikymmenien jälkeen. Opiskelijat oli ihan fyysinen osa myn työpäivää. Se ei ollu pelkästään se oppimistapahtuma, vaan muutenkin.”
– Kristiina Korkeakoski-Väisänen

“Itse asiassa makasiinihan oli oma keidas ihan selvästi. Varmaan meille molemmille oppiaineille [elokuva- ja televisiotiede sekä taidehistoria]. Monessakin mielessä se oli myös vähän sivussa yliopistoyhteisöstä. Jusleniassahan me oltiin oltu kaiken keskellä aika pitkälti, se oli vähän sivussa ja sit se oli hyvin omanlaisensa tai erikoinen rakennuksena ja tämmösenä kompleksina.”
– Jukka Sihvonen

“Makasiini pienenä yksikkönä, oikeastaan aika intiiminä tilanakin, siellähän kaikki on lähellä, ei oo mitään isoja luentosaleja ja isoja kuvioita. Ja sit meidän opiskelijapiiri vielä aika pieni sillon, niin se oli oikeestaan tämmöstä pienessä piirissä toimimista, jossa opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteet oli hyvinkin välittömiä ja luontevia. Ei niissä ollu hierarkisia rakenteita juuri ollenkaan. Sit jos ajattelee Old milliä, niin varmaan tää etäisyys oli yks iso tekijä, yhtäältä sit tää yksikön kasvu niin isoksi, et se muutti kyllä aivan toisen tyyppiseksi tän puolen. Vois sanoo, et siitä tuli enemmmän laitosmaista kuin se oli ollu aikaisemmin.”
– Jukka Sihvonen

Kuva: Hanna Oksanen